Useamman kalenteritössäyksen jälkeen suoriuduttiin vihdoin ainakin puoliosastolla tekemään Tosi Monen Rastin Kierros Lohjansaaren maisemissa. Yhteen päiväretkeen saatiin mahdutettua Paavolan tammi, Ciderbergin eli Alitalon maatilan viinit, siirtymä saarelta mantereelle tuksuveneillä ja kirsikkana kakussa Torholan luola. Melko liekeissä oltiin siis!
Lohjan suunnalta silmään tarttui jo hyvän aikaa sitten Suomen kauneimmaksi kehuttu Paavolan tammi, joka komeilee Retkipaikan ensimmäisen painetun kirjan kannessa. Pidemmän aikaa visiittiä mätystellessä kartasta alkoi pomppia silmille muitakin kohteita ihan siinä vieressä: Lohjansaarella on tammen naapurissa myös Ciderbergin viinitila, houkuttelevan näköinen majoitusmesta Martinpiha, ja sitten vielä alle kilometrin vesisiirtymällä saarelta pääsee pohjoiseen Torholan luolalle, joka on lajissaan aikas priimaa. Ja sitten ois vielä myös Karkali. Paikkoja on pienellä säteellä sellainen kimara että plusmiinus tunnin ajomatka isolta kirkolta on harvinaisen vähän haaskattua aikaa: kartasta alta näkee rypästymän.
Lohjansaaren puolelta on eri helppo siirtyä vajaa kilometri vettä pitkin pohjoiseen Torholan luolan ja Karkalin puolelle, autolla tammelta luolalle taas joutuu ajamaan n. 40 km järven ympäri. Kummatkin vaihtoehdot ovat ihan kelpoja, mekin kokeiltiin molempia. Ihan ensimmäisenä tosin kokeiltiin viinejä ja lääpittiin erilaisia eläimiä ettei mene tyystin retkeilyksi.
Ciderbergin myymälän tuliaispullot pakattuamme kolistelimme melkeinpä naapuriin katsomaan sitä Retkipaikasta tuttua Paavolan tammea, joka oli melkoisen vaikuttava näky metsäaukeallaan. Parkkipaikalta matkaa oli mukavaa luontopolkua pitkin +-10 minuuttia, ja aukean reunalle oli tuupattu eväspöytäkin. Puun kylkeen pääsee näppärästi tuhoja tekemättä lankkupolkua pitkin.
Tammen jälkeen piti päästä Savilahdensalmen pohjoiselle puolelle, jossa odotteli Paavolan tammen sukuisilla superlatiiveilla mainostettu Torholan luola. Jos mukana kulkee jonkinlainen vedenylityslaite, Lohjansaarelta luolan puolelle on noin 40 kertaa lyhyempi matka vesiteitse, eli vajaa kilometri versus vajaa 40 kilometriä. Heti luolan edestä infokyltiltä laskeutuu Lohjanjärveen kaiteella varustetut portaat, joiden juuressa olevalle hiekkapohjaiselle rannalle olisi suht luksusta rantautua. Mekin olisi jos olisi tiedetty, nyt mentiin 50-100 metriä liiaksi länteen mutta pääsi siitäkin luontopolulle ja oli ainakin lähempänä parkkipaikkaa.
Viimeisenä etappina oli se ihqin eli Torholan luola, joka on Suomen luolarosterissa aika kärkipäästä (suurin kalkkikiviluola). Otsalamppu pitää olla eikä lisälyhdytkään haittaa. Muista myös ryömintävaatteet ja miksei pipo kypäränkorvikkeeksikin: katto on paikoittain suht lähellä, vaikka seisomaankin siellä kyllä mahtuu hämmentävän laajoilla länteillä sisempänäkin.
Luolassa on useampi eri tila, joille on annettu nimetkin. Aluksi tullaan Eteisen läpi Saliin, ja Salista pääsee sitten Kellariin, jolle on myöhemmin vielä jotenkin hämmentävästi annettu jatko-osa Uusi Kellari tai Kellari 2.0. Planetskierin blogissa on paitsi kiitettävästi muutakin juttua luolasta, myös tuoretta perua olevaa Torholan 3D-mallin hinkkausta.
Meidän ei niin viimeisen päälle esivalmisteltu reissumme rajoittui tällä kertaa ainoastaan Eteiseen ja Saliin: siihen ensimmäiseen/alkuperäiseen Kellariin johtaa ahdas ja mukavuuskynnyksen ylittävän tiputtautumishenkisen muuvin vaativa kolo, jonka päätimme jättää seuraavaan visiittiin. Ensimmäisissä kahdessakin tilassa piisasi ihmeteltävää niin paljon että siellä saisi hyvinkin yhdet patterit lampusta kyykytettyä.
Alla näkyy salamanväläyksessä kellarin tällä visiitillä testaamatta jäänyt tiputtautumisaukko ja jonkun ystävällisen sielun ultravioletti varoitusmerkki lähestyvästä montusta.
Päivä vierähti hyvinkin helposti Lohjansaaren kohteissa, ja osa jäi vielä katsomattakin. Jollain tulevaisuuden lentävällä autolla tehtävällä reissulla voisi esim. napata kajakit vuokralle järven itä- tai länsirannoilta ja pistää yöpyen Liessaaren vanhalla tai uudella laavulla, tai sitten jos mukavuudenhalu iskee niin vaikka Martinpihan aitassa. Tahi molemmat!
Vähän epäkätevästi tuosta tammen, luolan ja viinitilan bermudankolmiosta ei vaikuttanut löytyvän mistään veneitä vuokralle, joten jos paikalle ei raahaa omaa paattia niin vesistönylitys luolalle pitää suorittaa ottamalla kymmenkunta kilometriä vauhtia lähimmästä vuokraamosta. Jos joku yritteliäs kesäteini lukee tätä niin nyt olisi koko talvi aikaa rakentaa tyhjistä ES-tölkeistä luolan ja Lohjansaaren väliä sahaava lossitaksi ja ottaa kiinalaisilta rahat pois.
Patikkamuistio 