Kesäinen pyöräreissu Kouvolasta Kotkaan Kymenlaakson jokimaisemissa

Kolmatta kesää peräkkäin olemme tehneet ystäväni kanssa kesäisen pyöräretken jonnekin päin Suomea. Tällä kertaa valitsimme Kymenlaakson – alueen, jossa riittää jokimaisemia, historiaa ja juuri sopivasti tasaisia teitä. Ystäväni on sieltä kotoisin, joten reitillä oli mukana myös pieni kotiseutuetu. Reittimme kulki Kouvolasta monen mutkan kautta Kotkaan.

Retki alkoi Kouvolan juna-asemalta kohti Tykkimäkeä. Ennen kun polku-urakka kunnolla alkoi, poikkesimme huvipuistoon, sillä perinteiseen tapaan retkiimme kuuluu myös kulttuuria ja nähtävyyksiä urheilun rinnalla. Tykkimäki oli meille molemmille tuttu jo lapsuudesta, ja nostalgian huumassa kävin ajelulla legendaarisessa Idän pikajunassa, joka aiotaan purkaa 37 vuoden jälkeen.

Huvipuiston jälkeen kiersimme lähellä sijaitsevan Käyrälammen ympäri. Sen rannalla komeili Tykkimäki Aquapark ja vähän matkan päässä Tykkimäen sauna, jossa pysähdyimme virvokkeilla — varsinaisen sauna- ja uintitauon sijaan. Lammen ympäristössä ihailimme myös Jyräänkosken kaunista virtausta.

Ruokailimme Kouvolan keskustassa, ja jatkoimme sitten matkaa Kymijoen vartta pitkin kohti Inkeroista. Matkan varrella ajoimme Myllykosken taajaman läpi ja pysähdyimme Koivusaaren maauimalassa virkistäytymässä. Hellepäivä ja pitkään jatkuneet lämpöjaksot tekivät pulahduksesta erityisen houkuttelevan.

Illalla saavuimme Inkeroisiin, jossa yövyimme ystäväni maalla asuvien vanhempien “cityasunnossa” – kätevässä tukikohdassa taajaman sydämessä. Myllykoski ja Inkeroinen olivat ennen osa Anjalankosken kaupunkia, joka liitettiin vuonna 2009 Kouvolaan. Päivän saldo: noin 43 kilometriä.

Hyvin nukutun yön jälkeen tutustuimme paikallisiin nähtävyyksiin, kuten Anjalan kartanoon ja Ankkapurhan koskeen. Sieltä reitti vei Muhniemen maalaismaisemien kautta takaisin Kymijoen varteen ja edelleen Pyhtäälle, missä pysähdyimme ihastelemaan Stockforsin vanhoja ruukkeja. Museo oli kiinni, mutta ympäristö oli viehättävä. Pyhtään keskiaikaista kivikirkkoa ihailimme satulan päältä, sillä aikataulu ei antanut myöten sisävierailulle.

Lounastimme Pyhtään ABC:llä ja jatkoimme sitten kohti Kotkaa. Langinkoskella pysähdyimme ihastelemaan 1800-luvulla rakennettua keisarillista kalastusmajaa. Ei ihme, että keisari Aleksanteri III viihtyi täällä, sillä kuohuva koski ja vehreä rauha hurmaavat yhä.

Langinkoskelta ei ollut enää pitkä matka majapaikkaamme, Gasthaus Vanha-Merivartioasemalle. Se sijaitsi Pookinmäellä, josta avautuu upea näkymä merelle. Päivän helle ja pyöräillyt kilometrit (68 km) tuntuivat lihaksissa, joten lepo tuli tarpeeseen.

Viimeisenä päivänä tutustuimme Kotkaan rauhassa. Kävimme Katariinan meripuistossa, Sapokan vesipuistossa ja teimme retken Varissaareen, joka on Kotkan edustalla sijaitseva historiallinen linnakesaari ja suosittu ulkoilukohde. Sinne pääsi kätevästi lautalla satamasta.

Yhteensä pyöräilykilometrejä kertyi noin 140. Viimeisen päivän helle painoi päälle yli 30 asteen voimalla, ja jokainen polkaisu tuntui siksi astetta raskaammalta. Kotiin päästyäni suuntasinkin suoraan Espoon Myllyjärvelle vilvoittelemaan. Seuraavan pyöräretken suunta on vielä avoin, mutta siihen asti voin palata ajatuksissani Kymenlaakson maisemiin ja näihin aurinkoisiin muistoihin.