Kiitos Eisenhower! Tai kuka luolamies sen pihvin keksikään. Nyt on tullut pari kertaa kokeiltua suoraan hiilillä grillillä paistettua pihviä, ja once you go black there’s no going back. Eli resepti on hyvinkin helppo: sisäfilettä pirun kuumien hiilien päälle noin 6+ minuutiksi per puoli (tai enemmän jos tykkää kypsästä lihasta). Kun on noukittu pätsistä, pieni raaputtelu että isoimmat roskat lähtee ja sitten maun mukaan oliiviöljyä, merisuolaa ja pippuria. Täällä on samankaltainen resepti kirjoitettuna herkullisemmin.
Sopiva paksuus pihville on vähän hakemiskysymys: esim. parin vähemmän luolamiehen sormen paksuinen jööti tuntuisi toimivan aika jees kokonaista kahden vedon kokemuksen perusteella. Hurjan paksuja on haasteellista saada ainakaan sisältä asti kypsäksi tällä meiningillä, tosin tämän kokkailun teemaan sopii hyvin se että kimpaleen sisältä tihkuu vähän veristä lientä leikatessa.
No mutta joka tap, on herkkua! Jos satut olemaan Saarijärven suunnalla liikkeellä, ota ihmeessä alkulämmöt kokkailuun Kivikauden kylästä. Laittaa raakalihan mieleen.
Samalla kokkausinnolla tuli myös testattua kotitekoinen korsikalainen salaatti. Corsen mainiossa U Passa tempu -raflassa syötyyn versioon verrattuna tässä oli pakastelohkoperunat paistettujen perunoiden tilalla, muistista otettu ”niitä aivon näköisiä pähkinöitä”, salaatti jne. vihreät ja punaiset vähän jotain randomia ja liha kuivamakkalastuja esteettisempien kinkku(?)siivujen sijasta. Kovin noms silti vaikka oliiviöljykin oli Rainbowilta. Alla kaverikuvassa raflalainen vs. Tein Ihan Ite.
Loput kuvista on omaa albumia, kato nyt kun oot siinä mutta näistä ei saa rahoja takasin.
Patikkamuistio 