Rota Vicentina (Fishermen’s Trail) 27.3.2016-30.3.2016

punareppu

Mikä: No selostelin aiemmassa postissa. Eli 75 km ja 4 päivän merenvierusreitti Portugalin lounaisrannikolla, nettisivut löytyy täältä: http://en.rotavicentina.com/fishermens.html.

Laitetaan heti kättelyyn että se on ihanna. Jos et jaksa lukea tätä pitemmälle, niin Rota Vicentinan rannikko-osuus on ihhana kahdella hoolla. Tai nnllä.

sogood

Reitti: 4 päiväetappia (15-22 km) Vicentina-rannikolla Porto Covosta Odeceixeen, yhteensä 75 km. Jokainen päivä loppuu kylä/kaupunkiin, jossa voi nukkua myös sisällä jos haluaa. Eli kovin suklaista.  Varastin tämmöiset kuvat intörsnetistä:

fisureitti

On se, kovin koettelemus

Miten sinne pääsee: Reitille on monta lentskari-entteriä (esim Farosta pääsee eteläpäätyyn jos haluaa sotkea reittejä/opposoida). Jos haluaa tehdä Fishermen’s Trailin normityylillä pohjoisesta etelään, itse menin silleen että lento Lisboaan ja bussi Porto Covoon. Rede Expressin bussi lähtee Sete Riosin asemalta (Lissabonissa on 2 pääbussiasemaa, hoksaa tämä).

Rede Expressin tai yleensäkään mitään busseja Lissabonista Porto Covoon eli reitin alkuun menee kai tyyliin yksi päivässä aamu-10n nurkilla, illalla ehkä(?) toinen.  Aamun bussilla kestää pöndereittejä pitkin noin kello 13-14 asti päästä Lissabonista Porto Covoon, joten eka ilta kannattaa varautua nukkumaan Porto Covossa ellei ole kovin innokas juoksemaan ennen pimeää. Lipun hinta oli suunnilleen 16 euroa.

Lentokentältä pääsee helposti metrolla keskustaan, ja siellä bussikuski tai taksikuski hoitaa sinut Sete Riosin bussiasemalle. On siinä vieressä metropysäkkikin, mutta muista että olet menossa siihen vähän matkan päässä olevaan vanhaan bussiterminaaliin etkä mihinkään fancypants junaan tms. kotkotukseen siinä isossa pömpelissä metroaseman päällä.

Paluumatka Odeceixestä Lissaboniin onnistuu myös bussikyydillä, niitäkään ei mene kovin monta päivässä (yksi ainakin aamulla). Odeceixe-Lissabon -lippuja myydään salaperäisesti siinä yhdessä baarissa jossa on pieni muovikatoksellinen terassi, jos oikeaa ei meinaa löytyä niin muista baareista kyselemällä neuvovat. Paluupiletti oli jotain 17-18 euroa.

Opas: Eipäs olekaan Ciceronea! Tilaa opas ja kartta Rota Vicentinan omilta sivuilta. Jos ollaan rehellisiä, en ikinä avannut karttaa, koska reitti on aika pirun selkeä ja todella hyvin merkitty. Opaskirja on silti hyvä, vaikka saksalaisille vaellusmädcheneille annettavaksi.

reittimerkkeri

Näitä tappeja on niin hyvin että kyä löytyy

Menet siitä meren vierestä, oikean käden puolella on sellainen iso sininen jötkäle. Opasopus kannattaa silti ostaa, sillä siinä on listattu nähtävyydet, etapit ja välikylät ihan tarpeeksi infoa näyttävien nättien karttojen kera, ja hinnasta menee myös osuus reitin ylläpitoon. Joku tyyppi siellä toimistolla ehkä kirjoittaa kortin mukaan postipakettiin.

Vesi ja huolto + majoitukset: Huoltopaikkoja on matkan varrella ainakin yksi kylä ennen päätepistettä aika lailla joka etapilla. Vesipisteitä taas ei. Itse haaveilin rannalla leiriytymisestä, mutta perusreitillä ei oikein ole jokivarsia sopivalla hollilla. Matkalla on kyllä toinen toistaan loistavampia paikkoja leirille lähellä kyliä esimerkiksi 2. ja 3. päiväetapin alun ja lopun vieressä, mutta sinne pitäisi tajuta itse roudata vedet.

Zambujeira do Marin jälkeen about puolivälissä viimeisen päivän etappia tulee (tunnelipöpelikön läpi rämpimisen jälkeen) vastaan rannalle juokseva nätti puro. Jos jossain haluaa pitää leiriä yön, tämä on varmaan paras vaihtoehto ihan heti reitillä, eli suunnilleen ainoa kohta just polun kohdalla mistä saa juomavettä kylien ulkopuolelta. En tosin tiedä kuivuuko (jo kesä?)heinäkuussa.

nattiranta_harvinainen_puro_3_paiva

Vaikeusaste: Ei oo kovin kummonen. Paitsi onpas joskus! Korkeuserot menevät maksimissaan välillä 0-100 metriä. Hurjaa mäkijumppaa ei siis ole. SILTI: usein joutuu rämpimään hiekassa. Ei kuulosta suoralta kädeltä kovin kamalalta, mutta on se pyllystä. Dyynissä pykellystä on reitin varrella aivan tarpeeksi, ja satunnaiset piipahdukset sisämaahan metsäpolkujen puolelle muodostuvat ihqksi.

Ei se silti oo mikään hurja. Jos tajuaa jättää isommat pois repusta ja nukkua+syödä
kylässä,  homma menee todellakin nautinnon puolelle. Tajua, ryökäle (äiti käski muuttaa kirosanan).

pannunputsaus_hanska

Jos trangialinjalle kuitenkin lähtee, paikalliset kasvit toimivat hyvin pettu-patapatana

Leirintäalueiden majoitukset ovat teltalla +- 7 euroa, hostellissa nukkuu 15-20 eurolla.*

)* Suunnilleen noilla hinnoilla vuoden 2016 pääsiäisenä siis! Eri sesonkeina on eri taksat.

Jokainen päivämatka päättyy siis kylään, joissa voi nukkua joko hotelli/hostellissa tai leirintäalueella. Almogravessa ei ollut leirintäaluetta, mutta nuorisohostelli ottaa kaikki sisälle alkaen jostain 11-12 eurosta sielläkin. Jos kitsastaa, luonto on laaja eikä puistorangereita pahemmin näy pyörimässä.

Hintataso: tämä pitää mainita erikseen, koska se oli kovin matala.  Paakkelsi+kalja oli halvimmillaan välikylässä karvan alle 2 euroa, ja viimeisessä kylässä baarinpitäjä tarkisti haluanko oikeasti ostaa tiskin alta 7 euron hyvän viinin vai olisiko 4 euron perusmalli OK.

Milloin kannattaa mennä: Maaliskuun loppu oli ihan loistava, neljästä kävelypäivästä oli vain yksi puolipilvinen ja kolme scorchiota. Päivällä oli +15-+20 ja hikoili sekä paloi, illalla tarvitsi vielä pitkähihaista. Kaikenlaista kukintaa jiiänee oli menossa. Toukokuun alusta alkaen alkaa olla jo varmaan niin kuuma että ahistaa, oppaassakin suositellaan skippaamaan kesäkuukaudet (heinä- ja elokuu ainakin on varmaan horroria). Itse menisin tämän kokemuksen perusteella huhtikuun ekalla tai tokalla viikolla jos pitäisi arvata milloin on paras sauma olla ilman sadetta mutta pääsee vielä liikkumaan järkilämmöissä.

Pääsiäisessä oli myös se bonus että sesonki ei ollut vielä päässyt alkamaan ja matkaa sai taittaa melko rauhassa, useimmiten isoimman osan päivästä yksin, eikä majoituksia tarvinnut paljon varailla etukäteen (viimeisessä kylässä olin hostellin ainoa asukas).

Päivä 1: Porto Covo – Vila Novo de Milfontes – 20 km

Vietin ensimmäisen päivän Porto Covon leirintäalueella, koska bussi oli saapunut mestoille vasta 13-14 aikaan ja olin hukassa ja hakattu yölennon ja Lissabonissa harhaillun yön jälkeen (laittavat hodareihin silputtuja sipsejä). Oli sadetta ja parilla saksalaisella oli huonompi kokemus 😥

Porto Covon leirintäalue sijaitsee noin 400 metriä Rede Expressin bussipysäkistä merestä vastakkaiseen suuntaan. Kylässä on jonkinlaisia kylttejä, jotka auttavat about 70 asteen tarkkuudella oikeaan suuntaan. Jos näet maastoa jostain korkeammalta, etsi asuntoautoja ja vesitornia jossa lukee camping.

portocovo_parkki_torni

Sakemannit jäi selviämään omia polkujaan (hyvin ne pärjäsi). Ensimmäisen illan siis sateli tuelta, joten hoitelin akklimatisoitumispäivänä lähinnä normaalit leirintäaluetouhut: kauhistelua huonosti toimivassa suihkussa, kloorinmakuista vettä makusteltavaksi ja teltan kautta kohti uutta päivää. Se olikin sitten vallan hyvä!

aamupulla

Porto Covon pääkadulla matkalla rannalle on hyvä aamupaakkelsipaikka

Porto Covossa aloitellessa saattaa mietityttää että mitenköhän löytää reitille. Huoli poies! Meri on oikean käden puolella, ja kun sen tietää, polku on aika lailla siinä.

Porto Covon jälkeen alkumatka poljetaan kohti etelässä häämöttävää saarta. Ilha de Pessoa tms. on saanut nimensä jostain ihmeen päärynästä, eli Päärynäsaari kai suomeksi. Saarella on vanha linnake (jotain 1500-luvun perua, merirosvot mainittiin), joka jäi flopiksi huollon vaikeuden ja huonon kivimateriaalin takia. Ilmeisesti merenkulkijakansa ei saanut ratkaistua sitä miten vesitynnyri kulkee 500 metriä veden yli, ehkä oli liian lyhyt matka.

1paiva_covon_ja_saarenvalissa_ranta

Ekan päivän aikana joutuu aika reippaasti tarpomaan dyyniä, ja ihan joka päivän jälkeen on hiekkaa kengässä.  Bloo hoo!

Linnakkeen kohdalla on drinkkibaari, ja sen jälkeen mennään about ihmisen siedettävillä poluilla, ainakin alkumatkan biitsimaistiaisiin verrattuna.

Dyyniä on silti ensimmäisen päivän 20 km:n matkalla niin paljon ettei enää välttämättä maistuisi, mutta onhan niitä silti jatkomatkallakin. Välillä on onneksi maistiaisia puuosastostakin.

rotanattipuuta

istuuaidalla1paiva

Osassa dyynejä on myös laituri

Vila Nova de Milfuentes pomppaa näköpiiriin vähitellen. Rannikkoa pitkin kävelyssä on se bonus, että kylät tms. etapit erottaa aika kaukaa kun veivaa verrattain suoraa rantaviivaa. Milfuentesissa on vuorossa taas leirintäalue. Paikassa on mahdollisuus valita kahdesta: ota ihmeessä se oldschoolimpi, eli se joka on siitä ensimmäisestä nousukaspaikasta joelta päin tullessa parisataa metriä peremmällä. Tämä saattaa olla sen nettisivu.

Se ensimmäinen leirintäalue on siis sellainen värikkäillä kylteillä varustettu paikka joka kirkuu huutavia lapsia hinaamassa vesiliukuja ja allasbileitä. Oksens! Jälkimmäinen on taas sen näköinen että jos se olisi hotelli, siellä saisi edelleen polttaa sisällä ja 70-luvulla hankittu 2 tähden luokitus pidetään voimassa lähettämällä vodkapullo aina muistaessa ettei tarkastaja tule käymään. Vanhan maailman viehätystä ja hienot pensasaidat tonttien välissä, myös Reisefuhrer suosittelee. ❤

aamupala_shrimppi_muista_paras_baari

Milfuentesissa oli aivan loistava mereneläväpata raflassa, josta jäi aamuksikin rapulaa.

Milfuentesissa oli mainitsemisen arvoista varmaan myös hyvä kalaruokaravintola, jossa myytiin tuoretta fisua kilohinnalla. Ulkona listassa olevat hinnat eivät siis olleet hyytävän kalliita yksittäisiä annoksia, vaan tavaraa sai ostaa haluamansa määrän. Olin kovin hämmentynyt mutta hyvän padan tuuttasivat enkelikalalla ja salaisella soosilla.

kapyteltta_2_ilta_oujea

Isot kävyt toimii kaikilla langoilla

rusketusraja_muista_oldschool_leirialue

Jalassakin on hiekkaa ja joku outo viiva

Päivä 2: Vila Nova de Milfontes – Almograve – 15 km:

kissa2paiva

Milfontesista Almograveen hakeutuminen on reitin lyhyin etappi. Tällä pätkällä tehdään myös isoin poikkeama merenrannalta ja joutuu hetken jopa miettimään! Gasp. Matkalla näin tosin myös ensimmäisen ison haikaran, joten hyviä merkkejä seuraamalla pääsee eteenpäin.

Eli siis: Milfontesin ja reitin etelän jatkon välissä on iso joki. Sinne päästäkseen pitää mennä kylän (ehkä jopa kaupungin) läpi niin että näkee joen oikealla puolellaan mahd lähellä, eli siis poispäin merestä.

saASASAsa.png

Jonkun kilsan jälkeen vastaan tulee liikenneympyrä (tarvotaan siis autotien reunusta), jossa on ohjetta oikealle Odemiraan (N120), eli siis taas etelään reitin suuntaan. Siitä mennään ison sillan yli ja reitti palaa sitten biitsille nurmikentän kautta. Tässä kohdataan taas harvinaista metsää!

metsaennneautiotaloaJa jotenkin cthulhumainen autiotalo, jossa on iso kolo ja revareiden graffiteja.

kummitustalo

Autiotalolta aukeaa vallan nätti näkymä joen yli vastapäiseen Milfontesiin, mutta matkaa kannattaa myös jatkaa, sillä pian autiotalon jälkeen tullaan biitsille (Praia on niitten Playa) nimeltä Furnas. Se on kovin iso, vaaleahiekkainen ja vieläpä melkein täysin tyhjä.

isobiitsireppu

Furnas näytti varsin uimakelpoiselta, mutta päädyin kuitenkin jatkamaan vielä vähän matkaa ja sekin meni ihan hyvin: vähän reitiltä poikkeamalla ja kalliolta alas vievän reitin haeskelulla sain tyystin privaatin uimareviirin.

tyhjaranta_peukku

Mun ranta!

Tämä oli myös vallan sopiva paikka paaluttaa tämän reissun maabrändit. No mountain no problem senor, I bring Tony Montaña.

Uinti eli mereen kahlaus ja aallon naaman lyömisen odottaminen virkisti mainiosti, ja loppumatkan suhaaminen Almograveen menee aikas leppoisasti. Matkalla tapaan päiväretkellä olevan jenkkiperheen jostain Nevada-Montana-tms.-akselilta, muita vaeltajia tällä pätkällä ei tainnut osuakaan vastaan. Kylässä illalla oli sen sijaan suorastaan ruuhkaa: puolen tusinaa brittipyöräilijää ja belgialaispariskunta, jonka reissu oli ottanut ikävän sivupompun Brysselin lentokentän hässäkän takia. Almogravessa ei ilmeisesti ole (belget sano) leirintäaluetta, mutta heti reitiltä kylään saavuttaessa tulee vastaan tämä alla oleva pömpeli.

nuorisohostelli

Eli nuorisohostelli, johon päästivät vanhuksenkin ja 2 hengen huoneen sai omaksi 26 eurolla, aamiaisvirityskin sisältyi. Illalla päädyin kylän houkuttelevimmalta näyttävään ravintolaan, joka oli osa hotellia jossa brittifillaristit yöpyivät. Porukalla oli mieltälämmittävän epäurheilullinen ote touhuun joten istuttiin aika pitkään.

brittilauma

Paikalliseen kalaankin pääsi käsiksi, ja sulateltavan yksilön sai oikein valita itse :O Luulin että nyt tulee kallista kun oli kalojen missikisat aluksi, mutta ei se sitten kuitenkaan ollu.

kalatarjotin

Noiden seutujen vesillä asusteleva kala on nimeltään sargos (tai wikipedia huutelee jotain että sargo): se on hyvää ja saattaa mennä sekaisin Sagres-nimisen kaljan kanssa. Sekään ei ollut kovin pahaa taikka kallista joten ei niin haittaa jos sekoittuu.

bisse_paivan_lopuilla_12

Tämä on siis se kalja eikä se kala

Päivä 3: Almograve – Zambujeira do Mar- 22 km:

almograve_aamulla_lahtiissa

Almogravea aamulla: eksyin aloitellessa kujille ja jonnekin laitamille meren ja kylän väliin, mutta isoa sinistä kohti talsimalla reitti löytyi taas totuttuun tapaan ennen kenkien kastumista _b

kalliotalo_almogravren_jälkeen

Hetikohta Almograven jälkeen reitti asettuu joksikin aikaa hiekkatielle rannan tuntumaan. Sen varrella niemenkärjessä on hyvä ehdokas ”tuollahan voisi asua” -listalle

Britti-illan jälkeen nuorisotalossa oli hitsimmoista luksusta herätä omasta kahden hengen loossista ja lonnia vähitellen kouluruokalamallisen ruokasalin terassille nauttimaan muroista ja pahasta kahvista muovitarjottimelta. Tyhjällä pihalla aamuauringossa oli kovin isäntämäistä aloitella päivää, vaikka viktuaalit olivatkin hyvinkin perusjugurttia ja 2 desiä halvinta kelloggsia nescafella.

Almogravesta eteenpäin tykitellään aika pitkään selkeää hiekkatietä pitkin merta. Tieosuus päättyy pieneen satamaan, jonka jälkeen noustaan punaisen hiekan osuudelle.

almo_mertoja

almo_satama_hyvaa_biitsia

almo_venetta

Auringonpaahde ja punahiekka pukkaavat päälle fiiliksen kuumemmastakin aavikosta, ja breikillä näköalapaikalla joutuu piiloutumaan rätin alle ettei tyystin kärähdä.

almo_reppu_kuumaa

Rannikkoa pitkin tiiraamalla erotti (muistaakseni) reitin varrella olevan majakan tuolla kauimmaisella niemellä.

almo_kamat

Hikinen paita kuivui tauon aikana kiitettävää tahtia

Punahiekkalan jälkeen reitti piipahtaa about puolen tunnin lenkille sisämaahan Isojen Käpyjen Metsään, jossa on tervetullutta varjoa ja mahdollisesti pelottavan kokoisia oravia. Luuppi on lisätty reittiin eroosion takia, mutta on myös mukavaa vaihtelua biitsiin. Tukevampi maa jalkojen alla on sekin taas pienen dyynipätkän jälkeen plussaa.

almo_majakka_lahenee

Majakkaa pukkaa näkyviin metsän jälkeen

almo_biitsi_perus

Metsäosuuden jälkeen aletaan olla aika lähellä päivän reitin puolivälissä olevaa kylää: sieltä löytyi heti kylään putkahdettua mukava kahvila tien varresta (kalja ja pasteija n. 2 euroa). Kahvilalta jatketaan tietä rannan suuntaan kohti matkan varrella näkyvissä vilahdellutta majakkaa, joka on läheltä katsottuna omituisen pieni kun ottaa huomioon miten kauan sen on saanut hamuttua silmiinsä rannikkoa pitkin tujotellessa.

almo_majakkapolku

Puolimatkan majakka häämöttää

Loppupuolisko reitistä on helppoa tietä ja polkua (ainoa osuus Fishermen’s Trailista joka soveltuu myös pyöräilyyn). Korkeaa rantakalliota pukkaa, ja matka taittuu vallan kepoisesti hiekkatiellä. Isompi ura on avannut osuuden myös karavaanareille, ja pätkällä tulikin vastaan useampi grillitukikohta. Kaktuksiakin näkyi vähän sisemmällä.

almo_kaktus

almo_jeeppi

Jeeppi sopii maisemiin nätimmin kuin asuntoauto

Muutama kilometri ennen Zambujeira do Maria reitti saapuu Barcan satamaan, jossa on loistava sauma pysähtyä klonkkuilemaan jälleen yksi ateria kalaa. Kallioilta kikkaillaan alas satamaan jyrkkä rinne, jonka jälkeen kivutaan vielä autotietä pitkin takaisin ylös, ja siellä se pöperö odottelee Barca Traquitanasissa.

almo_bootit_loppuraflan_lahella

almo_raflakukkula

Tämä ei ole Barcan rafla vaan sen viereinen loossi. Rantaviivaa pitkin näkyy aika pitkälle takaisin päin reitille.

almo_ruoka_potaattiocto

Alkupalana oli kalasoppa, se oli hyvää. Pääruokana oli kuvan peruna-simpukka-mustekala-hässäkkä, ja se oli Tosi Hyvää.

Barcan jälkeen on jäljellä vielä muutama kilometri autotien vierustaa perille Zambujeiraan: tällä loppusuoralla ei ole juuri maisemaa, joten jos ruuan jälkeen taksilla huijaaminen houkuttaa niin saat mun puolesta luvan. Zambujeirassa on mukava keskusaukio useammalla terassibaarilla meren vieressä, vallan siisti leirintäalue vähän syrjemmällä ja löysinpä reitiltä tutut sakemannit ja belgialaisetkin kyliltä. Måål!

Päivä 4: Zambujeira – Odeceixe (18 km)

Viimeinen päivä on myöskin aika helppo maaston puolesta, polut ovat mukavia ja kulkuystävällisiä. Tuskaa ei tuota juurikaan mikään muu kuin se että päivää pitkin muistaa tasaisin väliajoin että tämähän loppuu ihan tässä näillä kilsoilla 😥

4_zambubiitsi_alussa

Zambujeiran pääaukion edestä aukeaa näkymä tälle biitsille

Matkan varrelle mahtuu vino nippu hulppeita rantoja ja vähän vehreääkin. Alla rantoja.

4_zambua_ekaranta4_zambua_tokaranta4_zambu_tunnelistavehreempaan

Pöpelikkötunnelin jälkeen vastaan tuli aika pitkälti reitin ainoa jokispotti: jos matkalla haluaa jäädä fiilistelemään ja leiriin, tässä kohtaa on veden puolesta siihen ehkä reitin paras sauma ja ranta oli hyvinkin priimaa. Farmimaata tosin oli lähistöllä eikä jäätikköä osunut silmään ylempänä, joten keittäminen saattaa olla hyvä idis.

About puolivälissä matkaa reitti kulkee Azenha do Marin kylän läpi: täällä olisi taukoravintelia mutta pääsiäinen puraisi lopussa omaan nilkkaan, ja paikat olivat kiinni. Onneksi reitillä tuli vastaan matkan paras trangiastoppi ja kahvikin oli hyvää.

4_zambu_paras_stoppi

Taukopaikalla oli pöytäkivet kohdillaan

4_zambu_paras_stoppi2

Grower’s Cup maittoi ja oli aika hauska systeeminä

Vähitellen ne viimeisetkin kilsat tuli paarustettua, ja littipeukun jälkeen edessä olikin näkymä Odeceixen rannalle. Maaliriemua pukkasi, mutta olisi todellakin voinut kulkea useammankin päivän. Rannalta on kylään vielä pari-kolme kilsaa tietä joen vartta pitkin.

4_ranta_lopussa

Rannalle laskeutuessa kannattaa ylittää joki (kahluupaikkaa löytyy rannan kohdalta) ja käydä ottamassa reitin lopuksi kastautuminen. Kastautumisen jälkeen kannattaa kiivetä tuossa kuvassa näkyville taloille ottamaan maalikalja. Kannattaa ottaa Super Bock.

4_sandaalit_lopussa

Viimeinen biitsi!

4_superbock_lopussa

Uinnin päälle leppoisaa rantapoppia ja Superbokki: maali oli mainio.

Odeceixe oli niin hyvästä että jäin sinne vielä saapumisen jälkeen ylimääräiseksi päiväksi notkumaan rannalle ja matustamaan lisää kalaa. Kylän keskustassa on isompi terassiravintola, josta saa ainakin tämmöistä mättöä pöytien viereisestä grillistä:

4_fisut_lopussa

Heti kylään saavuttua pääkadun varrella on hostelli, jossa yösija on 15-20 euron tienoilla. Siinä ei ollut ensimmäisenä yönä yhtään muuta asukasta, joten kokonainen talo tuli siedettävän hintaiseksi. En myöskään löytänyt ketään muista patikoijista, joten ensimmäinen ilta oli mukavan rauhallinen/aavemainen. Toisena sentään saapui pari kävelijää lisää ”mun taloon”.  Bussi takaisin Lissaboniin lähtee aamuisin rannasta katsottuna kylän taaemmalta laidalta sillan vierestä, lippuja saa siitä yhdestä baarista 50 metrin päässä hostellista n. 18 euron hintaan.

4_rotvays_lopussa

Jälkimmäinen päivä Odeceixessä oli ns. chillausta

Lepopäivänä näin vihdoin vielä sellaisen kalamiehenkin siellä kalamiehen polulla!  Tommoinen se reitti siis oli, ei voi kuin suositella. Kuumimmalla kesällä saattaa olla (liian) kuuma, mutta siitähän tää onkin vallan hyvä että tänne voi lähteä offseasonilla alkukeväällä tai syksyllä ja talvilomaviikko piisaa trippiin juurikin hyvin.

Kategoria(t): 1-5 päivää, Helpohko, Patikointi, Portugali. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Rota Vicentina (Fishermen’s Trail) 27.3.2016-30.3.2016

  1. kristiinatee sanoo:

    Laitanpa mieleen tämän reitin, mie tykkään suklaasta 🙂 ja kauniista merimaisemista. Näyttää upeelta!

    Liked by 1 henkilö

    • Antti P sanoo:

      On kyllä hieno reitti kevätvaellukseen, ei voi kun suositella! Julmetun hitaasti saanut kirjattua matkamuistiota kun netti pätkii aina silloin kun olisi aikaa naputtaa, mutta kappale kerrallaan se tiristyy 😀

      Tykkää

  2. Kaisa sanoo:

    Moikka, asiallinen tietopaketti, kiitos! Sama reissu suunnitteilla tänä pääsisäisenä, joka ajoittuu nyt jo huhtikuun puolelle. Huomasitko pääsiäisen vaikuttaneen liikkennöitsijöiden, majapaikkojen, kauppojen tai ravintelien aukioloihin tai toimintaan?

    Liked by 1 henkilö

    • Antti P sanoo:

      Kiitosta, hyvä jos sai jotain selkoa 😀 Jos en ihan väärin muista niin lento tuli Lissaboniin pitkäperjantaina ja sinä iltana ja yönä ihmettelin kun kaupungilla on ihan autiota, tosin en ollut ihan keskustassa mutta en missään paikallisella Tattarisuollakaan. Muuten ei tullut oikeastaan yhtään sellaista tilannetta vastaan että joku mitä yritin hakea olisi ollut kiinni: ravintolat ja majoitukset toimivat, jotain kauppaakin oli ja bussit kulkivat harvakseltaan mutta kulkivat. Yksi ravintola viimeisen kävelypäivän puolivälikylässä oli kiinni, mutta saattoi johtua siitäkin ettei sesonki ollut vielä alkanut. En uskalla vannoa oliko menomatkalla Lissabonista Porto Covoon lähtevien bussien vähäisyys kiinni pääsiäisviikonlopusta vai onko se normitilanne, jäi sellainen muistikuva että ei niitä monia mene milloinkaan. Voi tietty olla että viikko ennen pitkäperjantaita on jotenkin juhlaan valmistautumista, jossain taisi olla sellaista mainintaa. Hyviä reissuja, loistoreitti kyllä tuo!

      Tykkää

  3. Anne sanoo:

    Sama matka ja suunnilleen sama aika tänä vuonna meidän matkalle. Onko vaelluskengät hyvä vaihtoehto? Entä vaatetus yleensä? Pitääkö varautua sadekamppeilla? Ostitko kylistä ruokaa päiväksi? Paljonko vettä päivämatkaa kohti?

    Tykkää

    • Antti P sanoo:

      Hyvä valinta! 😀 Itse pärjäsin päivällä kesävaatteilla, shortseissa ja t-paidassa tuli usein kuumakin. Illalla ja yöllä oli vielä pitkähihaisen tarvetta. Sadetta oli ensimmäisenä iltana melko reilustikin ja sen jälkeen ei lainkaan, mutta varmaan siihenkin mahikseen kannattaa varautua. Muistaakseni kaikissa päivämatkoissa oli joku about puolivälin etappi (kahvila tai kylä), päätösetappien kylissä oli sitten ainakin ravintolaa ja parissa kävin ruokakaupassakin. Kummemmin ei siis ole pakko omia ruokia kanniskella, välipaloilla ja päivän vesillä pitäisi selvitä. Itse pidän vaelluskengistä mutta hiekkaa lukuun ottamatta maasto ei silleen kovin erikoisia vaatimuksia aseta sille mitä on jalassa.

      Tykkää

  4. Hansku sanoo:

    Hei,
    Kiitos hienosta kertomuksesta. Löysin tarinasi tammikuussa ja menneenä sunnuntaina palasin reissusta kaverini kanssa. Ihan huikeaa,sanoin kuvaamatonta. Tämä täytyy itse kokea. Samaan aikaan matkaa taivalsi kaikkiaan n20 vaeltajaa. Yhteisöllisyyttä ja yksityisyyden kunnioitusta.
    Hauska yhksityiskohta reissusta: Odeceixessä istuimme hyvin ansaitulla olusella. Kaivelin esiin muistiinpanoni kertomuksistasi, kun se bussilippu piti ostaa seuraavaksi päiväksi. Luimme, että bussilippuja myydään keltaterassisessa bubissa. Silmäiismme ulos ja huomasimme olevamme juuri siinä bubissa sisällä.

    Liked by 1 henkilö

    • Antti P sanoo:

      Kiitosta, hienoa että lippuohje meni kohdilleen 😀 Maaliskuun alkupuoliskokin siis näyttäisi toimivan tuolla käymiseen, pitää laittaa korvan taakse jos vaikka tulee uusittua! Tämän vuoden pääsiäisenä minulla on lähtö toiseen päätyyn rannikkoa Portosta Santiagoon menevälle rantareitille, jäi sen verran hyvät kokemukset Portugalin merenvierustoista tältä Vicentinan matkalta että polttelee lähteä tankkaamaan lisää.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s