Lähes breaking news! En jaksanut enää jatkaa Portugalin reissun kirjaamista, joten laitan väliin tämän Vallisaaren piipahduksen. Saari siis aukesi yleisölle lauantaina 14.5.2016, ja Partioaitan 365-klubi tarjosi sinne varaslähdön jo yhdeksältä aamulla. Nostan hattua, Partioaitta! Kävin aiemminkin heidän kerhoillaan, liittyminen on vallan hyvä veto.
Koska tätä kuitenkin lukee vajakit jotka eivät jaksa loppuun asti, laitetaan tiivistelmä: Vallisaari on hemmetin nätti yhdistelmä puistoa, Suomenlinnaa ja Kruunuvuorta (koska siellä on vanhoja taloja joissa on ikkunoita rikki). Suomenlinna on lähimmältä kohdalta rantaa noin 70 metrin päässä, ja maisemaa piisaa. Piknikpöydät ovat julmetun paljon hienommat kuin Suomenlinnassa (rosvot ovat tehneet ne, ja Suokissa ei kai edes ole niitä).
Eli siis: jos haluat Suomenlinnan maisemat ja linnoitusfiilistelyt ryyditettynä puistolla, lammella, autiotaloilla ja ison kirkon saarien ihquimmilla piknikpöydillä, pomppaa aamulla ensimmäiseen lauttaan varaamaan se pöytä. JT Line kulkee Kauppatorilta saarelle kerran tunnissa molemmin päin, ja takaisin tullessa saa jäädä Suomenlinnaan tai Lonnalle samalla pompulla. Tämä oli tiivistelmäsi, toivottavasti pidit.
Paikka on siis ollut intin käytössä vuodesta Aleksanteri ja kivi, mutta koomassa kai viimeiset parikymmentä vuotta. Suunnitelmissa on laittaa mestoille vaikka mitä hotellia ja muuta horroria, mutta tällä hetkellä paikka odottaa vielä esim. juoksevaa vettä ja varsinaisissa sähköllisissä sisätiloissa toimivaa kahvilaa (siinä isossa purjeveneessä kyllä on tosin varsin kelvolliset rakenteet joiden sisältä saa tuoppia ja vohvelia). Tällä hetkellä mennään vielä huussi/kemiallisilla vessoilla ja vesipisteillä, alla kuva sellaisesta:
Putkia ja paholaisen sisäbaareja lukuun ottamatta mestoilla on kuitenkin puitteet varsin kunnossa! Pääsaarta kiertää suunnilleen 3 kilometrin polku, ja linnoituksille pääsee kekkuloimaan varsin hyvin erilaisilla metalliportailla jne.
Saaren keskellä on makean veden lampi (kyltissä lukee yllätyksellisesti ”Lampi”), jossa ei vielä pääse uimaan kun siinä on kai pommeja jne. roinaa, mutta sekin fiksataan jahka ehditään. Oli hieno jo nyt, lopullisessa uimakäytössä varmasti vielä ökympi.
Paikan kruunu on Aleksanterinpatterin etappi, jossa pääsee kapuilemaan linnoitus-vallitus-muuri-hobittiruohokolomestoille ja katselemaan ihan vieressä olevaa Suomenlinnaa. Sen tonteilla ovat myös piknikpöydät, joiden pitäisi olla stadin revityintä kakkosnelosta aurinkoisella kelillä jos missään on nykyään enää mitään järkeä. Kun oma kamerointi oli rajoitettua akkuriisin alla, niin täällä olevasta videosta näkee jotain vilahduksia siitä ja muustakin. Eka lautta obs huom ja sitten hanuri kiinni penkkiin.
Aleksanterinpatteri on ehkä kaikilla muilla kriteereillä hienoin osuus kierroksesta, mutta itse arvostin kovasti Kuolemanlaaksoa. Paikassa räjähti vuonna -37, ja sen jäljiltä yksi nurkka saaresta sai kovin metallihenkisen nimen. Sen vieressä on myös Torpedolahti, josta sai munkkeja.
Manalan kohdalla oli myös jotain luontokuvaajia kovasti kiinnostavaa.
Mitäköhän, ei kai muuta kuin että sinne ihmeessä, japsitkin tulivat just sopivasti kun alkoi sataa! Avajaispäivänä ei keli pahemmin suosinut mutta vähempi ruuhka on rakkaus.
Tää on kovin hyvä _b Nyt tuonne mennessä kannattaa tosiaan vielä ottaa vähän niin kuin metsäretkelle eväitä ja varusteita, eli infraa on atm pykälän vähäisesti. Mesta kannattaa todellakin tsekata jo nytkin kun se on vielä ”villi”: sitten kun tuonne laitetaan hotellit, ravintolat ja muut niin fiilis on taas erilainen eikä lainkaan välttämättä paremmalla tavalla.
Patikkamuistio 