Syyskuussa suunnattiin kohti useamman aikaa suunnitelmissa ollutta Lopen Kaartjokea, jota Loppi-opas R oli kerinnyt kehua jo jonkin kertaa. Hyvä se olikin, paitsi matalalla vedellä Bestwayn kellutin törmäsi vihdoinkin rajoihinsa.
Reitti on melkoisen leppoisa: jos aloittaa Sähkönokan uimapaikalta, matkaa maaliin eli Koskicafe/Kalamyllylle kertyy hyvinkin maltilliset 10 ja risat kilometriä. Sekä alussa että lopussa pääsee heti veden viereen parkkiin, joten logistiikka on kovin näppärää. Alla olevasta turmellusta kartasta näkee lisääkin tietoa reitistä, eli startin ja maalin lisäksi myös joen varrella vastaan tulevat pari pysäkkiä sekä kaupunkikommandojen välteltävän leirin. Sähkönokan uimapaikka on erinomainen paikka startata, koska siinä on isommanpuoleinen parkkis ja hyvä ranta vesille pölähtämiseen (on myös isompien veneiden vesillelaskupaikka, suht vilkas).
Itse pungersin kohti Lopen erämaita jo perjantaina töiden jälkeen, R ja toinenkin R liittyivät seuraan vasta seuraavana päivänä. Koska startti jäi vähän viime tipoille ja pimeä uhkasi niskassa, en suoriutunut ottamaan kovin erikoisia napsuja alun järviosuudelta ennen varsinaisen Kaartjoen alkua. Siellä oli onneksi kovin fotogeenistä, joten ei iso menetys.
Kaartjärveltä joen alkuun tullessa sisääntuloaukon hoksaaminen on pykälän leap of faith -osastoa, mutta siinä se on missä kartta sen sanookin olevan. Kaislikon kulmilla on myös poiju lähellä änkemisränniä. Reittiä oli Lopen sivujen mukaan raivattu muutamaa kuukautta aiemmin: jos paikalle eksyy raivaamattomaan aikaan, paikan löytäminen ja kaislikon läpi änkeäminen saattaa olla pykälän tai pari vähemmän helppoa. Käytä lapaluita ja luota gepsiin.
Joen alkuun saapuminen on mainio salaisuuksien kammion avaus, ja pian vastaan tulevan tunnelin läpi kulkeminen nostaa seikkailukerrointa vielä lisää. Parasta!
Ensimmäinen pätkä Sähkönokalta Kaartlammen nuotiopaikalle on kyltin mukaan vain 3,2 kilometrin mittainen, joten tälle etapille uskaltaa lähteä jos on hollilla edes tunti-pari valoisaa aikaa. Varsinaisella jokiosuudella matalan veden aikaan tuli vastaan ainoastaan 1-2 nopeaa pohjatössäystä isompaan kiveen, ja sitten Kaartlammelle saapuessa melkoinen viidakko ja matala haisuli metaanisuo kaislikon jälkeen. Joktap nopsa ja miellyttävä pieni (joskus jopa tosi kapoisa) ura kohti notskipysähdystä.
Asettelin leirin Kaartlammen nuotiopaikalle, josta matkaa jatkettaisiin seuraavana päivänä perästä saapuvien kahden R:n kanssa. Paikka on muuten ihan täysinvarusteltu, mutta yhden infokyltin mukaan puuhuoltoa sinne ei tehdä. Eli kaasua tai omaa puuta mukaan täällä rötväilyyn.
Seuraavana aamuna(ish) seuraan liittyi osasto R&R, joilla oli molemmilla alla epäreilun ammattimaiset packraftit. Tähän etappiin asti Bestwayn alle huntin kiituri oli ollut enemmän kuin hintansa väärti, mutta pidemmälle jokea edetessä laatuerot alkoivat semisti paistaa läpi.
Kaartlammin notskipaikan jälkeen joki on mainion metsäistä, ja välillä päästiin limboamaankin. Vuoden 2023 satokauden ansiosta myös herkkutatit pomppivat silmille vähän joka penkalta.
Noin pari kilsaa Kaartlammin nuotiopaikan jälkeen vastaan tulee yksityinen laavukompleksi, josta on vielä suunnilleen kilsa sille yleiselle laavu- eli kotapaikalle, Kurtlammin kodalle. Kodan kohdalla matka on edennyt kylttien mukaan 6,3 kilsaa Sähkönokan startista: lounasaika.
Kurtlammin kota on melkoisen toimiva pysähdyspaikka, ja vaikka ihan oman retkensäkin väärti kohde. Kodan ja katetun piknikpöydän lisäksi jossain takamaastossa olisi kylttien perusteella vessa ja puuvajakin, omin silmin todistin myös herkkutatteja.
Kotastopin jälkeen reissaus muodostui kuitenkin tahmeammaksi. Vähän ennen kotaa joki oli tooosi matala ja sorapohjainen, joten ehkäpä halpahallin paatti puhkesi pohjasta siinä kohtaa. Jossain kohtaa se kuitenkin puhkesi, ja kodan jälkeinen vajaa loppupuolisko jokea kulki huomattavasti alkumatkaa syvemmällä. Plussapuolella oli se, että venettä pystyi vielä liikuttamaan eteenpäin ihan hyvin huolimatta pohjassa ammottavasta viillosta. Miinuspuolella oli puolestaan raskaan hanurin muodostama iso köli ja hydrodynamiikkavastus.
Onneksi sienionni jatkui edelleen hyvänä.
Kodan jälkeiset viimeiset 4 kilsaa Koskicafen maaliin ovat esteisempää jokea kuin sitä edeltävä pätkä. Vastaan tulee useampi silta, joista yhdestä ei mahtunut ali edes ilmastonmuutoksen imemällä vedenkorkeudella. Esim. Van(taan)jokeen verrattuna silti ihanan sujuvaa, vaikkakin torella mutkaista. Jossain varoitellaan lähtemästä kovin pitkällä veneellä, mikä päteekin.
Loppumatkalla pyöritään myös aika paljon erilaisten mökkien tms. rakennusten pihapiirien äärellä. Alkupuolen erämaafiilis on viimeisellä neljänneksellä-viidenneksellä suhteellisen kaukana, ja hanuri jumahtelee matalan pohjan kiviin huomattavan tiheästi. Täysissä ilmoissa olevat veneet kampesivat esteradoista ohi vähän sujuvammin, ja toinen R sai kuvattua noin 400 tuntia goprotakin. Tukka, naama ja liivi oli aina vinossa kun kamera kävi.
Koska matka ei ole uppoamisista tai pohjakosketuksista huolimatta kovinkaan jäätävän pitkä, maali eli Koskicafe/Kalamylly/Myllykahvila/se mesta mihin reitti loppuu saapuu vääjämättä jonkin mutkan jälkeen vastaan. Hyvissä ajoin ennen kahvilaa tulee vastaan useampi varoituskyltti rantautumisesta: siinä oikeassa kohdassa sillan juuressa jossa on naru auttamassa kannattaa tosiaan kammeta rannalle, koska virta alkaa posottaa sen jälkeen ja jo vähän siinäkin suhteellisen imevästi.
Koskicafelta saa sitten lepoa väsyneille luille ja hanurinsa autoon. Paikassa myydään kahvin&pullan lisäksi myös tuoretta kalaa sekä isoina paloina että leivän päällä, ainakin se leivän päällä ollut oli erinomaista 👍 Paholaisenhillo sen sijaan paljastui mummon tuotoksen sijaan Nestlen hornantuutista olevaksi, mutta on sen etiketti silti eri hieno.
Erinomainen jokipätkä kaiken kaikkiaan! Todella hyvä päiväreissu, ja vaihtoehtoisena kikkailuna esimerkiksi pelkkä piipahdus Kurtlammen kodallakin toimisi varsin jees. Matalan veden aikaan hieman tuskaista, varsinkin jos perse kyntää metriä suunniteltua matalammalla, mutta toimii myös silloin. Loistavaa metsäjokea ja hyvät pysäkit: tänne on hyvä retkettää.
Bonus stagena toisen R:n kuvaama eeposmittainen dokumentti Kaartlammelta alkaen:
Patikkamuistio 
Tsek myös lähistön Punelia, telttasaunojan paras asia:
https://patikalla.com/2024/10/01/varusteoverit-ja-telttasaunaa-punelialla-10-2022-ja-9-2024/
TykkääTykkää