Lokakuussa 2025 suunnattiin äiteen kanssa Kroatian lohikäärmepääkaupunkiin Dubrovnikiin. Oli mainio! Keli oli edelleen kovin kesäinen (yhtä tulvapäivää lukuun ottamatta), ja hienon vanhankaupungin lisäksi nähtävää piisasi lähisaarillakin. Oikeastaan ainoa missattu nähtävyys oli tuulen ja huoltotöiden takia aina kiinni ollut köysirata, jonka huipulle olin suunnitellut istuttavani Tauskin. Onneksi vaihtoehtoinen sijainti löytyi satunnaisella kiertelyllä erittäin nätistä rantamaisemasta. Itse alttarin lisäksi Dubrovnik tarjosi ehkä eniten Suomi-väriä tähänastisista reissuista. Kylttien ja pakkausten lisäksi kadullakin kuuli kotimaan ulvetta kovin tiheään.
Myös jo Slovenian reissulta tuttua persunlihaa löytyi kovin monelta hyllyltä.
Itse alttarille löytyi erittäin silmää miellyttävä ympäristö raivosinisen meren ääreltä.
Kiitos-hvala Dubrovnik! Ehkä myös anteeksi, olisi kenties pitänyt raapia CD:n pinta ennen jättämistä.
Patikkamuistio 