Kesällä 2023 koitettiin kivuta Slovenian korkeimman huipun eli Triglavin päälle, ja kun ei päästy lipulle asti, lähdettiin sitten etelään häpeämään naapurimaahan Kroatiaan. Enimmäkseen oltiin Splitissä, mutta onneksi sieltä pääsee poiskin! Paikka on niin turismin läpitunkema, että erilaisia retkiä ja ohjelmanumeroita iskee facehuggerin tavoin silmille vähän joka nurkalla. Tartuimme niistä yhteen: koskimelontaan kolmen vartin päässä sijaitsevalla Cetina-joella. Hyvä olikin! Reissun järjestänyt puulaaki saattoi olla tämä, joku niistä keskustan kadunvarren toimistoista.
5 hengen pumpustamme Maikki oli ainoa koskimelontaa aiemmin kokeillut, mutta homma selkeni aika pikaisesti. Kännykät mukaan omalla vastuulla, jalat narujen alle, perse kumiveneen laidalle ja sitten melotaan jommaltakummalta puolelta kun kippari huutaa, joskus molemmilta ja jos huudetaan ”bomba” niin sitten veneen sisälle kyykkyyn välttämään tippumista koskeen. Jännimmät kuvat jäi kyllä ottamatta, koska kännykkä piti survoa hillopurkkiin aina ennen isompia täristelyjä ja läiskymisiä 😭 Kerran meinasi pudota silti veneen pohjalävistä.
Splitistä ajeltiin siis joen varteen noin 45 minuuttia, kohti korkeampaa maastoa ja sitten höngittiin noin 8 hengen pumpulla veneeseen parhaan ikinä oppaan käskytettäviksi. Hinta per nuppi oli jotain ehkä 50-60 euroa? Hintansa arvoinen setti joktap kyyteineen, kamoineen ja oppaineen.
Joella oli aikas hitokseen muutakin väkeä, mutta onneksi veneeseemme osui oppaaksi vanha kettu, joka osasi jononohituksen salat ja oli muutenkin priimaa.
Matka taittui mainion ripeästi, eikä turistipätkällä tullut vastaan mitään edes ensikertalaista kummemmin jännittävää. Touhu vaikutti olevan todella suosittua: välillä veneitä oli kaljakelluntahenkisesti ihan jonoksi asti.
Ovela opaskettumme osasi kuitenkin hoitaa jonon ohitukset niin, että livahdimme avoimille vesille just mainiosti aina jonon kärjillä. Opastuksen ohella otti meistä myös kuvan.
Omista kuvista eniten hieno oli Eerosta napattu otos, koska sille tuli myöhemmin muutakin käyttöä. Panenka tarkoittaa kuulemma tsekiksi ehkä nukkea? Ei mikään barbi ainakaan.
Mahdollisesti makein osuus jokivaluntaa oli kalliohyppimistauko. Enempi jänskää kun bomba! Hämmentävästi myös lähettiläs Choi pomppasi jokeen, vaikka ymmärtääkseni uimaopinnot ovat vielä kovin pahasti kesken. Pelastusliivin kanssa killuen, ei kait siinä.
Vähitellen valuttiin maaliin, jossa oli kokoontuneena useampia leppoisampiakin jokilaivoja. Cetina-joki laskee aina rannikolle asti Omišin kaupunkiin, josta kulkee myös chillimpia lauttoja ylävirtaan puistopiipahdukselle, tosin koskiosuuksia ne eivät kiipeä, vaan ainostaan loppuvirran leppoisamman ja mäettömän pätkän. Omisista voisi siis myös vuokrata kajakin ja läpsiä jokusen kilsan retkeilemään viilentävään metsään, mikä ei kuulosta lainkaan huonolta rantakaupungissa turistihelvetissä hikoilun vastapainoksi.
Koskilaskun introksi voi varsin suositella tällaista pätkää, ja 100-kilsaisella Cetina-joella olisi saumoja vaikka millaiseen muuhunkin sutimiseen, ehkä patikkaankin?
Patikkamuistio 