Varusteöverit ja telttasaunaa Punelialla (10/2022 ja 9/2024)

Vuosien Punelia! Loppi-lähettiläs RT:n kanssa piipahdimme ihmettelemässä Puneliaa jo vuonna 2022, sillä kertaa Allyn koottavan kanootin kyydissä. Visiitillä oli hyvää potentiaalia jäädä ensimmäisen lisäksi viimeiseksi, koska järven selällä on kokoaan isompi taipumus kehittää tuuliolosuhteita. Purjeen kanssa saimme aikaan käsijarrukäännöksenkin ja jänskätti vähän (paljon). Koska silloin ei vielä päästy uimaan ja Selkäsaaressa oli jo joku telttasaunomassa kun ohitettiin tervehtien, kylpylävisiitti saareen oman hikimajan kanssa jäi asialistalle. Vuonna 2023 käytiin toteamassa että on tuulista eikä menty, mutta tänä vuonna osui kohdalle viimeinen shortsikeliviikonloppu ja johan lähti armada rannasta ja löyly kauhasta. Kuukin paistoi.

Ettei orientointi karkaa liian kauaksi, alla järveily selitettynä kartan keinoin. 2,5 kilometrin matkalle mahtuu 2 laavua ja 1 tulipaikka, mikä alkaa olla jo suhteellisen hyvä tiheys. Saman veden rannalta löytyy myös Marskin maja, tosin se on parempi maan puolelta vierailtuna.

Punelian valloitus kahtena vuotena oli heittämällä varusteurheilluinta melontaa mitä on tähän mennessä tullut harrastettua. Vuonna 2022 uutena tuttavuutena oli siis Allyn koottava kanootti sekä purje, kun taas vuonna 2024 vesille rahdattiin 5 taas erilaista puhallettavaa tai koottavaa paattia sekä telttasauna, ja packraftien ilmat pumpattiin pussin halailun sijaan Fenririn sähköpuhaltimella. Ekstroin varuste oli kuitenkin Hartsan taktinen vessapaperikotelo (niihin tilanteisiin kun pyllystä tulee shock and awe). Rompetta: oli.

Spotteja ja kapineita oli niin reippaasti että pitää varmaan laitella erilaisten otsikoiden alle. Aluksi paikat eli matkan varrelle osuvat laavut ja muut rotiskot, ja lopuksi laitteet. Alla olevassa opasteen kuvassa on muutoin hähmitty vesistön kiintopisteet ja reittikin, mutta siitä on häveliäästi peitetty järven helmi eli Selkäsaaren laavu. Arvoin itsekin että pitäisikö jättää bloggaamatta näin mainio jemma ja varmaan joku nuiva retkineuvos siitä saattaa kommentissa (en julkaise) valittaakin, mutta toisaalta tätä kukaan lue ja kerettiin jo itse käydä -> up yours customer. On siinä kuitenkin vallihauta välissä niin vain sitkeimmät mopopojat selviää perille tussiensa kanssa, liimakin liukenee nenästä veden alla päristellessä.

Etappi 1: Isosuntin laavu

Isosuntin laavulle on Takalan veneenlaskurannan notskipaikan kyltin mukaan kilometrin verran matkaa vissiinkin veden yli menemällä: veden lisäksi sinne pääsee maitsekin ja vissiin ihan polulla. Takalalta tänne saakka on suojaisempaa meloa, mutta suntin kapeikosta avoimelle järvelle pullahdettuaan löytää äkkiä tuulen jos sitä on tarjolla. Isosuntti on eri kelpo leiri, löytyy puuvaja ja huussi eikä järven pohjakaan ole lainkaan rujo astua. Miinusosastolla: koska sinne sekä löytää että pääsee, siellä saattaa olla ihmisen pahin vihollinen eli toinen ihminen tai pahimmassa tapauksessa monta.

Etappi 2: Selkäsaaren laavu, kahvia ja pullaa

Heti Isosuntin kapeikosta avoimelle järvelle tullessa suoraan edessä häämöttää saari, ja se on juurikin se järven keskellä sijaitseva saari jonne haluaa mennä. Nyt on kerrankin kunnollista paikan löytämisen kanssa.

Selkäsaaria on jopa 2 kappaletta: Isosuntilta päin lähestyessä välissä on pienempi saari, jonka takana se laavuinen isompi saari odottelee. Pohjoisesta eli Isosuntilta tullessa ainakin vasemmalla eli itäisellä puolella taaempana on könyämiskelpoinen rantatörmä hiekkapohjalla ja polvenkorkuisella vedellä. Alla kuvaa tyytyväisistä asiakkaista.

Selkäsaaressa on ihmisen hyvä olla. Fasiliteetit rajoittuvat mystisen salaseuran pystyttämään mainarihenkiseen (ihanaan) laavuun ilman muita pömpeleitä, paitsi erikoisbonuksena saunojille tiluksilta löytyi myös lauteet sekä kiuaskiviä ilman tarvetta helmensukellukseen. Erinomaista hiekkapohjaa piisaa parillakin puolella saarta. Puita pitää/kannattaa olla itsellä matkassa paatissa sekä valmius etsiä riuku. Jätin laavun sytykelaatikkoon taikahalon mutta se saattaa olla käytetty siihen mennessä kun luet tämän.

Saari soveltuu leireilyyn eri hyvin, ja saunomiseen jopa loistavasti. Puissa roikkui outoja hedelmiä vähän joka puolella ja kylpylä levisi pitkin ja poikin.

Saari käytiin kiertämässä sekä kuutamolla että ilman, ja valoisaan aikaan kurkattiin vähän naapuriinkin (sekin oli komia) paluumatkalla. Kannatti tähtäillä visiittiä parin vuoden verran!

Visiitti tämmöisen rompemäärän (sauna 25 kiloa, pari-kolme ikeakassillista puita ja sitten vielä kunnioitettava läjä ei-saunatavaraa) kanssa ei olisi taipunut kovinkaan helposti yhden hengen paateilla: onneksi RT:llä on käytössään rahtilaivoja peräti useampi. Tällä vuoden 2024 visiitillä proomuna oli MSR:n 2 hengen packraft, joka soveltui tavarajunaksi suorastaan maagisesti ja kulkikin jopa tuskattomasti.

MSR:n 2 hengen rahtialus (olikohan Adventure vai Barracuda)

Tämä oli aika huikea: keulassa kulki sauna ja puuta ja vaikka mitä muuta, liikkui kuin mikä ja matskukin vaikutti olevan jotain tuhoutumatonta supermuovia. Näytti myös rentouttavalta.

Tällä yksilöllä on myös ravattu Kairacrossissa, joten soveltuu rötväyksen lisäksi myös epäinhmilliseen ryynäykseen. Ei pöllömpi proomu lainkaan.

Fenrir-pumppu ilmapussin vihaajalle

Norseraftin packraftin ostettuani sen täyttäminen on alkanut pykälän sylettää, koska olen suht hanurista ilmapussilla kauhomisessa. Onneksi tähänkin löytyy huijaus, eli sähköpumppu. Hommasin Norseraftilta heidän oman merkkisensä surisijan eli Fenririn. Vasta tilattuani sen hokasin että Melomolla olisi ollut tarjolla kovasti saman näköinen härveli (Flextailgear Max Pump Plus) kymppiä halvemmalla, mutta ehkä siinä norskissa oli just oikeanlainen suutin mukana tai muuta taikaa. Kovasti hintansa arvoinen joka tapauksessa: yhden hengen packraft täyttyi jäätävän liukkaasti eikä 2 hengen paattiakaan kauaa puhkunut. Alla videota 2 hengen MSR:n täyttämisestä, loppuun asti ei ehditty kun joku kelmi yritti parkkeerata päälle.

Allyn koottava kanootti (ja luoja ties mikä purje)

Tämä on vielä kovempi proomu, mutta myös jokusen pykälän askarreltavampi ja raskaampi paketti. Inkkarimeiningistä iso plussa, ja 2 hengellä liikuttelu oli kovin sujuvaa. Tällä tehtiin siis vuoden 2022 ensimmäinen piipahdus, jolloin vielä vasta ihasteltiin laavusaaren tontteja pikavisiitillä. Tucktec jäi väkisin kyydistä jo pelkästään leppoisahkosti melomalla, ja sitten kun juntattiin keulaan purje, kyyti oli iha hurjaa. Punelian tuulissa oltiin lähellä saada kanootti kiepautettuakin, kun purjeella puskiessa tapahtui Jotain ja paatti käsijarrukääntyi vauhdissa 90 astetta oikealle kovin äkisti. Eli on myös jännä 😀

Vene kantaa vaikka mitä ja liikkuu mainiosti, mutta kasaaminen on jonkinlainen urakka. Palikoita piisaa enemmän kuin paljon, ja kuori vaikuttaisi olevan pykälän jäykkä niitä survoessa.

Joka tapauksessa aika mainio makkarankuori, ja koottuna todella jykevä vehje. Törmäily kumipingotteen kanssa jännittää suunnilleen yhtä vähän kuin kiinteässä kanootissa (ehkä jopa vähemmän kuin kuppaisesta muovista tehdyssä paatissa), tavaraa mahtuu ja vakaakin on. Paitsi kun paahtaa purjeen kanssa sivuttain, mutta ei se silloinkaan kaatunut.

Mil-Tecin taktinen kakkapaperikotelo

Paras säästyi viimeiseksi: koska vessapaperi on retkeilijän tärkein varuste, Hartsa hommasi aarteen säilytystä varten sen ansaitseman (taktisen) kotelon. Maailma alkaa olla lähes valmis.