Jumppapallogolf-testi Kopparnäsissä

20190331_105501

Ei mitään käryä vielä tässä vaiheessa (kuva kai PT?)

56157930_10156434226844163_3140041987286106112_o

Ryhmäposeeraus rantakalliolla kisojen alkuvaiheessa. Kuva: Janne Pyykkö

Maaliskuun viimeisenä sunnuntaina sain vihdoin pompattua mukaan kokeilemaan houkuttelevan häröltä kuulostanutta ulkoilulajia, jumppapallogolfia. Pelissä liikutaan luonnossa ja aina välillä maastoon suunnitellaan rata, jota edetään golf-ajatuksella potkimalla kunkin pelaajan/joukkueen pelipalloa ”lyönti” kerrallaan kohti maalia, joka voi olla toinen pallo, reppu tai vaikka joku muukin esine. Tuolta edellisestä linkistä löytyy siis infot säännöistä ja esimerkkejä, varmuudeksi laitan saman linkin myös tähän.

Peleihin pääsee kampeamaan mukaan liittymällä Suomen Jumppapallogolfaajat -Facebook-ryhmään, jossa pelejä järjestetään harva se viikonloppu paitsi kesäisin kun on esim. melontasapatti. Kopparnäsin ulkoilualueella (huippu!) järjestetty peli osui kerrankin sopivaan saumaan, ja sain huijattua Pauliinankin messiin. Peliä pelattiin pareissa, ja ensikertalaisille saatiin joukkueen toiseksi puoliskoksi konkarit, joilta löytyi sekä pallot että taju siitä miten peli toimii. Ideasta saa kiinni hyvinkin nopeasti, suoritusten hioutuminen tyystin timanteiksi saattaa viedä vielä toisenkin pelin.

20190331_113243

Melko pian tässä asetelmassa alkoi olla selkeästi järkeä eikä ihan heti ensimmäisenä tullut mieleen Prisoner-sarjan kotimainen versio.

20190331_114433

Metsän takia metsä oli aina välillä tiellä tai pallo jonkin kamalan asian takana tai sisällä. Säännöt onneksi kuitenkin sallivat oksien taivuttelun (mukana ollut biologi kyttäsi haukkana ettei niitä katkottu, paitsi silloin kun oma peli sitä vaati) tai pelipallon max. 5 metrin taakse siirtämisen, joten yleensä ei joudu ihan tyystin umpikujaan.

Peli on erinomaisen mainio tapa maustaa luontokävelyä ERITTÄIN VAKAVALLA kilpaurheilulla, ja välissä muistettiin pitää perinpohjainen grillaus- ja kahvituokiokin, jonne yksi pelaajista oli tuonut ehkä parasta kääretorttua ikinä. Pelin jälkipuoliskolla iski päälle räntäsade, mutta siinä oli isona plussana se, että pallot näkyivät hienosti valkeassa maassa. Laji onkin omiaan (tarkoitettu?) talvella ja luonnonjäällä pelattavaksi.

Oli kyllä sen verran hienoa urheilua että saatan suunnata pallokauppaan, tosin tämän vuoden pelikausi taitaa lähestyä kesätaukoa mutta harjoituksiahan se ei estä. Suositus!

20190331_134440

Kategoria(t): Kylddyyri, Päiväreissu, tms | Kommentoi

Maabrändi: Starfog Apes (Jordania)

52964755_10161539200995343_3843287824820338688_n

Kävin helmikuussa talsimassa yhden Jordan Trailin osuuksista, 4 päivän reitin Danasta Petraan.  Maabrändityötä pääsi tekemään hartiavoimin aina Partioaitan toffeen syöttämisestä beduiinimuksuille taksikuskien ja huivikauppiaiden kanssa väittelyyn. Tontille toimitettu levy oli kuitenkin eri kuin alunperin suunniteltu. Lauri ja Tanja olivat tuupanneet mukaan Martina Aitolahden ja jonkun toisen Martinan Salarakkaat-levyn, mutta jänistin viime hetkellä siveettömyys/mestausteknisistä syistä ja alttarille päätyi seuraavana hyllystä käteen osunut albumi eli Starfog Apes.

Apesin valinta oli silleen huono että yleensä alttarille laitettavan levyn pitäisi olla jonkinlainen rangaistus vastaanottajamaalle, mutta tällä kertaa lipun alle päätyi ihan kelpo musiikkia 😦 Mutta ajankohtaisuusmielessä hyvä! Juurikin nyt on menossa Emergenza-bändikisat, ja Starfog Apes on mukana semifinaalissa On the Rocksissa 12.4.

Tutut heput lavalla ja rokkailevat hämmentävän hyvin, pitää peukuttaa äänestysaikaan. Pitäisi myös saada tehtyä se koko reissun kirjaus mutta hirvee ruuhka.

53552051_10161539201700343_3454633193368453120_n

53285527_10161539205740343_3491313901998440448_n

Kategoria(t): Jordania, Maabrändi | Kommentoi

Maabrändi: Aki ja Turo (Albania/Kosovo/Montenegro)

37243131_10160667890920343_3713964508406874112_n

Viime kesän Peaks of the Balkans -reitin maabränditehtävä oli tilaustyö: kollega-Riitta oli tutustunut perinteeseen ja luovutti Balkanin viemisiksi priiman Akin ja Turon Hepamamas/Lievä Kantri Huijaus(?) -levyn. Kyseessä oli viimeisen päälle vintage-matsku, sillä kannessa oli vielä kiinni Poptorin markka-aikainen hintalappu. Toivottavasti osaavat arvostaa. Levy plänttäytyi siis kolmen maan rajalla sijaitsevalle Tromedja-huipulle, josta sen oli bongannut ainakin yksi jenkkipariskunta, joka tavattiin 4-5 päivää myöhemmin.

37121024_10160667886625343_6921532813334282240_n

Seremoniaa oli todistamassa myös israelilainen pariskunta ja heidän kosovolainen oppaansa (45 päivää putkeen vuorilla ei edes näy oppaan naamassa).

Myös loppureissusta oltiin aika suomalaiskansallisia nakkikuoppinemme Velipojen syrjäisemmällä rannalla, joten ihan kelpo brändäystä suoritettu tuollakin _b

Peaks of the Balkansista pitää mainita vielä että nyt niiden viralliset(?) sivut on vähemmän hanurista kuin aiemmin ja etapeista löytyy jopa vähän infoakin: kts täältä!

Kategoria(t): Albania, Kosovo, Maabrändi, Montenegro | Kommentoi

Maabrändi: Rent a Finn

52412094_813698195646005_3998162906700054528_n

Luulisi jo turistia rynnivän

Visit Finlandin helmikuisessa Rent a Finn -kampanjassa etsittiin suomalaisia ”onnellisuusoppaita” esittelemään mökkiä tai muuta luontoseutua kampanjaan valituille turisteille. Suomen päätyyn valittiin 8 kpl oppaita, oma tarjoomukseni Nuuksion esittelystä piisasi vain varasijoille. Videosta tuli kuitenkin aikas hieno, varsinkin kun ottaa huomioon että olin itse koko kuvausryhmä, se tiristyi yhdellä viikonlopppuvisiitillä Nuuksioon ja kengät oli hitokseen märät. Käytin myös vääryydellä&viekkaudella haltuunotettuja duunin videokamoja eikä rikos ollut ihan täydellinen, koska ohjelappuset kastuivat ja kaikki haisi savulta vielä seuraavankin viikon.

Tämmöisellä siis lähdettiin kokeilemaan:

Oli erikoistehosteet ja kaikki! Jään odottelemaan ykkösketjun loukkaantumisia.

Kategoria(t): Maabrändi, niin kovin raskas | Kommentoi

RRP: Jäinen delfiini ja soihtuja (Näsijärvi-Tohloppi 2.2.2019)

Piipahdin lauantaina 2.2.2019 Tampereella hakemassa kauden kiintiöretkiluistelusuorituksen. Hakusessa oli oikeastaan kaksi suoritusta, sillä perinteisen Näsijärven radan lisäksi reissuun oli ajanut Tohlopilla järjestettävä soihtuluistelu.

Ensimmäinen etappi Näsijärvellä osoittautui turhan optimistijollameiningillä valituksi, sillä rata ei tänä vuonna ollut vielä auennut Särkänniemen kohdalla. Oli tämmöinen:

Rataa on ilmeisesti saatu auki vain Kaupista itään (kts. juttua talven vaikeudesta täältä), ja sillä suunnalla näkyikin kaukaisia mustia täpliä liikkumassa luistelun kaltaisesti. Hamusin vähän jäänylitystä siihen suuntaan, mutta hetikohta delfiinin juurelta alkoi loskainen pinta ja naskalitkin oli solmussa, joten lähdin sitten Pulterin kautta kohti Tohloppia.

Tohlopissa sen sijaan tärppäsi. En ollut aiemmin käynyt vuonna 2016 perustetulla 3 km rinkulabaanalla, mutta mestahan on hyvinkin toimiva ja suht helposti löydettäväkin (keskustan suunnalta tullessa ei tarvitse kääntyä Pispalan valtatieltä kuin kerran lopussa oikealle, osasin jopa). Radassa oli nyt paikoittain julmettuja railoja mutta muuten eri hyvää pintaa. Soihtuluistelutapahtuma veti radan ja makkarajonot melkoisen tukkoon väkeä, mutta tunnelma oli hieno ja lopussa oli tulinainenkin veivaamassa.

Isojen jätkänkynttilöiden vieressä oli mainio lämmitellä kiekkojen välissä, ja jonkun ihmeen kautta yksikään mukula ei kaatunut liian lähellä luistinta. Tohlopin luisteluradan FB-sivuilla on hyvää päivitystä radan kunnosta ja muusta meiningistä, joten se kannattaa ruksia seurantaan. Toimiva kaudenavaus, hyvää työtä Manse _b



Kategoria(t): Päiväreissu, Retkiluistelu | Kommentoi

Jordan Trail(in paperitöitä tekemässä)

rrk9uoc

Helmikuun kolmannelle viikolle on ruksittuna kalenteriin hiihtoloman ohjelmaksi hiekkaa ja temppeliä syöksytulvan riskillä (muistiin: teltta mäelle). Eli suuntana on hela Jordanian halki kulkevan Jordan Trail -reitin ymmärtääkseni suosituin ja ehkä myös nätein osuus, 4 päivän ja reilun 70 kilsan talsinta Danasta Petraan. Ennen sinne lähtöä pitää hoidella plakkariin vielä useampi kappale kulkemisen mahdollistavaa lapuketta:

4 päivän reitti Danasta aloittamalla kulkee siis lopussa Petran ökyhistoriakaupungin läpi (tuttu mm. Indiana Jonesista ja uusista 7 ihmeestä), ja Jordan Trailin nettisivujen mukaan sinne pitää järjestää pääsylippu etukäteen. Paikan päältä Petrasta lippuja saa vain etupuolelta useamman kilometrin laajuista aluetta, vaellusreitti taas saapuu Petraan takaportista ja saattaa tulla sanomista jos ei ole piletti messissä.

Kun kyselin Jordan Trailin Facebook-sivulta asiasta, sieltä tarjottiin vaihtoehdoksi hommata lippu heidän kauttaan löytyviltä palveluntarjoajilta. Jonkin aikaa kaiveltuani törmäsin kuitenkin paljon näppärämmältä ja halvemmalta vaikuttavaan vaihtoehtoon, eli Jordan Pass -pakettiin, johon sisältyy sekä viisumi että pääsylippu Petraan + vähän muuallekin. Yhteishinnan viisumille ja Petran lipulle + muille roippeille pitäisi olla paketissa halvempi kuin erillään ostettuna (100 USD pintaan riippuen montako päivää ostaa Petrassa oloa), ja verkkomaksun jälkeen Jordan Passin saa suoraan sähköpostiin printattavaksi. Kunhan just kohta tilaan niin päivitän jos ei toiminu.

EDIT: hyvin toimii jordanpassi, tuli 2 samaan hintaan \o/ Ostin keskimmäisen vaihtoehdon kolmesta, eli sellaisen jossa on 2 päivää Petraa jos sinne vaikka innostuu jäämään: hintaero 1 päivän versioon oli vain 5 JD. Printtaus- ja mobiiliversio:

Jordan Trailin saitin ohjeet reitin ensimmäiselle päivälle sisältävät nootin siitä, että ennen Dana Biosphere Reserveen tuloa pitäisi ottaa yhteyttä paikan managementtiin pääsymaksujen järkkäämisestä. Kyselin sieltä spostitse, ja kuulemma suojelualueen pääsymaksun (8 JD) voi maksaa käteisellä Dana Guest Housen vierailijatiskillä saapuessaan.

Opaskirjaa reitille en siis ole ainakaan vielä löytänyt mistään (paitsi Ciceronen vanhan Jordania-oppaan reitit ilmeisesti ovat monessa paikkaa aika samoja polkuja mitä Jordan Trailkin kulkee). Jordan Trailin FB-heppu vinkkasi Petrasta ja kartoista kysellessä että
the Jordan Trail Guidebook is still under development”, jotta jotain saattaa joskus ilmaantuakin.

Tiivistelmä urheilijoille:

  • Viisumin Jordaniaan ja pääsylipun (1-3 pv) Petraan saa yhdistelmäpaketissa kun tilaa netistä sähköpostiinsa Jordan Passin
  • Dana Biosphere Reserveen 1. päivänä ei tarvitse etukäteen lippua vaan sen voi ostaa saapuessa käteisellä Dana Guest Housesta
  • Opaskirjaa ei vielä ollut mutta pistä täältä GPX ranteeseen
Kategoria(t): Jordania, Keskiraskas, Varusteet | Kommentoi

Pulla-Kallen pullakahvit (ja postilaatikko)

Suunnilleen Hynkänlammen ja Meerlammentien parkkiksen (sen Kolmperän viereisen minne on hyvä juntata Urjaan mennessä) puolivälimaastosta löytyy melkoisen siisti lippaluola. Nimeltään se on ilmeisesti Sikalammenluola (kts. kartta täältä), mutta itselleni se on juurtunut kuuppaan Pulla-Kallen luolana.

Pulla-Kallen luoluus juontaa juurensa siellä sisällissodan aikana piilotelleeseen kauppiaaseen Karl Degermaniin eli Pulla-Kalleen (Bodkalle). P-K jäkitti luolassa punaisia piilossa talven 1917-1918: touhusta löytyy erinomainen juttu Hesarista 10.2.2018. Luolasta on myös hyvät infot Retkipaikassa. Alla oleva video vilauttaa tontin.

Sijainti on melkoisen näppärä: kun hyppää Nuuksioon mennessä bussista Punjon pysäkillä, luolalle vievä selkeä polku lähtee juurikin siitä vierestä ja lipan alle talsii suunnilleen 20 minuutissa.

Luolalla vierailu oli kutkuttanut siitä asti kun Hesarin juttu osui silmään, ja käyntiin rakentui tietty mukaan pullateema. Koitin kylvää ilosanomaa pullakahveista satunnaisille muukalaisille, mutta perinteiseen tapaan yksikään maastoon (sekä Urjan vessan kattoon) jemmaamistani kutsuista ei tavoittanut sopivaa uhria ja pullaa jäi aika paljon itse syötäväksi.

Myöskään kutsumattomia vieraita ei näkynyt kovinkaan valtavia laumoja: kaksi suunnistajaa ja kaksi lumikenkäretken suunnittelijaa, joille sain sentään tuupatuksi pullat käteen teetauon ryydittämiseksi. Kävi siellä sitten myös Harri ja Elina, mutta niitä ei lasketa kun ne oli kutsuttu tiskin alta. Pulla maittoi silti ihqusti yksinkin syömällä.

Paikalle näytti myös mysteerillisesti ilmaantuneen puotipuksu-Rambon nimeä kantava lukittu postilaatikko. Arvelen että ratkaisu nelinumeroiseen koodiin löytyy historiasta.

20181201_142719

Kategoria(t): Kylddyyri, Nuuksio, Park life, Päiväreissu, Ruoka, Varusteet | 2 kommenttia