Loppukesästä 2021 tuli taas tauko tauteihin ja toinen rokote kankkuun, joten sain lipsautettua syyskuulle reissun lupaavalta kuulostaneeseen kohteeseen Espanjassa, joka oli siihen aikaan Euroopan kärkimaita rokotuksissa ja jälkimaita tartunnoissa. Patikkapaikan nimi oli siis Picos de Europa -kansallispuisto: se on jonkun silmään osuneen selosteen mukaan saanut nimensä siitä, että Eurooppaa lähestyvät laivat näkivät tämän alueen vuoret ensimmäisenä, eli ne Picos-peak-huiput. Huippu mesta jokatap myös muutenkin kuin nimensä puolesta.
Tällä kertaa vuorille päätyi Finlanders, koska se kuulosti (=näytti) erityislaatuisen suomalaiselta levyltä. Picosin sisustontit ovat ässä sijainti tiputtaa alttaria: merkinnät ovat kovin epämääräisiä ja vuoret laajoja sekä hienoja, joten siellä mahtuu häsäämään. Voi vain suositella, alla video.
Mutta ei lipussa vielä kaikki kotimaan maistiaiset! Jostain repun pohjalta lipsahti suuhun herkullinen kalapurkki Varpaisjärven Apajasta:
Reissuun toi Suomi-väriä myös Lapin ystäväin yhdistyksen eli Helsingin Seudun Lapinkävijöiden vuokravarustamon kautta ronkittu erinomainen 1 hengen teltta, Hillebergin Akto. Tarkeni syysyötkin vuoren kolossa eikä painanut paljoa isonkaan mäen päälle kantaessa.
Siinäpä suunnileen tuon aurinkomatkan maabrändeily jne. spedeily, paitsi että käytiin myös lankomiehen kanssa olemassa suomalaisia erilaisilla rannoilla ja muilla vesielementeillä.
Patikkamuistio 