Aharr! Vuonna 2024 keli ja kulkutaudit sallivat vihdoin Tervasaaren Tynnyrin starttaamisen ihan täysiveriseen kisaan, useamman hutivuoden jälkeen. Kyseessä on siis syksyisin käytävä kilpailu, jossa perinteiset (isot!) purjelaivat puksuttelevat ensin Helsingin edustalle merelle suunnilleen riviin, ja paahtavat sitten purjeiden voimalla kilpaa takaisin maaliin, joka on kai yleensä ellei aina Kauppatori. Tohina on jonkinlainen purjehduskauden päättäjäinen, joka osuu sopivasti Silakkamarkkinoiden kylkeen.
Tunnetut merimursut Make ja Pake lähtivät kisaan mukaan roikkumaan Valborg-nimisen laivan köysistössä, ja sitten niiden messiin pääsin minäkin turistiksi! Koskin ainakin kahdesti johonkin naruun ja oli muutenkin sen verran makea seilaus että täähän pitää tallentaa.
Lähtöä odotellessa saatiin niskaan aika reippaasti vettä, mutta onneksi se ei vaikuttanut miehistön mielialaan. No ehkä vähän vaikutti.
Keli parani onneksi nopeasti lähdön tienoilla mainioksi, vaikka taivaanrannassa olikin vielä houkuttelevia mörköpilviä. Matka Kauppatorilta kisan lähtöviivalle puksuteltiin moottoreilla, ja purjeet avattiin vasta starttiin kääntyessä. Jo hyvissä ajoin sitä ennen niitä kuitenkin ihmeteltiin pitkään ja hartaasti.
Vaikka satamasta merelle seilattiinkin vielä ilman purjeita, venerypäs oli huikea näky rätittömilläkin mastoilla. Starttiviivalta lähdettyä laivat myös hajaantuivat vähän sinne sun tänne (osasyynä kärkipaatin rääääiikkeeäääää varaslähtö), mutta matkalla sinne armada oli vielä ajoittain aika hyvinkin kyljikkäin.
Vieressä kulkeneessa laivassa oravat olivat jo valmiina puussa tipauttamaan omat lakanansa.
Meidän paatissamme isoimmasta tolppakekkaloinnista vastasi Paukku, joka roikkui keulassa aika ison osan retkeä. Välillä sillä ei ollut edes pipo päässä ja sen äiti huolestui.
Pipon lisäksi lämmikkeeksi oli taskukokoinen merihenkilön paras asia eli rommipullo.
Ulapalle puksuttelu päättyi aikanaan: oli aika poksauttaa purjeet mastoon, kääntyä ympäri ja alkaa kisailla. Eli meri-ihmiset alkoivat kiskoa raivokkaasti naruista ja huutaa, itse keskityin väistelemään, kuvaamaan ja naukkailemaan rommia että on hengessä mukana.
Kunhan purjeet oli saatu tohistua ylös, seilaaminen asettui mukavasti uomilleen. Aina välillä joku kilpakumppani tuli kuvauksellisen lähelle laitaa, harmi kyllä monesti jatkoi siitä myös ohittamalla.
Kaikeksi onneksi laivassa oli myös täysinvarusteltu ravintola, joten sijoituksen kyttääminen ei päässyt varsinaisesti ahdistamaan. Suomenlinnan panimon herkkujen lisäksi tarjolla oli esim. kalakeittoa ja lohileipiä, ehkäpä kaupungin parasta terassia.
Keli helli maaliin saakka ja rantaa lähestyessä jahdattiin edellä olevien laivojen lisäksi hetken aikaa sateenkaartakin. Ei lainkaan pöllömpi risteily.
Maaliviiva saavutettiin jollain sijoituksella, ja sitten pikaisen Halkolaiturin huoltostopin jälkeen takaisin Kauppatorille, jossa Kolera-altaaseen ahtautui vaikuttava määrä isoja puualuksia 😅 Parkkeerauksen jälkeen sitten vielä palkintojenjako ja todella pitkät loppujuhlat Valborgin ja vähän muidenkin laivojen ruumissa/kabineteissa/kajuutoissa? Loistavaa merirosvoilua joka tapauksessa, seilorit osaa tuon. Laulettiin myös Hiiohoi, tämä oli 5/5 would kansipoika again.
Patikkamuistio 