Savon suunnalla rantaa etsiessä ei ole lainkaan huono muuvi suunnata Älänteelle, joka sijaitsee nettisivuista ja kuntauudistuksista riippuen joko Varpaisjärvellä, Rautavaarassa tai Lapinlahdella (täältä ehkä löytyy jako). Kuulin huhua, että Älänteen rannat olisi listattu Madventuresin kotimaan uimaloiden kärkipaikoille, mutta ehkä siinä oli venytetty läheisen Tiilikkajärven kansallispuiston rajoja vähän kauemmaksi. Miten tai näin, sieltä sitä santaa löytyy eikä jää paha mieli käytyä.
Itse olin aiemmin käynyt järven eteläpäässä Näätähiekalla, joka on melkoisen erikoisherkku rantakeidas sekin. Tämänkertaisella visiitilä päätimme kuitenkin suunnata koillisen vastineeseen Rouskunhiekkaan, joka osoittautui vähintään yhtä hyväksi vedoksi.
Rouskunhiekassa on tilava parkkis heti rannan vieressä, ja rannalta löytyy useampi tulipaikka sekä puuvaja, huussi ja pukuhuonekopponen. Tästä linkistä löytyy googlemapsi paikkaan, ja alla olevasta raapustuksesta löytyy vihjettä vesiretkeilyyn, eli lyhyeen piipahdukseen Haatainniemen laavulla.
Raahasin siis mukanani takakontissa Bestwayn priimavalikoimasta poimitun Cove Championin (kts. esim. Halpa-Halli), jolla oli aivan kelvollista lätystellä kilsan-parin siirtymä Haatainniemen laavulle ja takaisin niemien kapeiden kohtien yli kantamalla. On sekä halpa että kevyt 😀
Älänteellä meloessa huomaa hyvinkin äkkiä, että hiekkarantaa on ihan joka paikassa.
Yksi komeimmista tällä äkkipiipahduksella näkemistäni tuli vastaan Haatainniemen itäkyhmyrässä parisataa metriä laavulta etelään. Biitsille oli asennettu tukki penkiksi ja kaksikin nuotiokivetystä, joten paikka on varmaankin johonkin aikaan jonkinlaisessa suosiossa. Itse olisin todellakin jäänyt tähän yöksi riippumattoon riippumatta siitä onko laavussa tilaa vai ei.
Vaan eipä silti, itse laavukaan ei tuottanut mitenkään häpeää Haatainniemelle.
Laavulla oli sinne saapuessani jopa 4 ihmistä, jotka hämmästelivät minun ilmestyessäni valtavaa ruuhkaa. Kuulostaa erittäin lupaavalta. Laavulta on kyltin mukaan 5 kilometriä maata pitkin Näädänhiekan rannalle, ja sieltä löytyi kaikki asiaankuuluvat vajat ja huussit. Onpa myös peräti 2 rantaa, tosin ei niin ökyhienoja kuin se etelämpi tukkimesta.
Jo parin tunnin piipahduksellakin Älänteen vesiin ja rantoihin ehti ihastua ihan täysillä. Tämän visiitin perusteella yksityisiä hiekkarantoja on enemmän kuin ihmisiä, ja hiekkaiset pohjat ovat täydellisiä uimiseen tai vaikka vain kahlailuun ja ihqun huutamiseen.
Täällä viettäisi helposti yön ellei parikin, varsinkin vesillä liikkuen mutta rantaanhan pääsee siis myös maata myöten. Herkkutatit heinäkuun puolivälissä eivät nekään olleet mitenkään vastenmielinen lisuke tarjontaan. Tänne ❤
Patikkamuistio 