Reittikirjaa: Se ken tulee viimeiseksi (Korsika), Hill of The Red Fox (Isle of Skye)

Kaksiaikaulotteinen kirjaraportti! Jari Järvelän tässä kuussa julkaistu GR20-trilleri Se ken tulee viimeiseksi, toisessa kulmassa taas Allan Campbell McLeanin 60+ vuotta sitten (1955) julkaistu Isle of Skyelle sijoittuva Hill of the Red Fox.  Teemana on: luin lähemmäs 1,5 kirjaa ja haluan lesoa. Kuvat on normaaliin tapaan varastettu.

 

Se ken tulee viimeiseksi

Jari Järvelän trilleri Se ken tulee viimeiseksi julkaistiin syksyllä 2017 (ihan just äsken ja luin sen jo ihan itse!). Olin heti ennakkotilaajien joukossa kärkkymässä opusta Booky.fi:stä, koska tohina sijoittuu Korsikan GR20-reitille, jolla ollaan käyty epäonnistumassa jo kahdesti (kerran vuonna 2013 ja kerran vuonna 2017). Reitti on siis tuttu, ja niin se on myös Järvelälle: kirjan pohjamatskuna toimii jo omistuskirjoituksessa mainittu hänen ja JJ juniorin oma Korsikan reissu vuonna 2011, josta on mainio artikla Suomen Kuvalehdessä. Artikkelin hahmot myös hipsivät kirjaan monessakin paikkaa.

Kirjasta löytyy maistiaisluku netistä tästä osoitteesta: http://media.bonnierbooks.fi/sample-pages/9789513196424_lukun.pdf

GR20:een tutustuneille kirja on mainiota luettavaa, itse ahmaisin sen alta vuorokaudessa. Miljoonan kymmenystä kisassa tavoittelevaa enemmän tai vähemmän vastenmielistä väkeä tipahtelee (sekä kuolee että putoaa) tasaiseen tahtiin ja teksti luistaa eteenpäin niin sujuvasti että pelkkiä vaellusoppaita lukevakin harppoo mielellään. Koska en lue nykyään mitään muuta kuin vaellusoppaita, nettiä ja käyttöohjeita, en pysty antamaan varsinaista kylddyyrikritiikkiä siitä onko tämä kaikkien mittapuulla hyvä jännäri. Kriitikkoa larpatessa voisi ehkä miettiä sitä että henkilöhahmot jäävät kirjaformaatissa jonkun verran ohuiksi ennen kuukahtamistaan, mutta leffanahan tämä toimisi kuten nom nom. Jos muuten Selin tarvitset kuvauspaikkascouttaajaa tai inhottavaa vaellushahmoa niin pistä pingaten.

Erityisplussaa: Cirque de la Solitude on kirjassa vielä olemassa ja siinä viitataan ainakin kahdesti kalenterista löydettäviin tapahtumiin (Asta-myrsky ja KonMari), eikä kumpikaan mene ristiin Cirquen romahtamisaikataulun kanssa. Well played! En nyt muista mikä refuge paloi mihinkä aikaan aikaan mutta kuka niitä laskee.

Jos rehellisiä ollaan: Haut Ascon autiolla hiihtoasemalla on myös terassiravintola sekä matkamuistomyymälä ja aika monesti refugeiden vahdit eivät ole punkassa pullon kanssa piereskeleviä Syvä joki -turhapuroja.

Hill of the Red Fox

Punaisen ketun kukkula eli Sgùrr a’ Mhadaidh Ruaidh on Skyen saarella sijaitsevan Trotternish-harjuvuorijöötin ulkonema. Kävimme syksyllä 2016 hamuilemassa Skyen halki kulkevalla Skye Trail -vaellusreitillä, jonka varrella kyseinen mesta sijaitsee.

Skyen reissullamme leiriydyimme kettukukkulan viereiseen laaksoon, jossa tuuli hakkasi telttamme rikki. Aamulla eksyimme itse ulokkeelle, jossa tuuli hakkasi meidät rikki ja sen jälkeen loppureissu kiikuttiinkin molemmalla puolella keskeyttämisen rajaa.  Teemaan sopivasti en ole vieläkään saanut luettua kirjaa loppuun, mutta hyvä se on. Kuten alta näkyy, kyseessä on nuorisoa houkuttelemaan tarkoitettu julkaisu.

hillofoxwanha
Aika Scarfolk

Kirjassa on aika mainio Viisikko-henkinen meininki, ja saaren turpeenlouhimistohina välittyy hyvin. Skyellä tätä mainostettiin about jokaisen kirjakaupan ikkunassa, joten ominaismatskua pitäisi olla. Olen ostanut tämän jo kahdesti, koska ensimmäinen kappale jäi Santiago-Porton junaan. Tätä jälkimmäistä kappaletta olen puolestaan roudannut messissä aina kun repussa on ollut tilaa, ja muistaakseni ainakin kerran olen sivun tai pari lukenutkin eteenpäin. Yleisesti mainittuna pitää arvostaa sitä miten kirjassa nöösimäinen esiteini Lontoosta kasvaa turpeenkaivajaksi ja kommarivakoojien narauttajaksi. Vs. nykyään esiteinit jäävät eläkkeelle ja äänestävät kommunisteja.

Kas siinä vuosittainen kulttuuri, katsotaans jos jouluna saisin vielä kolmannen kirjan!

4 thoughts

  1. Antti moi! Hienoa että pidit stoorista. Haut Ascon hiihtoasemaa piti vähän yksinkertaistaa joo ettei tunnelma hajoa, rikkinäinen puhelinkoppi pitää kyllä paikkaansa. Ja ne Ciottulu i Morin piereskelevät ponuveikot olemme kyllä tavanneet – vaikka refugeilta myös asiallisia gardieneita löytyi. Hyvin bongasit vaelluksellamme tapaamiamme ihmisiä kymmenikön joukosta. Tammenhaaran esikuva oli kyllä mieleenjäävä kaveri (jalat yhtä hajalla kuin kirjassakin) samoin kuin se hippipariskunta – he olivat itse asiassa jo kolmannella GR20:llään. Linnunpönttöjen rakentajan esikuva on sen sijaan täältä Kotkan maisemista, rannoilta löytyy tuhansia puihin naulattu ja pönttöjä. Jari

    Liked by 2 people

  2. Kirja oli kyllä mainio, kiitos loistavasta lukupaketista! Vielä enemmän tattiksia siitä Suomen Kuvalehden jutusta, toimi yhtenä isona kimmokkeena lähteä reitille ja sillä oli myös hyvä pelotella uusintareissulle mukaan huijattuja ensikertalaisia sen jälkeen kun olivat ehtineet hankkia lennot. Refugeiden pyörittäjiksi varmasti osuu kaikenlaista tyyppiä joiden armoilla siellä sitten hiiviskelee, Tour du Mont Blancilla olevan Col de Balmen majan ”dragon lady” vilahtaa aina välillä kansantaruissa. Harmi ettei tullut itse käynyt Morilla sisällä asti, nuo ponuttajat olisi ollut hieno tsekata 😀

    Liked by 1 henkilö

  3. En tiedä törmäsitkö tähän juttuuni, jonka kirjoitin Suomen Kuvalehteen viime syksyisestä Andien vaelluksestani. Aika ikimuistoinen kokemus tämäkin, vanhalle Tintti-friikille, nappailin joitain yksityiskohtia tältä reissulta myös kirjaani (henkilökuvia ym.):
    https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/amerikka/kirjailija-vaelsi-kaksi-viikkoa-andeilla-10-asteen-yopakkasia-vuoristotautia-vaarallista-kilpajuoksua-nahtavyyksille/?shared=943814-a0219042-999

    Ensi keväänä olis tarkoitus ottaa Havun kanssa uusiksi, tällä kertaa Himalajalla. Saa nähdä mitä siitä tulee.

    Liked by 1 henkilö

  4. Juu, tuo Andi-juttu tuli myös vastaan ja pisti lähtöhinkua ilmoille sekin! Viime kesänä oli kaverilla visiitti häihin Peruun ja arvottiin jonkin aikaa että lähdettäisiinkö sinne mukaan kuokkimaan vuoren kautta ja tuota SK:n tarinaa tuli silloin tavattua pariinkin kertaan. Jäi vielä ämpärilistalle, Himalaja sieltä löytyikin jo. Pitääkin kärkkyä jos tuosta teidän seuraavastakin reissusta tulee jotain kertomusta johonkin eetteriin.

    Liked by 1 henkilö

Jätä kommentti Antti P Peruuta vastaus