Aiemmilla reissuilla Viroon (esim. RMK Matkatee tai Saarenmaa) olen jättänyt lipun ja levyn kotiin, koska arvelin että etelänaapuri on saanut jo ihan tarpeeksi Suomi-iskelmää jne. poroilua. Tähän tuli kuitenkin poikkeus tämän vuoden talvella, kun bongasin Tallinnan viikonlopun pyhiinvaelluskohteeksi Tondin kuuluisan kiven. Se on niin kuuluisa, että sillä vierailuun täytyy varata aika reilusti etukenossa, eivätkä tappelut jonossa ole mitenkään harvinaisia.
Näin erikoista kohdetta varten 10 suomalaista hanurisuosikkia kuljetettiin maahan kapteenin loungessa Eckerö Linen fiineintä kuohujuomaa kilkutellen. Delegaatio oli valtava ja osin edustava.
Muun diplomaattikunnan kärsiessä aamuhorkasta livahdin omin päin asentamaan levyn ja lipun Tondin kuuluisan kiven juureen. Noin 3 kilometrin tarvonta 17 asteen pakkasessa oli pieni hinta maksettavaksi siitä, että pääsin todistamaan tätä majesteettisuutta. Tässä karttalinkki.
Tallinnan visiitillä pidettiin maabrändiä yllä myös perinteisemmillä tavoilla, eli tunaroimalla kirveen kanssa ja eksymällä pakkaseen. Alla monta epäonnistumista Axtoniassa.
Kirveskilpailun voitti pelottavin pelaaja, rautavaltaistuimen tyranni FMB-Maikki.
Mutta ei siinä vielä kaikki: kesällä tuli lisää kiviä! Hiidenmaalla käydessämme bongasin kartalta jälleen yhden megaliitin saaren eteläosassa, Õunakun Suurkiven. Tondin kuuluisan kiven tapaan myös tämä oli elämää mullistava tapaus, ja samoin kuin Tondissa, en ole ihan varma oliko liputettu kivi just se oikea vaiko vaan joku kivi siinä lähellä. Olipa niin tai näin, Marokon reissusta asti lopullista sijoituspaikkaa odottanut Eero Avenin Elämäntoveri löysi vihdoin kotinsa Suurkiven juurelta.
Nyt on Virokin liputettu, pahoittelut. Molemmille kivinähtävyyksille 5/5, kivittäisin uudelleen.
Patikkamuistio 