Lohjanjärven laavukierros: Kaurassaari, Hevossaari, Liessaari x 2 (+bonus: Ollisaari ja fillari)

Vihdoinkin Lohjanjärven laavut! Ison lätäkön itäosan puuteltat olivat olleet tutkalla jo jonkin aikaa, ainakin siitä saakka kun kävimme tsekkaamassa Lohjansaaren aarteita (mm. Paavolan tammi) ja Torholan luolan lännempänä vesialuetta. Koulujen päättäjäisviikonloppuna herran vuonna 2024 oli aika lähteä tarkistamaan tontit, ja hyvää palettia sieltä piisasikin noin 10 kilometrin luupilla. Reitti ja etapit paistavat tästä alta kartasta ellei google tai embed petä.

Starttipaikaksi löytyi erinomaisen toimiva Paloniemen uimaranta, josta on erittäin lyhkäinen siirtymä ensimmäiselle saarilaavulle eli Kaurassaareen (joskus myös ilmeisesti Kaurasaari). Mainio uimaranta puistoympäristössä, ja ihan veneenlaskupaikkaakin on tarjolla.

Koska laavuja on matkalla huru&mycket (ja olen laiska), laitetaan niistä esittely järjestyksessä pohjoisesta etelään ja takaisin tuon ylle ympätyn kartan mukaisesti.

Kaura(s)saaren laavu

Ensimmäinen etappi hyvinkin pian Paloniemen uimarannalta lähdettyä. Jätimme isommat romppeet tähän ja lähdimme jatkamaan kierrosta kevennetyillä veneillä: koska romppeet olivat täällä, palasimme tänne myös yöksi. Kunhan aiempien kävijöiden (monet ja kuvottavat, up yours customer) roinat oli siivottu, paikka oli aika mainio. Yöllä saatiin vieläpä viihteeksi komeat salamanpaukkeet ja pitkään kaivattua sadetta. On: laituri, puita. Ei ole: huussia (tai ei ainakaan nähty).

Kaurassaaresta on helppo siirtyä lyhyt nykäisy kohti kierroksen kiinnostavaa ei-laavuetappia, eli Ollisaarta. Ollisaari on kummitellut hakutuloksissa jo jonkin aikaa jonkinlaisena pienellä liekillä ylläpidettynä entisenä leirikeskusalueena, mutta hyvin pian kummittelu lienee muuttumassa taas eläväisemmäksi. Uuvi on laittamassa paikkaa jälleen aktiiviseen käyttöön, ja jo ensi vuonna tonteilla käynee jonkinlainen kuhina; yhteysalus ja tutustumiskäynnit alkavat jo nyt.

Ollisaaren leirikeskus/ulkoilusaari

Ennätimme Ollisaareen juurikin kreivin aikaan: viikon päästä käynnistämme saarelle järjestetään kyytejä tutustumiskäynnille, ja sen käytön suunnittelu on ollut vireillä jo useamman vuoden. Tuoreita lankkukasoja odotteli käyttöään siellä ja täällä, ja uudenkarheaa tulipaikkaa sekä infotaulua oli jo ilmaantunutkin tehtaan syövereistä. Leirikeskus on heräämässä henkiin hyvinkin pian: jos haluaa ihastella tontteja pelkän Jasonin seurassa, aika on nyt. Erittäin komeat lukaalit ja maastot, melkoisen varmasti vierailun arvoinen myös silloin kun ovet ovat auki 👍 Mieltä lämmittää myös: saaren vieressä sijaitseva kyseenalainen paikannimi (paljon kaislaa).

Hevossaaren laavu

Hevossaaren laavu on hyvinkin vierustoilla Ollisaaresta lähtiessä. Paikka on aika mainio: lääni on kapea mutta leveä, ja vehreälle rantasiivulle on saatu mahdutettua laavun lisäksi toimiva hiekkapohja sekä priima laituri. Lievästi sivussa maksimitohinasta, konossöörin valinta.

Hevossaaren jälkeen seuraaville laavuille eli Liesaaren länsikärkeen on jo hyytävä jopa useamman kilometrin melonta, riippuen siitä kiertääkö saaren etelän kautta vai piipahtaako pohjoispuolella vähän lyhemmälti eestaas. Me päätimme vetää koko rahan edestä ja kiertää koko saaren, mikä osoittautuikin ihan hyväksi valinnaksi. Päällimmäiseksi sen takia, että saaren eteläpuolella on fillari.

Liessaaren vanha ja uusi laavu

Kun Liessaaren kiertää eteläpuolelta Hevossaarelta tullessa, alkumatkan varrelle osuu Liessaaren komea, Seurasaaren mieleen tuova silta, sekä eeppinen fillari-installaatio liikennemerkkeineen. Niiden jälkeen saaren eteläpuolisko on lähinnä miljoonien erilaisten kesämökkien/huviloiden ihastelua, mutta niissäkin on varsin komeaa silmänruokaa ja ihmeteltävää.

Huvilat loppuvat saaren länsipäädyn puolelle käännyttäessä, ja aika pian huviloiden loputtua saavutaankin saaren kärjen ensimmäiselle laavulle, eli Liessaaren uudelle laavulle. Maisema on parantunut uudistuksessa vanhaan verrattuna: uusi laavu kököttää korkealla kallioiden päällä, ja näköala Lohjanjärven isolle selälle pistää hieromaan silmiä: merellekö eksyttiin?

Mutta oeh, paratiisissa on huppupäinen ja akneinen käärme: uusi laavu on kovin koristeltu erilaisilla teineyden tai muun ongelman syövereistä lähetetetyillä viesteillä.

Maisema viisi tähteä, laavu itsessään vain kaksi koska tulevaisuudessa on nuoriso. Myöskään tulisija ei ole saagan väärti, todennäköisesti ei ole huussiakaan. Mutta ei hätää! Pian rannalta irtauduttua eteen saapuu wanha laawu, ja ennen oli kunnollista. Matkalla sinne vastaan tulee myös huikeaa louhoskivivyöryä, sammalkuva saattaa olla jo sieltä myöhemmältä pätkältä laavujen jälkeen.

Liesaaren vanha laavu on erinomainen finaali Lohjanjärven majoituskierrokselle ennen Kaurassaaren tukikohtaan palaamista ja cocktaileja+debriefingiä. Laavu on klassisen muotoinen ja sijainti hitokseen kotoisa. Miinuspuolella kenties: uimarantaa ei varsinaisesti ole, mäki saattaa vaatia jonkun uhrin, huussia tai puuvajaa ei heti osunut silmään, ja laituri oli kaksi epämääräistä parrua poikittain rantalouhikossa. Kenties juuri näistä syistä parasta ikinä.

Noin 10 kilometrin lenkillä Yllättävän Ison Lohjanjärven itäpuolella pääsi ihmettelemään poikkeuksellisen useaa ja mainiota retkikeidasta, jotka ovat luultavasti tulevaisuudessa enemmänkin vierailtuja. Kuten aina, sinnehän kannattaa mennä mieluummin aiemmin kuin myöhemmin: teini ei lepää ja spraymaali ei lopu kesken ennen vuotta 2031. Vahva suositus!