Hellekesänä 2021 oli liian kuuma saunoa, mutta Etelä-Savon vetisen kansallispuiston vesissä läpsimiseen keli oli just ja just sopiva. Päädyimme esi-isien ja -äitien kanssa viettämään heinäkuista mökkiviikkoa lähempänä Linnansaaren kansallispuistoa kuin sitä naapuria eli Koloveden kansallispuistoa, joten kutsu kävi linnaan. Hyvä niin!
Linnansaaren kansallispuistossa on reippaasti lääniä meloa ja saaria pujoteltavaksi. Mökkipaikkamme sijaitsi lähellä puiston keskiosaa, joten reittivalinnaksi yönylireissulle muodostui aika luonnostaan pyörähdys puiston keskellä sijaitsevan pääsaaren eli sen Linnansaaren ympäri. Reitit ensimmäisenä ja toisena päivänä menivät kutakuinkin näin:
Elikkäs mökkirannasta vähän isommalla kaarella pääsaaren rundi, molempina päivinä piipahdin pääsaaren satamassa & mökkeily/kahvilakeskuksessa Sammakkolahdessa, jossa on kiskan lisäksi ainakin grillipaikka, ekomökkejä ja hieno torppamuseo. Välissä olin yötä Petäikköluodon saaressa. Pääsaaressa on kanssa hiton hieno leirintäpaikka ja näköalapaikka luoteiskärjessä eli vastakkaisessa päädyssä kuin Sammakkolahti, niistä on sudisteltu tähän kuvaa alemmaksi.
Kuten Linnansaaren kartoista näkee, mestoilla on tuli- ja leiripaikkoja tms. etappeja keskiosan lisäksi mm. puiston päädyissä (Turhankävelijällä on hyvä lista ja hyvä urlikin). Erityisesti pohjoispääty jäi kutkuttelemaan että pitäisipä tsekata sekin, ja eteläpäädyn puolella on puolestaan erittäin hyvä paikka startata liikkuminen vesipuistoon eli Oravi. Oravissa on oma laki ja vesitouhuja ökyhyvin tukeva satsi palveluja. Sieltä löytyy mm. vuokralle about kaikkea mahdollista kajakeista trangioihin, sekä kyytejä kohti kansallispuistoa jos ei itse viitsi meloa. Satamassa on ilonaiheita moottorillakin toimiville veneille, ja kesällä sieltä sai myös Haapasalon georgialaista pitsaa.
Itse menin ihan oma ite tekemällä paletilla kohti puiston vetisyyttä, ja hyvin meni sekin. Linnansaaren puistossa on niin paljon saaria, että reittivalinta on mahdollista tehdä ei niin kovin kauaksi lähimmästä rannasta, joten sehän onnistui mainiosti myös tuksuveneellä. Maisemat ovat myös ihan hitokseen nättejä, ja jopa loma-ajan ytimessä ruuhka oli ainakin vesillä varsin inhimillinen, siis hyvällä tavalla inhimillinen eli tarkoittaen aika vähän väkeä.
Saarien välissä pääsee kiemurtelemaan mukavasti oman maun mukaan, tosin kertaalleen siinä alussa Iso-Kontion välikössä piti vähän pomputellakin ja tehdä dippipunnerruksia kun alla oleva vesi oli suht matalissa. Hyvä viidakkoseikkailu sekin! Kuuma oli myös, ja piti muistaa tarkkailla mihin saariin ei saa nousta lintujen takia. Osassa oli ystävällisesti liikennemerkit ohjaamassa.
Keskustarundin pohjoispuolen sutimisen jälkeen matka taittui kohti kansallispuiston pääsaarta eli Linnansaarta. Luoteesta päin lähestyessä rantaviiva on houkutteleva jo ennen Sammakkolahtea, jota ennen tulee vastaan myös betonisempi laituri (olisikohan se sen reittiveneen?).
Kun Sammakkolahteen asti pääsee, siellähän sitä keidasta sitten piisaakin. Paikassa on turistille apuja kioskista mökkeihin, grillipaikkoihin ja Tentsileihin, tosin kioskin toastit ovat harvinaisen kehnoa vastinetta rahalle. Söin niitä silti kahdesti, ilmeisesti muikut olisivat olleet se voittava valinta. Jääkaappi oli vähän kovilla helteen takia mutta jaffan sai jemmattua jäälootaan.
Sammakkoniemen terassin lisäksi Linnansaaren pääsaaressa on näkemisen väärtiä myös hyvin säilötty torppa, sekä kioskisatamasta saaren vastakkaiseen päähän sijoittuvat Perpulanluhdan leirintäalue ja Linnavuoren näköalapaikka, joille johtaa helppoisa mutta useamman kilometrin luontopolku. Jos olisin itse uudestaan liikenteessä, lähtisin ehkäpä Oravista lautalla pääsaarelle vuokraamaan kajakkia (tai ottaisi semmoisen siitä Oravista? saa omallakin mennä), ja tekisin jostain niistä pääsaaren leirintäalueista käsin renkuloita alueen päätyihin.
Linnavuoren näköalapaikka on hyvinni näkemisen arvoinen, ja tarjoaa hyvän vilauksen siitä miten paljon pieniä, Sonicin maisemat mieleen tuovia saaria puisto sisältää (vaikka hoksaa sen tietty meloessakin).
Pääsaarella piipahduksen aikaan tankkasin juomapullot Sammakkoniemen arveluttavaksi merkitystä kaivosta. Vesi oli ihan kirkkaan näköistä mutta oli ilmeisesti feilannut jotkut testit. Itse en ainakaan huomannut parin keittämättömän hörpyn perusteella kummempia pulmia.
Ensimmäisen illan yösijaksi olin kahminut kartalla näkyvistä sopivista nuotion muotoisista ikoneista Petäikköluodon, ja sehän oli ihan vallan hyvä.
Petäikköluoto on ihan täysiverinen Nuuksio-henkinen leiripaikka, josta löytyy sekä tulipaikat, puuvajat että huussit. Sieltä löytyi myös kokonainen saksalainen perhe, joka oli vieraillut mestoilla luoja ties kuinka monena kesänä useamman kotimaasta autolla ajetun veneen voimin. Oravista sai kuulemma haettua aina lisää ruokaa ja sitten melominen jatkuu.
Petäikköluodossa hengaillessani silmään tarttui myös aika mainiota iltamaisemaa ja tietty äitin laittama makoisa näkkärihampurilainen, joka pääsi kastumaan ja vaati yön yli kuivaamisen että toimi aamupalalla.
Petäikköluodosta herättyä piti sitten vielä palailla kotirantaan ja käydä taas toteamassa Sammakkoniemen kahvilan toasti köpöiseksi. Oikeasti kävin pääsaaren luontopoluilla, näköalapaikoilla, torpassa ja Perpulanluhdan leirintäpaikalla vasta tänä päivänä, mutta huijaan kun on helpompi kirjoittaa järjestyksessä. Lukeminenkin on kovasti vaikeaa jo muutenkin.
Paluumatkalla ei tullut enää vastaan mitään erityisen hätkähdyttäviä osumia, paitsi että epäilen takanani muljahtaneen mustan kaarevan otuksen olleen ehkäpä puistossa kuulemma aika usein bongattava norppa. Kivien muodot olivat myös aika makeita eräillä rinteillä, kanokki meinasi vuotaa väärin istuessa ja meni niin myöhään että kyseltiin jo perään.
Sitten se olikin enää kohti kotimökkiä! Mökkimesta olisi muuten erittäin hyvässä kohtaa melontatukikohdaksi, mutta mökit oli aseteltu epäkätevästi riviin vierekkäin yhden tien varrelle, ja aina välillä tietä pitkin kulki kaikenlaista outoa ihmistä ja eläintä, jotkut kävi ovellakin. Kuikka ei siis ehkä ulvo jokaisen korvaa miellyttävästi, vaikka hostaukselle hyvä peukku silti. Erikseen pitää laittaa muistiin sijainnista riippumaton kirjaus: hitto että oli kuuma! Sauna jätettiin tyystin laittamatta ja telttasauna ei liikahtanut korealaisen tilaihmeen takakontista senttiäkään että kipinät pysyvät tukevasti piipussa. Hyttyset tietysti viihtyi silti, prkl.
Patikkamuistio 