Vuonna 2021 vietimme OG-polven kanssa hitokseen kuuman mökkiviikon lähellä Linnansaaren kansallispuistoa, ja ovelana kettuna karkasinkin puistoon kiertämään sen keskitontit yönylireissuna. Tänä vuonna poikkeuksellisen hyvä kesämaja löydettiin Linnansaaren naapurissa olevan Koloveden kansallispuiston lähistöltä, joten samalla sapluunalla siis sinnekin. Taas kannatti: kuten Linnansaarenkin puisto, tämäkin oli aivan loistava, tosin hieman eri tavalla. Täällä päällimäisenä jäävät mieleen julmetut kallioseinämät ja vaaramaiset horisontit pitkien suorien taustalla, Linnansaari oli taas enemmän saarihyppelyä Sonicin hengessä ja vähän vähemmän erämainen (vehreämpi?) fiilikseltään. Molemmissa pitäisi olla sauma nähdä norppa, kummassakaan ei tärpännyt, paitsi Linnansaaressa ehkä musta vilahdus. Tsekkaa ihmeessä molemmat, Oravista pääsee kummallekin puolelle.
Brosyyreistä ja googlemapsista ihmettelemällä Koloveden melonnan ehkäpä toimivaksi starttipaikaksi silmään tarttui Kirkkoranta puiston kaakkoispuolella. Ja sehän toimi hyvinkin: paikassa on hyvä laituri/vesillelaskupaikka, vuokrakanootit ja -kajakit ovat kymmenittäin riveissä telineissä heti rannalla, parkkitilaa piisaa ja onpa siellä myös keittokatos ja leiripaikkakin. Sinne vievä maantie on kyllä melkoisen kraaterinen, nopeusrajoituksia kannattaa epäillä.
Kirkkorannan startilla mallailin piipahdukselle aika tasan 20 kilometrin rengasreitin Vaajasalon massiivin ympäri, jossa yöpyminen olisi joko suht sen kiekan puoliväliin osuvassa Syväniemen leiripaikassa, tai sitten reippauden salliessa jo melko loppuneljänneksessä-viidenneksessä Vaajasalon leiripaikassa. Alkumatkalla mukaan myös pieni sivupiipahdus tsekkaamaan Ukonvuoren kalliomaalaus (ei kannata skipata). Alla tohina karttaan sotkettuna.
Pitemmittä puheitta Norseraftia pumppailemaan. Rantsussa vaihdoin pari sanaa myös sinne juuri saapuneiden heppujen kanssa: he olivat palanneet 9 päivän kajakkiretkeltä luoja ties minkä kaupunkien ja sokkeloiden kautta kovin ruskeina, joten mestoilla olisi kyllä potentiaalia vaikka millaiseen rinkulaan.
Puistossa piisaa pitkiä suoria, joita reunustavat toinen toistaan komeammat kalliot. Suorien päässä ja vähän reunoillakin horisonttia koristavat hauskat kumpuilevat mäet, jotka tuovat jonkinlaista Lapin lisää maisemiin. Erittäin kelpoa kulkuväylää siis. Aika pian startin jälkeen aletaan lähestyä piipahdusta pois päärännistä: Ukonvuoren kalliomaalaukset ovat yksi puiston vetonauloista, ja erittäinkin pysähdyksen arvoinen kohde. Koska ne ovat niin lähellä Kirkkorannan veneenvuokrauspistettä ja suosittua starttipaikkaa, trafiikkia piisannee sen verran että ei tarvitse välttämättä edes vilkaista karttaa.
Kalliomaalausten ympärille on rakennettu komeat portaat ja näköalatasanteet, ja palettiin kuuluu myös laituri.
Itse kalliomaalausta ei tahdo erottaa paljaalla silmällä tai kuvastakaan zoomailemalla, mutta tässä se on (kai) kuitenkin alla spoilattuna jos jollain on haukempi silmä.
Kivikaudelta takaisin kiviränniin. Matka taittuu eri mukavasti ja silmäniloa piisaa: kalliojylhyyden lisäksi kytättävää on myös rantakallioiden sammalten/jäkälien pitsikuvioissa, ja väistämättä silmä kiinnittyy myös lähespä joka kivessä näkyvillä olevaan vedenkorkeusviivaan.
Vähitellen läpsintä etenee aina noin puolivälin krouviin eli Syväniemen leirintäulokkeeseen. Paikka on erinomainen: lankuilla varustettuja telttasijoja, puuvajat ja huussit, rantautumispaikka ja notski priimanäköalalla.
Paha kyllä myös väkeä oli ehtinyt paikalle siinä määrin, että oli tarpeen uhmata noussutta tuulta ja lähteä etsimään onnea edempää rinkulan varrelta. Kun puhuri hidastui jonkin pykälän, suuntasin jälleen kohti Vaajasalon turvallista rantaviivaa ja reitin jatkoa. Selän ylitys onnistuikin jotakuinkin siedettävästi, mutta sen jälkeen tuulitunneli alkoi lannistaa.
Googlen pallo ei liikkunut vastatuulessa packraftilla itkeskellessä lainkaan toivotun liukkaasti, joten oli aika jättää Vaajasalon leiripaikka seuraavalle päivälle ja napata vain seuraava sopiva rantatontti. Sellaisen löytäminen oli yllättävän kiven (lol) takana, koska rantaviiva oli paljolti eriasteiseisen epäretkeiltävää kallioreunaa. Kivivesistössä (varsinkaan laillisen) paratiisihiekkarannan etsiminen on melko menetetty peli siinä vaiheessa kun pitäisi jo välittömästi päästä jumittamaan solumuovin päälle ja alkaa kaivaa Savonrannan Salen maistuvinta laimennettua Ilo-viiniä vähiten kädenlämpöisen rantaveden suojiin.
Eli satunnainen niemenkärki ja druidien hyväksymä kivialttari vuoteeksi, anteeksi retkietiketti.
Seuraavana aamuna packraft oli edelleen kovin täynnä ilmaa, joten ei muuta kun eteenpäin! Onneksi Norseraft on osoittautunut toimivaksi vehkeeksi, koska firma on jo ehtinyt tämän ensimmäisen omistajuusvuoden aikana vaihtaa nimeä. Toivon mukaan takuu on seurannut perässä.
Melko pian pahuuden välileirin jälkeen tavoitinkin sen oikean etapin, eli Vaajasalon leiripaikan. Syväniemeen verrattuna tämä on vieläpä ökympi: löytyy ihan kunnon laiturikin, joten tänne asti kannattanee puskea jos vain on puskua jäljellä.
Paikka on kesäleirimäisen loistava, mutta myös jo niin lähellä Kirkkorantaa, että tännekin luultavasti piisaa tulijoita. Tällä visiitillä paikka tosin näytti vähemmän täydeltä kuin Syväniemi, mutta mahdollisesti sen takia, että olin siellä alkupäivästä vs. Syväniemen illempi saapuminen, eli yöpyjät saattoivat vielä olla vasta tulossa. Suositus joktap jos vain mahtuu sekaan.
Kuten Syväniemessäkin, täältäkin löytyi näkkileipäalustoja teltoille, sekä myös kovin muukalaisteknologiaa edustavia kannellisia tulisijoija. Ei lainkaan huono disaini järvelle.
Satamassa pääsi myös vertailemaan ulkomaan pirujen vesibussia packraftiin: long cat is long.
Vaajasalon jälkeen ollaankin jo melkeinpä takaisin Kirkkorannan maalissa. Loppupätkällä pujotellaan virkistävästi vähän vehreämmässä mutkamaastossa, kunnes taas putkahdetaan tuttuun kiviränniin ja kotisatama paistaa edessä.
Etelän suunnasta lähestyessä näkyviin tulevat myös Kirkkorannan leirintäalueen teltat.
Rundi valmis, erinomaista! Pohjoispuoliskon kiertäminen olisi myös kiinnostava keikka: leiripaikat ja vuokraustohina näyttäisivät olevan painottuneet tänne eteläpuolelle, joten pohjoispääty voisi hyvinkin olla rauhaisampi konössöörin valinta. Vesialuetta piisaisi tietty vaikka minne myös sen vihreän läntin ulkopuolella. On se hyvä.
Loppuun vielä myös muistiin muutama otos melonnan ulkopuolelta, nämä ovat vain omaan albumiin joten up yours customer tästä kappaleesta alaspäin.
Patikkamuistio 
Naapuripuisto Linnansaari on myös vesipuistoista vesipuistoin:
TykkääTykkää