Huhtikuun aurinkosunnuntai houkutteli testaamaan jotain uutta piknikkohdetta, ja mainio sellainen osuikin silmään sopivan lähistöltä eli Mäntsälästä. Kotojärven laavu saattaisi kuulostaa järven rannalla sijaitsevalta himmeliltä, mutta Kotojärvi onkin mallia kuivattu, nykyään suo. Laavu sijaitsee melko ison suojellun suoalueen reunalla, ja nurkilta löytyy myös useampi polkureitti, osaa tosin on itua käyttää vain silloin kun alusta on jäässä.
Googlemapsin pinssi ohjaa vasta laavulle vievän polun alussa olevalle infokyltille, jolta on sitten vielä reilut 300 metriä polkua itse laavulle.
Infokyltiltä lähtevä polku on nättiä ja tasaista sammalmetsän baanaa, ja lopussa juuri ennen laavua on myös pätkä pitkoksia ilmeisesti märempään aikaan muodostuvan vesiesteen kohdalla.
Pitkosten jälkeen putkahdetaan sitten laavun kupeeseen ja suon laidalle. Laavun edustalla on nuotiorinki penkkeineen ja betonipyörylöineen, ja takapihalta löytyy myös puuvaja. Jostain netistä osui silmään, että laavulle pitää tuoda omat puut mukanaan. Omat havainnot tukevat tätä, koska puuvaja oli tyhjä. Vessaa ei taida olla, tai sitten se oli jossain supassa piilossa.
Tyhjä puuvaja voisi toimia hyvin vierashuonelaavuna, tosin lattian pölkyt ovat aavistuksen harvassa mutta eiköhän se ainakin pehmeämmällä makuualustalla onnistuisi.
Laavun katto sopii hyvin suoteemaan, ja myös muu rakenne on hauskasti rämetuntumainen: korkealle kohotettu pohja ja enemmänkin aitan kuin laavun mieleen tuovat seinäpuut istuvat napisti kosteikkomaisemaan. Täällä olisi varmastikin tunnelmallista kytätä suohirviöitä sumuisalla kelillä.
Loistolöytö! Tänne pitänee palata tarkistamaan alueen polut ja raapaisemaan nuotiokin käyntiin sitten kun palovaara tästä haihtuu. Usvainen keli olisi vielä kirsikka kakussa.
Patikkamuistio 