Helmikuussa 2026 lusittiin 20+ tunnin lentohärdelli ja lähdettiin oikein kaukomaille, pariksi viikoksi Kambodžan viidakoille ja tarantellabaareille. Oli mainio reissu, jopa poikkeusmaínio! Suomikuvaa saatiin levitettyä myöskin poikkeuksellisen paljon. Paitsi että oltiin tietysti kalpeita ja öhiseviä turisteja niin että skandinavia raikuu, reissun jälkimmäisellä viikolla kävimme parin yön viidakkoretkellä Chi Phatin ekokommuunissa. Paikan vierailijatiskillä jouduimme selventämään jonkin hetken että se on Finland eikä England tai Holland. Koko Suomesta ei oltu edes kuultu, joten sen joutui lievästi nöýränä selittämään että siinä Ruotsin ja vainolaisen välissä. Respan lisäksi myöskään oppaamme ei ollut ikinä kuullut porojen maasta, joten mahikset ovat kovastikin sen kannalla että olimme ensimmäiset finskit. Score!
Edustimme eksoottista jääkarhulaamme tavallisen ensiluokkaisesti, ja viidakkopykellyksen toisena päivänä laitoimme alttarin pystyyn jonkinlaisen savannin kivipöydälle. Kuulemma muista maista ei ole toimitettu tänne lippuja, joten terävintä kärkeä baby.
Turon hevigee jäi odottamaan seuraavaa retkikuntaa, Khom osoitti hyväksyntää. Jos suuntana on Chi Phat ja pöpelikkö, oppaaksi kannattaa kysellä nuortaherraa nimeltä Soh Khom (ja laittaa toivomuslistaan myös että kokkina olisi mukana Mr. Toi).
Viidakkomöhinästä piti tietenkin myös jakaa todistuksia kun oli palattu sellaisiin olosuhteisiin että paperi ei kastu ja maahan voi polvistua ilman iilimatoja. Hyvä Laura!
Myös satunnaisia kotimaan välähdyksiä esiintyi esim. saariretken kyytipakun ikkunassa ja jonkin apinan paidassa. Musta Pönttö sopi kovin hyvin turistivatsateemaan (ja tarantulan syömiseen).
Reissuun mahtui myös tyystin suunnittelematon ekskursio enkunopena. Angkor Watin temppeleiltä palatessani yksi puistonvartijoista tuli jututtamaan minua istuskellessani tupakalla puunrungon päällä. Odotin ripitystä irtolaisuudesta, mutta tulikin kutsu piipahtamaan 7-14-vuotiaiden englannintunnilla vierailevana ohjelmanumerona. Vihdoinkin pääsee pelaamaan Exploding Kittensiä!
Enkunopeilu oli aika huikea setti: herra Kheng Ray kävi noukkimassa minut, Amiraalin ja lankomiehen hotellilta, ja sitten tuktukiteltiin reilu vartti syrjäkylille opetustiloihin.
Koulussa oli natiaisia eka-tokaluokkalaisesta aina juroon seiska-kasiluokkalaiseen asti, paitsi että eivät olleet ollenkaan juroja vaan ihq oppilaita. Päädyimme kolmeen eri luokkahuoneeseen härväämään lasten sekaan ja häiritsemään opetusta kukin omalla tavallamme: itse olin varustautunut propseilla ettei tarvitse niin paljon ammentaa omasta kulhosta.
Koska en voittanut edes kamputsealaisia pikkulapsia jotka eivät olleet aiemmin nähneet peliä tai oikein ymmärtäneet mitä korteissa luki, jätin laatikon suosiolla koululle parempiin käsiin. Amiraali oli sillä aikaa mm. lauleskellut pienempien lasten kanssa, en edes halua kuvitella mitä lankomies oli kikkaillut omassa luokassaan.
Aivan huippu piipahdus ja huippuja mukuloita! Jos Siem Reapissa ollessa tuntuu opetuttavan, tästä alla olevasta lapusta pitäisi löytyä jotain vinkkiä menemiseen niin kauan kun on voimassa.
Vähemmän pöljästä päästä olevia maabrändipykäyksiä, hyvä joukkue.
Patikkamuistio 