Toukokuussa 2025 livahdettiin talsimaan Portugalin lounaisrannikon Fishermen’s Trail -reitin eteläpäädyn viisipäivänen osuus Odeceixestä Sagresiin. Maabrändi oli poikkeuksellisen vahvasti läsnä: reissun aluksi moikattiin Portugalin caminolta tuttuja Abelia, Mariota ja Catarinaa Lissabonissa, tuliaiskäärössä mukana mm. Puolustuslaitoksen leikattua ja vodkakonvehteja.
Reissun alkumetreillä poimittiin myös Lissabonin kadulta mukaan lahjoituskengät (kts. kuva alussa), jotka kulkivat VB:n jaloissa ja repussa aina rannikolle ja takaisin. Lopuksi ne sitten koristeltiin asiaankuuluvilla terveisillä sekä lipulla ja palautettiin luontoon.
Toiseksi viimeisellä etapillamme eli Carrapateiran ja Vila do Bispon välillä muu hampuusiryhmä eksyi sakkolenkille ja sain viettää koko päivän siunatussa rauhassa itsekseni. Etujoukoissa kirmatessa oli hyvin aikaa pystyttää se varsinainen maabrändialttari odottamaan jahtaajia. Koska en osunut ikinä sopivaan aikaan Pasilan aseman matkamuistokauppaan hakemaan Tauskin levyä, hätäratkaisuna jouduin nappaamaan hyllystä vara-Finlandersin vaikka yksi sellainen oli jo naapurimaan maastoon aiemmin kylvettykin. Voihan Bamboleo.
Lippua toki kiinniteltiin koristeeksi ja turistiryhmän kokoontumispaikan merkiksi muuallekin aiemmin reissulla, mutta pysyvää installaatiota ei tehty muualle kuin levyn kylkeen.
Myös ylennysseremonia pidettiin, mutta se oli niin huuruinen ja pimeä että siitä jäi muistoksi lähinnä kovin 90-lukulainen suttuotos. Brandtnaakkeli silti diplomoitu fanfaarien kera.
Kotimaa oli kirkkaasti mielessä myös Euroviisujen finaalien muodossa. Up yours, Itävalta!
Myös muu turreilu oli avainlipun veroista, mm. tuk-tuk tuli testattua ensimmäistä kertaa.
Oikeastaan ainoa hampaankoloon jäänyt asia oli se, että en itse rakentanut tätä alla näkyvää kiviunelmaa. Hyvä Portugali, hyvä Suomi!
Patikkamuistio 