Lokakuun alun myrskyviikonloppuna eksyttiin aina Raaseporin taakse asti mökkeilemään peikkojärven rannalle, eli Trollsjön pohjoispäätyyn. Vasta sen jälkeen kun mökki oli varattu, alkoi ympäristön tutkailu. Johan tärppäsi! Järven vastakkaisessa päädyssä sijaitsee peikkojen keittokatos Trollgrillen, ja heti sen vieressä puolestaan Vaktkojbergetin puuhamaa. Korkean näköalakallion päällä on loistavat maisemat ympäröiviin vesiin, ja sen lisäksi kallion ympäristössä kulkee luontopolku, jonka varrella on omituista taidetta sekä erilaisia pelejä. Vuoden 2023 keväällä reitin alkuun valmistui kirsikaksi komeat puiset portaat, joita pitkin on mahdollista suorittaa hyvinkin puolet kipuamisesta huipulle. Onnistui ainakin 70-vuotiailta.
Ehkä siisteintä Vaktkojbergissä on kuitenkin huipulla möllöttävä kovin muumimainen maja, jonka sisällä kalliolla haahuilijat pääsevät istahtamaan maailman pienimpään kahvitupaan (tuo omat kahvit). Minituvassa on 2 nukkumiseenkin jotenkin taipuvaa penkkiä/laveria, ja niiden välissä ihq pöytä. Istumapaikkoja on lisää pihan puolella.
Majaa saa myös vuokrata yöpymiseen varsin kohtuulliseen 20 euron hintaan, ja se rasti pitääkin ehkäpä käydä nappaisemassa, sen verran makea koju on. Retkeilyä jarruttaa hitusen se, että avotulen teko on kielletty monella huutomerkillä. Onneksi majoitus on niin pieni että lämpiää todennäköisesti aika hyvin kaasukeittimelläkin.
Kukkulalla pykäämisen päälle alkoi maistua vaikea ruoka, eli italianmaan lihalinttura saltimbocca (alla Romana vissiin?). Muurikka esiin ja trolligrilli kuumaksi!
Paitsi että eipäs sittenkään trolligrillillä, koska hitokseen myrskyä. Onneksi matkalta löytyi vaihtoehtoinen tulipaikka, jossa oli mahdollisuus tunaroida vähän vähemmän tuulen armoilla.
Resepti kosahti jo lähtökuopissa, kun vasikkaa ei löytynyt ja piti ottaa naudan ulkofilettä. Muurikalla kokkaamiseen edetessä oli myös lisää haasteita, lähinnä se että liekki poltti kaiken niin nopeasti että loppuhauduttelu oli poies menulta eikä sitäkään ennen oikein toiminut.
Pari testilättyä kärvennettyämme peräännyttiin mökin keittiöön, jossa homma olikin enemmän great success. File ohueksi ja vähän vielä nuijintaa, tikulla siihen kiinni prosciuttoa ja salviaa, jauhoja pintaan, sitten paistelut oliiviöljyssä ja lopuksi vielä viinissäkin lotraamista, saa maustaa lisääkin. Suppiksia oli ns. tarpeeksi lisukeosastoon, retsinaakin oli varapullo.
Kuvat on rujoi mutta maku ei! Pitää ottaa toisenkin kerran käsittelyyn vähemmän roihuavalla muurikalla. Muistutettiin myös että merikotka nähty, kelpo Raaseporit oli 👌
Patikkamuistio 