Mestia-Ushguli (Tsvirmin kautta + Chvelpin bonuspäivä), Georgia 7/2019

20190705_135139
Tamppaamassa ylös Adishin joenylityksen jälkeistä isoa nousua
20190705_100130
Koshki-torni (pykälän hapoila oleva yksilö) Adishin kylän vierustoilla

Mikä: 4 + 1 päivän vaellus Georgian Svanetiassa eli Kaukasus-vuorten huudeilla lähellä Venäjän rajaa. Käveltiin alueen varmaankin tunnetuin ja tampatuin reitti Mestiasta Ushguliin, mutta valittiin alussa vaihtoehtoinen 1. päivä Tsvirmin kautta. Vaellus Mestiasta Ushguliin oli siis 4 päivän mittainen, ja sen jälkeen vedettiin vielä yhden päivän lisälenkki Ushgulista Chevelpiin, josta sitten napattiin autokyyti kohti Kutaisin kaupunkia. Väkevää suositusta pukkaisin: isoja vuoria älyttömiä rivejä, mukavaa porukkaa ja ökyhyvää ökyhalpaa ruokaa. Sit on kanssa torneja ja vuohia.

Reitti: 4 päivän pätkä Mestiasta Ushguliin Tsvirmin kautta on reilulla pelillä 68,5 km mittainen, mutta alussa voi leikata jokusen kilsan ja ihanan monta sataa korkeusmetriä ottamalla hiihtohissin Mestian laidalta. Hiihtohissillä huijaamalla ekasta päivästä saa suorastaan leppoisahkon, koska valtaosa nousumetreistä häviää pelistä. Muina päivinä korkeusmetrejä onkin sitten melko urheilullisia määriä, tosin normaalireitillä matka Khaldesta Ushguliin eli viimeinen päivä on myös vähän jäähdyttelyn oloinen.

Mushguli2.png

Kokonaisuutena 4 päivän setti ei ole mikään kummoisen raskas perusversiona vedettynä, mutta ottamalla vaihtoehtoisen reitin Khaldesta Ushguliin Karetta-solan kautta haastetta saa melko reippaasti lisää. Bonuspäivä Ushgulista Chvelpiin oli myös sporttinen kun mikä, Karettan vaihtoehtoreittiä jos ei laske (tai käy) niin tämän reissun ryydyttävin: 1200+ nousumetriä, 2100+ laskumetriä, n. 10 tuntia. Ushgulissa vietetyn lepopäivän jälkeen se maistui ja onnistui silti mainiosti ja on maisemien puolesta hyvinkin käymisen arvoinen. Chvelpi tarjoaa myös hyvän vaihtoehtoisen tavan palata sivistykseen eli autolla Kutaisiin, sen sijaan että köröttelee Ushgulista minibusseilla tms. taksimafian armoilla takaisin lähtöpisteeseen Mestiaan ja sieltä sitten isoille kylille.

20190708_190642
Saapumassa Chvelpin ytimeen: lopussa laskeudutaan putkeen 1800 korkeusmetriä hiekkatiellä, tässä päästy jo tasaiselle maalle ja 15 minuutin päähän maalikaljoista

Polku on normireitillä melkeinpä koko ajan selkeä ja helppokulkuinen iso baana, Karetta Passin variantilla kuulemma taas oli pitänyt roikkua juurakossa kun oli niin jyrkkää alamäkeä. Reitillä ei ole kovinkaan paljon merkintöjä, tosin jokunen kylttikin on tökätty risteyksiin. Sekä kartat, reittikuvaukset että GPX-fileet löytyvät kaikki jäätävän hyvältä Caucasus Trekking -saitilta: parissa kohtaa GPS:ää joutuneekin ihmettelemään risteyksissä, ellei sitten ole tosi mega_niilo paperikartan kanssa.

20190705_155759

Perusreitti on kuitenkin siis semmoista leppoisaa tampattuun Keski-Euroopan vuoripuistokävelyyn verrattavissa olevaa, varsinkin kun päivän päätteeksi pääsee aina guesthouseen valmiiseen pöytään ja sänkyyn. Ainoat poikkeukset ovat varmaan kuumottavan jyrkkä ja avoin alamäkirinne 1. päivänä antennikukkulan jälkeen ja mahdollisesti 3. päivän Adishin jälkeinen joenylitys jos on jotain tulvatouhua. Vähävetiseen aikaan ja kuivalla polulla molemmat olivat kuitenkin ennemminkin mukavia ohjelmanumeroita.

Miten sinne pääsee: Meillä oli lennot länsirannikon kasinorantalomalaan Batumiin, josta on vielä julmetun reipas automatka reitin alkuun Mestiaan (kilometreissä ei niin pitkä, mutta tunteja menee n. 6). Batumiin pääsi Helsingistä Valko-Venäjän lentopuulaakilla ruumakamoista riippuen +- 350 eurolla, välissä kyllä oli melko rapea 7 tunnin välilasku Minskissä mennen tullen. Batumista hommattiin sitten 7 hengen tila-auto, josta taidettiin päätyä maksamaan n. 250 paikallista rahaa + tippi, eli hintaa tuli n. 100€ jaettuna 7 maksajalle kun kurssi oli suunnilleen 1 euro = 3 Georgian rahaa. Ihan kohtuuhinnoissa 6 tunnin ajosta, varsinkin kun aluksi pysähdyttiin ainakin tunniksi ellei pariksikin aamiaiselle.

20190702_090228
Batumin taksin heppu kävi alkumatkasta vaihtamassa poikansa rattiin ja kiikutti samalla talosta pyytämättä ja yllättäen 3,5 litran viinipöntön kyytiläisille: arvostimme

Isolla porukalla (ilmastoitu!) kyyti kannattaa todnäk buukata etukäteen jos aikoo lähteä suoraan Batumin lentokentältä, heti kentän edessä ei ollut kovin isoja tai maastokelpoisia autoja tarjolla ja semmoisen etsiminen on pykälän hanurista ainakin aamuyöstä 11 tunnin matkan jälkeen. Näin jossain myös juttua siitä, että Mestiassa olisi jonkinmoinen lentokenttä, jonne pääsisi ehkä suht järkihintaisilla lennoilla esim. Tbilisistä. Sitten toinen huutelu taas oli, että Turusta alettaisiin lähitulevaisuudessa lentää Kutaisiin, joka ei ole ainakaan Batumia kauempana Mestiasta. Kutaisiin on myös helppo päästä Chvelpistä (2-3 tuntia Soson minibussilla), joten se olisi melkoisen toimiva exitti jos lopettaa kävelyn Ushguli-Chvelpin extrapäivään.

20190705_140620
Eero vetelee hihastaan jotain muka karttaan liittyvää läppää, Tuomas luultavasti ajattelee pitsaa

Opas: Opaskirjaa ei heti ainakaan osunut silmään googletellessa, mutta sellaisen tarve on kohtuullisen olematon, kiitos Jozefin. Caucasus Trekking -nettisivulta löytyy siis hyvät kuvaukset moljoonasta Georgian vaellusreitistä, mukaan lukien tämä Mestia-Ushguli Tsvirmin kautta, Karetta Passin vaihtoehtoreitti ja ekstrapäivä Ushgulista Chvelpiin. Saitilla on myös kartat ja ainakin tällä pätkällä prikulleen toimineet GPS-reitit.

Nettisivujen lisäksi touhuun liittyy kaksikin aktiivista Facebook-ryhmää:

Erityisesti tuo jälkimmäinen discussion-ryhmä on ihan ygöstä, sieltä saa esim. tietoa siitä onko joku tie tai reitti poikki, missä on pahaa ruokaa (yleensä kyllä aina hyvää) ja onko jossain vielä lunta polulla tai kakkaa vesipisteessä tms. 6/5 ❤

Vesi, ruoka, majoitukset: Tällä reitillä ei pahemmin ole huolta huollosta: joka päivä etappi loppuu johonkin kylään, jossa pääsee guesthouseen yleensä naurettavan hyvän aterian ääreen. Majoitus on yleensä useamman hengen huoneessa, aina taisi olla myös suihku ja usein wifikin, chachaa tarjotaan useimmiten pyytämättä ja olutta pyytämällä.

20190703_191959
Koko 7 hengen retkue (vasemmalta Simo, Jukka, Harri, mää, Eero, Tuomas ja Ville) Tsvirmin guesthousen (Tviberi/Iamze) pihalla nauttimassa askeettista retkiruokaa

Guesthouseja on Khaldea lukuun ottamatta useampia per kylä, ja monissa niistä sisäänheittäjät nykivät hihasta heti kylään saavuttua. Hinta majapaikasta, illallisesta ja aamiaisesta vaihteli 50 larista 80 lariin, useimmiten se oli suunnilleen sen 50 eli euroissa niinkin paljon kuin noin 15. Ruoka on melkoisen hyvää eikä pääse loppumaan kesken, joskus siitä piisasi vielä mukaan lounaspussiksikin.

Juomavettä otettiin rinnepuroista putsaamatta eikä tullut kai kuin yhdelle meistä vatsavikaa yhtenä päivänä, eikä siitäkään tiedä oliko otökät vedessä vai eväspatukassa vai kotoa asti tuotu hampaiden välissä. Vettä sai aika hyvin pitkin matkaa luonnosta, ja niissäkin paikoissa missä ei ollut jokia/puroja olisi ollut ainakin putsaamalla/keittämällä juotavaa lampea suht hollilla jos puhtaampi vesi olisi sattunut loppumaan.

20190706_095737
Khalden (kai ainoan) guesthousen julkisivua, kuva otettu varsin kelvolta terassilta

Koska homma mennään guesthousesta guesthouseen (siellä kämpätään siis monissa niistä perheiden kanssa naapurihuoneissakin niin vähän pitää olla ihmisiksi), niissä on mukavaa jos osuu mukava lukaali. Meillä kävi melkoisen hyvä tuuri ja tykättiin kaikista, joten tässä on suosituslista ei lainkaan huonoista majapaikoista:

  1. Tsvirmi: Guesthouse Tviberi (Iamze)
  2. Adishi: Guesthouse Elizabeth (Elisabeth’s Guest House)
  3. Khalde: Khaldessa ei näyttänyt olevan kuin se yksi iso monikerroksinen guesthouse, se on ainoa ja paras: Guest House Khalde.
  4. Ushguli: Guesthouse Svanuri Saxli – huippu sijainti näkyvällä paikalla ja lähellä Engurin cafe-baaria (ylämäessä vähän siitä)
  5. Chvelpi: Soson perheen ”guesthouse” (iso talo peremmällä kylässä, ei se mikä tulee heti ekana vastaan kun laskeutuu vuorilta kylän laitamille lähellä siltaa). Kysele kylänmiehiltä missä Soso asuu tai pyydä Ushgulissa jonkun ravintolan ihmisiä soittamaan sinne edeltä niin se ehkä lähettää tyttäret vastaan sillalle huutamaan muut majoittajat pois kimpusta ❤
20190709_110035
Soson talo eli guesthouse näyttää siis tältä, todnäk paras mesta Chvelpissä (tai ikinä?). Kuvassa mm. kilpailijoille muttei vieraille vihaiset tyttäret ja leveimmässä asennossa Kenraali.

Jossain luki suosituksena, että majoitukset olisi hyvä varata etukäteen ainakin sesonkiaikana. Heinäkuun alussa ollessamme paikoista löytyi 7 hengen poppoolle tilaa ilman varauksiakin ja monesti tultiin kadultakin kyselemään että tultaisko yöpymään, joten ainakaan vielä seutu ei näyttäisi kosahtaneen läpeensä ruuhkaiseksi. Viimeisen yön Ushgulissa tosin varasimme netin kautta edellisenä iltana (aamuyöstä oli sen verran vapaata kaistaa wifissä), ja Ushgulissa saimme ravintolassa rouvan soittamaan meille mestan Soson luota Chvelpistä seuraavaksi päiväksi.

Toimi siis ainakin tuossa kohtaa ilman varauksia tai viime tipan googlauksella, tiedä sitten oliko vaan sopiva tuuri. Koska lähdimme liikenteeseen ilman varauksia, roudasimme hätävarana lopulta turhiksi osoittautuneita laavuja ja telttoja, mutta jos olisi juuttunut rinteeseen yöksi niin olisi niistä sitten tietty myös ollut iloa.

20190705_115919
Adishin joenylitys ei ollut meidän käydessä silleen uhkaavasti hengenvaarallinen mutta ilmeisesti paljomman veden aikaan voi närästääkin

Milloin sinne kannattaa mennä: Caucasus Trekkingin keskusteluryhmissä oli juttua ja kuvia lumesta korkeammilla reiteillä vielä muistaakseni kesäkuun puolivälissä, joten tässä varmaan toimisi se sama varmistelu kuin muuallakin 2000-3000 metrin nurkilla pörrätessä että heinäkuussa pitäisi todnäk olla ookoo, elokuun luulisi vähintäänkin toimivan ja syyskuussa on vielä kaiken järjen mukaan kans ihan hyvää settiä ainakin alkupuolella ja vieläpä väljempää. Heinäkuussa oli alkuviikolla just miellyttävä lämpötila (eli ei liian kuuma) kun pääsi ylemmäs merenpinnan tasalta, korkeimmissa paikoissa piti vedellä tuulessa ihan takkiakin niskaan ja jokunen harva lumenjämä vielä täplitti.

20190708_112717
Näillä tienoilla eli Ushguli-Chvelpin alkunousun jälkeisellä harjulla suht lähellä 3000 metriä taisi olla ainoat lumet tällä reissulla eikä kinokset kovin eeppisiä tai tiheässä olleet

Rahat, wifit, kaasut, muut shoppailut: Melkein kaikissa ellei jopa jokaisessa yösijoista oli ainakin jotenkuten toimiva wifi, puhelimen kuuluvuutta ei tullut tsekattua matkan varrelta. Käteistä pitää olla hollilla maksuja varten, ja sitä on hyvä nostaa jo isommasta kaupungista luotettavimman näköisestä automaatista. Mestiassa oli jonkun huhun mukaan automaatti nieleskellyt korttia, joten todnäk hyvä veto koittaa hommata käteistä jo ennen sinne menoa. Yösijan ökyruokineen sai useimmiten siis suunnilleen parillakymmenellä eurolla (50-60 laria) ja hintataso oli muutenkin julmetun mukava. Myös eurot kävivät aika monessa paikassa vaihtoehtorahana, mutta vuorilla on varmaan varminta pitää kuitenkin paikallista rahaa tarpeeksi käsillä.

Mestia on melko kookas kaupunki ja keskustasta tulee jo vähän/paljonkin mieleen paikallinen Chamonix. Vaellusturismia ja ravintolaa pukkaa siis melko reippaasti joka kulmalta, ja retkeilykamaakin kuten esim. kaasupulloja ja makuupussejakin oli kaupan. Turisti-infosta sai ilmaiseksi suht OK paperisia karttoja eri reiteistä, voivat tosin olla georgiaksi. Mestian jälkeen shoppailu on vaatimattomampaa ja rajoittuu lähinnä pariin improvisoituun kioskityyliseen pömpeliin. Adishissa oli pienen kaupankin tynkää mutta sinne ei välttämättä mahdu sisään ja vegaaninen valikoima voi olla rajoitettu.

20190704_170816
Heput jonottamassa Adishin hypermarkettiin. Kaikki eivät mahtuneet joten näin valikoimasta vain keksipaketit ikkunassa, sisältä tultiin kyllä ulos myös oluen ja savukkeiden kanssa.

Ushguli on sitten taas vähän kaupallisempi ja isompi kylä useammalla ravintolalla ja majoitusvaihtoehdolla (elokuvateatterikin mainittu), mutta sielläkään ei kyllä osunut mitään varsinaisen marketin tapaista silmään. Täysihoidosta toiseen ravatessa täydennyksille ei silleen ole pahemmin tarvettakaan.

Päivä 1: Mestia – Tsvirmi

20190703_120643
Tuo sarvekas on parhaan luulon mukaan Ushba: näkymää hiihtohissin yläasemalta takaisin päin kohti Mestiaa (se on tuolla syvällä montussa puiden takana)

Saapumispäivänä Mestiassa meidät sisäänheitettiin guesthouseen melkeinpä heti keskusaukion kulmalla taksista noustuamme. Paikasta ei jäänyt nimi mieleen, mutta sen erikoisuus eli oma tai ainakin jotenkin sukuun liittyvä koshki-torni oli sen sijaan muistettava visiitti. Tornit ovat paikallinen erikoisuus ja niitä möllötti joka kylässä, joten saumat päästä vierailemaan sellaisen sisällä ovat varmaan suht hyvät. Me saimme sen rastin hoidettua alta heti saapumispäivänä eikä kukaan edes romissut aataminaikaisia portaiden irvikuvia alas pimeässä (muista otsalamppu).

Torni sijaitsi jonkin matkaa ylämäkeen Mestian keskustasta ja tarjosi hyvät näkymät pitkälle laaksoon levittäytyvään kylä/kaupunkiin. Isäntä- ja emäntäväen kotitekoisen viinin ja useammassa ravintolassa testaillun paikallisen safkan voimin saatiin tulomatkan pölyt suunnilleen karisteltua ja aamulla alettiin sitten painella kohti reitin aloittavaa raastavaa mäkinousua. Jonka voi suorittaa hiihtohissillä, n. 15 laria.

20190702_173641
Majapaikan ja kaupungin välisestä peltorinteestä löytyi erinomaisen komea työjuhta
20190703_100754
Matkalla Mestian läpi hiihtohisseille törmättiin taidetta arvostaviin koiriin

Tsvirmiin lähtevän reitin alkupiste löytyy Mestian siltä laidalta, jossa näkyy rinteessä hiihtohissibaanat eli siis Ushbaa vastapäiseltä puolelta. Sitten lähdetään rinteeseen joko jalan (Eero ja Ville) tai sitten hiihtohissillä (osasto Järjissään). Hiihtohissi kipuaa yhden väliaseman kautta aina päivän about ylimpään pisteeseen eli Zuruldin harjulle (jossa odottaa ravintola) ja säästää muistaakseni ehkä jopa 800-900 korkeusmetriä, joka tapauksessa niin monta että kannattaa.

Zuruldin kohdalta lähdetään sitten seurailemaan harjua ja rinnettä melkoisen upeiden niittyjen ja vuorijonomaisemien keskellä. Jos alun nousun on huijannut hiihtohissillä, loppupäivään ei enää kuulu mitenkään kummemman kokoisia ylämäkiä ja homma toimii hyvin alkutotutteluna.

20190703_133835

20190703_153131

Jonkin aikaa harjua tampattua saavutaan päivän viimeiselle nousulle, eli vähän korkeammalle nyppylälle jonka päällä on jonkinmoinen lähetinasema (Mentashi). Aseman erottaa reitiltä taaksepäin kuikuillessa vielä pitkän aikaa myöhemminkin.

20190703_130640
Pömpelit ovat jo vähän maastoutuneet mutta vaikutti vielä ihan toimivalta

Lähetinmäki on hyvä paikka pitää taukoa ja ihmetellä maisemia: sitä varten on jopa useamman lankun levyinen terassipeflettikin. Laakson suunnassa pilkottaa joku kylätalorypäs, joka pistää arvailemaan että olisikohan se jo se Tsvirmi siellä.

20190703_135814

20190703_143303
Lankomies etsii Alabamaa kartasta

Lähetinmäen näköalatasanteelta lähdetään sitten laskeutumaan melkoisen jyrkästi ja polku sen kun jyrkkenee. Vasemmalle haarautuvalla polulla mennään alas jyrkempää ja pusikkoisempaa reittiä, joka näytti sen verran hasardilta että päädyimme nössömmän puoliosaston kanssa suuntaamaan vähän pidemmälle laskuharjun kärkeen hiekkaisemmalle poluntapaiselle. Sekin on niin jyrkkä että välillä piti vaihtaa persliukuun, mutta ei kuitenkaan niin pystysuora kuin pusikkoisempi reitti, jolla könyäjiä saimme ihastella alas ehdittyä jonkin aikaa. Huonolla eli liukkaalla kelillä tämä osuus voisi olla jopa synkeähkö.

20190703_145708
Jyrkkää mäkeä ei saanut kuvattua kun oli jyrkkää, tässä rötvätään siltä laskeutumisen jälkeen taas takaisin Alppien Heidi -niityille päästyä

Kauhurinteeltä päästyä edessä on vielä jonkin matkaa leppoisaa ruohoniittyä höystettynä vuorimaisemalla vuorimaiseman perään, ja sitten lähdetäänkin laskeutumaan kohti Tsvirmiä.

20190703_171649
Saapumassa Tsvirmiin

Tsvirmi on melkoisen leppoisa pysähtyneen ajan tyyssija, jota turismi ei ole vielä ehtinyt juurikaan lähmiä piloille. Vanhoja kivitaloja eri romahtamisen vaiheissa möllöttelee molemmin puolin hiekkaista pääkatua/lehmien pururataa, jolle ehdittyämme meitä aletaankin huudella yöpymään heti ensimmäisen isomman talon kohdalla.

20190703_172152
Tässäkin majapaikkaehdokkaassa olisi ollut torni vieressä

Emme kuitenkaan jääneet heti ensimmäiseen majataloon vaan päätimme paarustella lähemmäksi huomisen alkupistettä kylän toiseen laitaan, jossa sijaitsevaa Iamze-nimistä guesthousea Mestiassa aamulla tapaamamme heppu suositteli. Juomatauko kuitenkin pidettiin, Eero ja Ville olivat kai jossain mäessä urheilemassa.

20190703_180559

Matkalla kylän läpi tapaamme yhden toisenkin vaellusporukan jostain Tsekin suunnalta. Heidän lapsioppaansa vaihtaa läpsystä meidän saattajaksemme ja pian päästäänkin Iamzen eli Tviberin pihaan. Puutarhan ruokapyötä on ihan ygöstä eikä vesijääkaapissa tai muussakaan varustuksessa ole moitteen sanaa. Paitsi suoraan jokeen dumppaavasta puisesta reikävessasta voisi ehkä vähän laittaa kritiikkiä, mutta ei ollut onneksi meidän reitillä juomapisteenä joten ei kait siinä (oli siellä sisävessakin).

20190704_092900

20190704_092852

Illalla joku nuorisolaisempi kirmasi vielä mäen suunnalta asettamassa wifin päälle, joten täysihoidon lisäksi päästiin vielä ihq somettamaankin. Erinomainen huoltopiste!

Päivä 2: Tsvirmi – Adishi

20190704_171011
Simo ihmettelee Adishin pääkadun ruuhkaa

Toisena päivänä alkupuolisko etapista vietetään melko epäeeppisillä hiekkateillä, joilta on onneksi ihan pätevät näköalat ympäröiville vuorille ja laaksoihin. Hiekkateitä pitkin rymytään kohti Tetnuldin hiihtokeskusta, jonka nurkilla liitytään siihen tavalliseen Mestia-Ushguli-baanaan (eli Zabeshin kautta kulkevaan normireittiin, joka koukkaa Tetnuldin huudeille pohjoisempaa).

20190704_102641

Nousu Tetnuldin hiihtokeskukseen on aika pitkä ja turruttava hiekkatiejunttaus, mutta onneksi urakan loppupuoliskolla oli tarjolla Snickersiä ja olutta tienlaitaan pykätyssä kioskissa. Hökkelin kamina näytti ansiokkaan arveluttavalta, toivottavasti ei ole palanut ennen kuin seuraavat ehtii ostoksille.

20190704_121620
Kiskatauolla ennen Tetnuldin hiihtolaan saapumista

Tetnuldin hiihtoasemalla ollaan jo aika nousu-urakan lopputaisteluissa. Paikka vaikutti olevan suljettu kesällä, tosin joku spekuloi jonkun tiedon tai toiveen perusteella että ehkä sielläkin olisi voinut huijata hiihtohissillä. Nyt ne eivät ainakaan liikkuneet, joten paikan palvelut rajoittuivat valokuvauskehykseen.

20190704_124026

Hiihtokeskuksesta noustaan vielä jonkin aikaa, kunnes saavutetaan risteys, jossa voi lähteä suoraan alamäkeen kohti Adishia tai sitten jatkaa vielä hiekkatietä ylemmäs parempien maisemien ääreen. Koska alamäkeen menevän reitin alussa oli kahvila (”market”) ja se meni alamäkeen, lähdin Jukan ja lankomiehen kanssa huijaamaan sitä kautta. Eero johdatti toisen porukan ylämäkeen katselemaan pilvessä ollutta näköalaa.

20190704_142847
Huijausreitillä oli hymy herkässä

Alamäkireitin kautta matka taittui melkoisen leppoisasti vaihteeksi metsänkin läpi rymyämällä. Urheiluosasto kirmelsi kuulemma suht kehnosti merkityltä ylämäkireitiltä mukaamme juuri Adishin ulkopuolella, Adishi möllöttää syvällä laakson pohjalla, eikä sitä spottaa ennen kuin on juuri siinä sen yläpuolella.

Adishi on hulppean tunnelmallinen tornikylä, josta löytyy suht monta guesthousea, pieni kauppakin ja ihan kylän perältä joen viereiseltä puolelta myös kioski, jossa on mieltälämmittävä valikoima kaikkea epäterveellistä suuhun ja kurkkuun laitettavaa sekä metsäläishenkinen terassi. Guesthouse Elizabeth (Elisabeth’s Guest House) oli reissun hintavin yösija (80 laria kai), mutta myös erittäin mukava ja lähellä terassikiskaa, joten ei tullut pahemmin ostokatumusta. Elisabethin pyykkinarulle unohdetut vaatteet tosin vähän kaduttavat, jos tulee vastaan kerraston paitaa ja Miltecin bokseria niin tuo mulle.

20190704_170418
Erikseen pitää mainita Adishin Vuohi, joka saattaa olla kylän todellinen päällikkö silloin kun vuoheilultaan kerkeää.

Päivä 3: Adishi – Khalde

20190705_100413
Adishia poistumissuunnasta katsottuna
20190705_115454
Adishin jälkeinen joenylityspaikka ei ollut tähän aikaan vuodesta niin raivoisa että olisi suuremmin häirinnyt turismia

3. päivän etappi Adishista Khaldeen (tai tuntia pitemmälle Iprali-nimiseen kylään) on varmaankin koko reitin näteintä antia, kiitos Adishin joenvarren ja sen ylityksen jälkeisen nousun jäätikkömaisemien. Reitti on myös simppeli: seurataan jokea ylityspaikalle, kiivetään ylityspaikalta nyppylän yli (iso nyppylä, hapettaa) ja sitten laskeudutaan Khaldeen johtavaan laaksoon.

Jokivarsi matkalla ylityskohtaan on ökynättiä maastoa ja matkalla saa todennäköisesti oppaaksi lehmän ellei parikin. Välillä oli jopa vähän ruuhkankin tynkää.

20190705_105056

20190705_110206

20190705_112022
Matkalla joenylitysspottiin bongataan myös hevosia: tämmöisellä voi ajaa yli joestakin

Matka joen vartta pitkin ylityskohtaan on suunnilleen yhden tauon mittainen. Ylityskohta on todennäköisesti helppo bongata ainakin yleiseen liikkumisaikaan: joen yli räpiköijiä ja hevoskyytiä tarjoavia paikallisia elukoineen löytyi suorastaan lauman verran. Ylitykseen voi siis vuokrata hevosen (20 laria omg), mutta se ei ollut ainakaan meille osuneen vesimäärän aikaan mitenkään välttämätöntä tai edes lainkaan tarpeen. Siistiä se silti oli, nyt on ollut jo 2 kertaa hevosen selässä! Paikka sopii myös poseeraamiseen.

Joenylityksestä siis varoitellaan etukäteen monissa reittikuvauksissa että se saattaa olla kinkkinen ja parempi suorittaa aamummalla (sen takia parempi liikkua tähän suuntaan kuin Ushgulista Mestiaan). Koska meille ei osunut tulvaa, vettä oli hevosista vähän ylävirtaan ehkä nilkkaan-puolisääreen ja traumoja ei silleen pahemmin jäänyt. Oli se kyllä kylmää. Alla parikin videota ylityksestä sekä hevosella että ihmisellä.


Joen tyrskyistä selvittyä olikin sitten hyvä napertaa Elisabethin eväsleivät vastarannalla ennen lähtöä osuudeen isoon ylämäkeen.

20190705_120723

Mäki on sellainen normihapokas jokapäiväinen leipämme, Caucasus Trekkingin kuvauksen mukaan 2 tunnin rutistus (tuntui kyllä ehkä nopeammalta) Chkhunderi-solan päälle 2655 metriin.

20190705_125359
Aluksi rämelletään vähän jokivarren pöpelikössä ja sitten sen jälkeen rinteeseen

Noususta selvittyä ylhäällä odottaa melkoisen priima näköala jäätikölle ja ympäristön monille, monille vuorille. Myös kasvillisuus on harvinaisen ihq.

20190705_145558
Villekin tykkäsi!

20190705_144838

Näköalapaikalta lähdetään sitten rymeltämään (pitkään) alamäkeen kohti Khaldeen johtavaa laaksoa. Perusmallisessa reittikuvauksessa tällä etapilla jatketaan Khalden ohi vielä n. tunti Ipralin kylään, mutta meillä oli tarkoituksena lähteä seuraavana päivänä Ushguliin vaihtoehtoista reittiä (eli Karetta Pass -versio: jossain väitettiin että Karettan nimeksi vaihtuu ehkä pian ”Lagem” herra ties mistä syystä tai oliko läppä). Tässä Karetta(Lagem?)-versiossa Khalde on lähempänä oikeaa suuntaa kuin Iprali.

20190705_145851

Ison laskeutumisen lopuksi päästään laakson pohjalla olevan polun risteykseen. Reitti Karetta Passille ilmeisesti ylittää joen jossain näillä nurkilla (jos on leirikamat ja suunta Karettalle seuraavana päivänä niin pysähdy tähän, on myös jotain autiotalon rotteloa).

Risteyksestä onkin sitten enää about tunti tasaisen polun lonnimista Khalden kylään. Protip: juuri vähän ennen Khaldeen saapumista polun vieressä on pieni luonnonsuihku, joka tarjoaa hyvän tilaisuuden päästä jonkun japanilaisen kotivideolle pettuversioksi Kevin Costnerista.

Khalde on melkoisen pieni paikka ja siellä on vain yksi majatalo, onneksi iso sellainen. Koska yöpaikkoja on vain 1 kpl, tänne kannattaa ehkä pyrkiä saamaan varaus tehdyksi etukäteen, tosin meillä ei sellaista ollut ja 7 henkeä upposi silti mestaan ihan hyvin. Khalde on luultavasti yöpymispaikkana vähemmän käytetty, koska normireitillä jatketaan vielä siitä ohi yöksi Ipraliin, jossa majapaikkoja on taas useampia.  Khalden majatalossa on ehkä (ennen Ushgulia) reitin mukavin terassi heti polun ääressä, joten kassakone laulanee Ipralin imusta huolimatta ihan jees. Ainakin me yritettiin tehdä osuutemme.

20190706_073308
Näkymää majatalon parvekkeelta menosuuntaan. Kuvassa noin 30% Khalden kylän rakennuskannasta.

Päivä 4: Khalde – Ushguli

20190707_185716
Spoileri: päästiin perille, eli kuvassa Ushgulia. Etualalla joen rannassa Cafe Bar Enguri (<3), taustan laakson perukalla häämöttelee Shkhara-jäätikkö

4. päivä eli perusreitin viimeinen osuus vedettiin kahdessa koossa. Aamuun asti jatkuneen arpomisen jälkeen päädyin lähtemään normireittiä eli sitä helpompaa kautta lankomiehen ja Tuomaksen kanssa, loppuväki taas suuntasi maisemareitille Karetta Passia kohti. Siellä oli kuulemma eri jänskää ja maisematkin toimivat, Eero väitti että voisi ehkä kirjatakin siitä versiosta oman lisäpalansa. Varataan kolo sille! [ ]

20190706_101935
Unkarilainen pariskunta liittyi Karettaa välttelevään osastoomme

Khaldesta lähdettyä kuljetaan autonmentävää isoa hiekkatietä noin tunnin verran, kunnes saavutaan normaalimallilla kulkiessa edellisen päivän päätepisteeseen Ipraliin. Matkalla nähtiin mm. hieno pulloalttari ja kuultiin miten hanurista Unkarin politiikka nykyään on (se on paljon hanurista).

Ipralissa pysähdyttiin tietysti terassille kun sellainen oli sopivasti tien vieressä ja oli jo käveltykin ainakin tunti alamäkeen. Terassilta lähtöä tehdessä alkoi ripotella vettä, ja päätös skipata Karetta Pass -vaihtoehto alkoi tuntua entistä paremmalta. Sitä ei siis suositella märällä kelillä, koska jotkut etapin rinteistä ovat melkoisen jyrkkiä. Kuulemma märästä kelistä oli selvitty sillä että Eero ei kertonut muille varoituksesta ja alppiruusujen juurakosta sai hyvin kiinni jos meinasi lähteä liukumaan.

20190706_122252
Tuomaksen sadetakista pitäisi ehkä antaa vielä ylimääräinen diplomi

Pian Ipralin jälkeen saavutaan jonkinlaisen linnantapaisen kohdalle. Tässä kohtaa ylitetään joki ja lähetään rämpimään ylämäkeen aluksi vähän takapihojakin liippailevalle polulle.

20190706_123931
Eli tuosta yli ja kohti ylämäkeä. Myös autotien laitaa voisi paarustella perille, mutta oltiin jo tehty päivän huijaus skippaamalla Karetta niin ei sitten kuitenkaan lähdetty liftaamaan.

Linnan kulmilta päästyä pakerretaankin sitten melkein koko loppumatka metsän seassa rinteessä, nousuakin on sen verran että pari hikivanaa varmaan ainakin irtoaa. Metsäkävely oli oikeastaan aika mukavaa vaihtelua muutaman avomäkipäivän jälkeen ja juuri sopivan leppoinen finaali joen ääressä vietetyllä kahvitauolla ja kukkien ihmettelyllä. Karettalla kai oksenneltiin verta suunnilleen noihin aikoihin.

Kun metsärinteeltä putkahdetaan takaisin alas maantien varteen, matkaa on jäljellä enää muutamisen kilsaa about tasaista baanaa. Ushguli alkaa avautua eteen vähitellen: talot ovat levittäytyneet suht pitkälle matkalle laaksoon, ja se varsinainen maali-maali eli keskustan tapainen on siellä ihan perukoilla.

20190706_154310
Putkahtamassa ulos metsärinteestä Ushguliin vievälle maantielle

Loppusuora maantietä pitkin sujuu iloisissa merkeissä Ushgulin laitamia ihmetellessä ja lehmien välissä pujotellessa. Ushguliin tehdään myös melko paljon autovisiittejä Mestiasta, joten moottorivehkeitäkin puskee aina välillä ohi tai vastaan.

20190706_161000

Yhdessä vastaantulevista autoista on kyydissä Ipralissa tavattu saksalaispariskunta, jotka onnistuvat pakenemaan rikospaikalta Ipralin kahvilan juoksueväiden jäljitä.

20190706_161754
Lehmäkin paheksuu

Ushgulin perälle saavuttua vastaan alkaa tulla jopa melko tiheitä ryppäitä turisteja. Maalikaljojen jälkeen hakeudumme seuraavien 2 yön majapaikkaamme Guesthouse Svanuri Saxliin, joka osoittautuu loistospotiksi. Ushgulin kovin menomesta eli Cafe Bar Enguri on lyhyen matkan päässä alamäessä, ja pihan pöydiltä on hyvät näkymät kylän läpi kulkeville teille.

20190706_182107(0)
Saapumassa Svanuri Saxliin. Portti on Cafe Bar Engurin vierestä kulkevan ylämäen yläpuoliskossa, Enguri taas tuolla kuvan vasemman alakulman suunnassa.

Svanuri Saxlin pihalla oli melkoisen mukava odotella pitkänmatkalaisia, ja kun aurinko alkoi hiipua, myös Draculan olo helpotti.

Hämärän lähestyessä alettiin jo vähän ihmetellä että mitenkäs, mutta lopulta sirkus saapui kaupunkiin majapaikan vierellä kulkevalla tiellä ja saimme heput huudeltua tieltä kotiin. Joku taisi mainita saapuessaan että oli tarpeeksi patikointia mutta iloisiltahan ne näyttävät.

Loppuilta menikin sitten huollon merkeissä ja Engurin cafebaarin notkuvassa pöydässä. Yöelämä oli omituisen vähäväkistä päivällä pyörineeseen tungokseen nähden, mutta kyllä ihminen silti viihtyi ja illalla jaksettiin vielä remontoidakin.

Päivä 5: Lepopäivä Ushgulissa

Ennen patikointitouhun lopetusta eli yhden päivän ekstralenkkiä Ushgulista Chvelpiin keräiltiin lepopäivän verran voimia ja harrastettiin turismia. 7 hengellä päivän sai kulumaan mukavasti muita etsiessä ja kahvilasta toiseen lonnimalla, pyykkiäkin ehdittiin pesemään. Muuten rauhallinen toipumispäivä katkaistiin illalla hetkeksi keräämällä väki kukkulalle ylennysseremoniaan, jossa Jukka toimitti paavin virkaa 5/5.

20190707_190300
Keskellä tuoreet diplomivaeltajat Härkäkuiskaaja(3K), Härmähuijari(3K) ja Ville3000. Takana paavi ja sivuilla viralliset valvojat.

Oli myös jotain puhetta jostain seinästä mutta mitä lie taas höpisseet.

Päivä 6: Ushguli – Chvelpi

20190708_122520

Lepopäivän jälkeen useimmilla oli kirkas silmä ja kevyempi askel lähteä sutimaan Grande Finale, plusmiinus 10 tunnin rykäisy Ushgulista Chvelpiin. Heti päivän alkuun lähdetään rykimään alppiruusurinteeseen isolle nousulle, jonka lopettavaan harjanteenalkuun oli jonkun ohjeen mukaan n. 5 tunnin matka (meillä taisi mennä 4).

Alun ison nousun jälkeen päästäänkin jo karvan alle 3000 metriin, ja reitin viereisillä huipuilla 3 tonnin rajan pääsee myös rikkomaan. Ville eli Ville3000 suoritti ensimmäisenä tämmöisen ekstralenkin, ja myöhemmin oli sitten Tuomaksen ja Simonkin ihanpakko. Hiton innokkaita rookieita.

20190708_102226
Alun nousuista jäi vielä energiaa spedeilyynkin!
20190708_115101
Alun ison mäen jälkeen alkanut pitkä harjanneosuus oli hyvinni kaiken puuskutuksen arvoinen

Reitin about korkeimmalla kohdalla oli vielä vähän luntakin, ja sitten jätettiin sinne jäätämistä lisäämään myös Salarakkaiden levy (kiitokset Laurille ja Tanjalle retkikunnan sponsoroinnista!). Oli lippukin mukana sopivasti.

Pitkällä harjanteella riittää huikeaa maisemaa ja mukavaa polkua: tässä kohtaa kärsimykset ovat tavallaan melkein ohi, mutta ennen lopun isoa alamäkeä Chvelpiin vastaan tulee kuitenkin vielä jokunen vähän hikisempi mäkikiemurrus. Isoin osa pahasta vanukkaasta kuitenkin tulee lusikoitua siinä alun mäkimaratonissa.

20190708_121045

20190708_122538
Myyrien järvi oli kanssa nätti
20190708_133939
Tämän järven jälkeen tulee vielä vähän nousua ja sitten se alkaa olla siinä
20190708_134435
Lavastettu närästyskuva, ei se oikeasti ollut epätoivossa

Myyräjärven jälkeen tulevan montunpohjajärven jälkeen noustaan vielä about viimeinen kippaus. Senkin ehkä voisi välttää oikaisemalla suoraan Chvelpiin laskeutuvalle autotielle sen sijaan että kiertää Latparin solan kirkkotalolta, mutta kun oli sadisti lukemassa karttaa ja urheiluversio reitistä omassakin GPS:ssä niin mentiin sitten yläkautta. Ensikertalaiset ravasivat vielä viimeiselläkin satulalla hakemassa 3000 metrin korkkauksia, paha sanoa millaista urheilujuomaa olivat tankanneet.

Latparin solassa on siis pieni kivinen kirkontapainen jossa on mukava kilauttaa kelloa, ja siitä alkaa myös tuhottoman pitkä alamäki hiekkatietä pitkin kohti Chvelpiä. Laskeutumista on siis kirkon kohdalla jäljella muistaakseni 1800 korkeusmetriä eli useampi tunti. Parin papparaisen polvivaivat alkoivatkin heräillä tässä kohtaa, mutta onneksi raajoja ei tarvittu enää kovinkaan pitkään niin loppumatka meni klenkatenkin.

20190708_151918
Saapumassa Latparin solan kirkkopömpelille
20190708_155044
Tuota baanaa piisasi tuonne alas asti, tuonne kovin kauas alas siis

Hiekkatien tuhopitkää tamppaamista piristi loppusuoran tunnelma ja yksi vatsatautikin. Vähitellen saavuttiin niin alas että joen ääni alkoi kuulua, sitten kuultiin työkone ja sitten oltiinkin Chvelpin laidalla. Illan majapaikan eli Soson talon tyttäret osasivat odotella meitä siinä kohtaa, koska Ushgulin illallispaikasta oli soiteltu sinne edellisenä iltana etukäteen.

Heti kylän laidalla on myös näkyvällä paikalla oleva guesthouse, jonka edessä päivystävän patriarkaatin kanssa teinit kävivät eeppisen huutokisan asiakkaista. Tyttöporukan vanhimman eli ehkä 14-vuotiaan kipparin ärjyntä herätti ainakin meissä syvää pelkoa ja kunnioitusta. Näköjään chachan juominen kaksinumeroisesta iästä alkaen kasvattaa luonnetta.

20190708_190642

Soson talo on iso lukaali kylän kaukaisemmalla laidalla. Saapuessamme paikalla oli väkeä kuin pipoa, ilmeisesti sukulaisia ja muuta väkeä käymässä ja perhettäkin taisi olla ihan tarpeeksi. Alun tervetuloseremoniassa neuvoteltiin yöpymisen hinnaksi koko poppoolta muistaakseni 350 laria, johon sisältyi seuraavan päivän autokyyti Kutaisiin. Soso on ilmeisesti myös kylän marshrutka-kuski, ja käytti meitä parinkymmenen minuutin päässä sijaitsevassa lähimmässä kaupassakin kulkupelillään.

Casa de Soso oli loistava lopetus reissulle. Väki oli hulppean ystävällistä ja loppuillasta löydettiin yksi joka puhui espanjaa niin päästiin sönköttämäänkin, Kenraali-setä tarjosi olohuoneessa paukkuja ja haukkui Putinia, jossain kohtaa taidettiin laulaa myös Maamme-laulu. Ja tietty sekin että mesta taitaa myös olla paikallinen bussiasema ja helpoin tapa päästä käymään kaupassa isommalla kylällä. Paikasta ei tahtonut löytyä netistä yhteystietoja, joten kannattaa ehkä kysellä Ushgulissa ennen lähtöä jos joku jonkun ravintolan tyypeistä tietää paikan ja voi sopia saapumisen puhelimella.

Seuraavana aamuna sitten kolisteltiin joenviertä pitkin Soson bussissa pari-kolme tuntia isolle kirkolle Kutaisiin ja aloitettiin reissun kaupunkirantaosuus. Siitä ei tarvitse onneksi kirjoittaa kun ei liity patikointiin \o/ Summauksena: ei voi kun suositella, erinomainen reitti ja seutu, kannattaa mennä nyt kun ei ole vielä tyystin turistin turmelema (me taidettiin turmella vähän).

Bonusmajoitusvinkki Batumista: Stalin’s Terrace -niminen apartmentti on aivan loistava tukikohta +-6 hengen poppoolle. Isolla terassilla viihtyi yönkin ajan, helppo löytää ja sijainti on lähellä ihan kaikkee, siisti ja mukava, isäntäväki ihq ja siellä oli kahviakin. Terassilla oli myös iso pressu niin kaupungissakin sai vielä laavua.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s