Stora Brändö kapeaa kautta & Norseraftin kastajainen

Toukokuun alkupuoliskolla availtiin melontakausi (jos Viron tulvareissua jo pääsiäisenä ei lasketa), ja nyt on taas yksi Stora-sarjan retkisaarista eli Brändö tarkistettu. Kirkkonummella sijaitseva Stora Brändö osoittautui erikoislaatuisen passeliksi kohteeksi: saarelta löytyy norjalaismaisen ökyisä keittokatos (sekä mätsäävä huussi), joka olisi jo itsessään reissun väärti. Myös muuta mainiota katseltavaa piisaa, ja saarelle pääsee melomaan näppärästi suojaisan ja optimistilotjaystävällisen noin 4 kilometrin reitin kautta Väränsbyn ulkoilualueelta. Hyvinkin jatkoon tämä tässä.

Norjalaismaisen ökylle keittokatokselle oli asianmukaista meloa norjalaisella ilmalaivalla. Luottopakki Tucktecin mentyä pykälän päreiksi olin tutkiskellut vaihtoehtoja seuraavaksi lippulaivaksi. Packraftin keveys ja pienempi pakkauskoko houkuttelivat ja moiset härvelit vaikuttivat viime syksyn Kaartjoen reissulla ainakin jokitouhuun eri toimivilta (varsinkin Bestwayn puhallettavaan kajakkiin verrattuna). Pitkän arvonnan ja kitsastelun jälkeen Norseraft-nimiseltä puulaakilta löytyi melkein järkevällä hinnalla ja sopivan robustilla materiaalilla varustettuja viikinkiteemaisia reppulauttoja, joten nyt melotaan sitten hetki Lokilla. Parin reissun jälkeen vallan lupaavaa! Aallot ja vastatuuli eivät tosin ole tällaisten ystäviä.

Helppo reitti Väränsbystä Stora Brändöhön pujottelee paikoin erittäinkin kapeaa kanavaa pitkin: silmänilona matkalla on parikin siltaa ja useampia komeita vanhoja maatila/kartano/huvilarakennuksia, jokunen uudempikin lukaali seassa.

Kapeimmassa kohdassa väylä on oikeasti kapea ja matalakin: packraftilla pääsi toukokuun alun vedenkorkeudella juuri läpi vain kevyesti hipaisevalla hanurikosketuksella kun ei ollut evä kiinni, mutta JN:n kajakki evällä varustettuna vaati jo taluttelua.

Selvittiin silti! Meloimme aluksi saaren itäpuolella olevan laiturin ja nuotiopaikan suuntaan, mutta päädyimme pian kääntymään takaisin etsimään keittokatoksen rantsua. Siinä pohjoiskärjessähän se siis on, joten tätä Väränsbyn reittiä tullessa se on se lähinkin. Reitistä riippumatta myös paras.

Rannasta on vain joitakin hassuja kymmeniä metrejä keittokatokselle, joka on aika silmiäpullistavan tervetullut näky merestä kömmittyä. Tähän mennessä ei parhaan muistini mukaan ole tullut komeampaa keittokatosta vastaan, kävisi lähespä mökistä. Maksimikoukeroinen hatunnosto järjestävälle seuralle eli Uuville.

Lukaalissa kelpasi viettää yö, ja seuraavana päivänä käytiin vielä scouttaamassa loputkin saaresta. Koko saaren ympäri kulkee mukava polku, jonka kautta osuu niille muillekin kiintopisteille eli venelaiturille, tulipaikalle ja näkötornille. Erityismaininta keittokatoksen ensiluokkaisen tyylikkäälle huussille.

Tätä voi hyvinkin suositella, tosin vaikuttaisi olevan melko suosiossa jo heti toukokuun alussa ensimmäisillä (suht) lämpimilläkin, joten tyystin privaattisaaren saaminen ei saata tärpätä kovinkaan usein vieraillessa. Mutta mieti jos vaikka tärppäiskin!

Norseraftin tunkkaaminen onnistui myös aika mainiosti jopa puu- ja vesilastissa kunhan oppi käyttämään mystistä ilmapussia, tosin paluumatka oli kevyemmästä lastista huolimatta melkoista siirappia vastatuulen ja aallokon takia. Sitten se oli lopuksi kuitenkin kevyt kantaa autoon niin kaikki oli taas annettu anteeksi, hyvä hyvä. JN:n käytössä ollut Fitnordin Seal One vaikutti melkoisen mainiolta vaihtoehdolta melontavehkeeksi sekin, aika paljon isompi paketti mutta painon vastineeksi sitten myös vähän enemmän venettä ja hanskasi vastatuulen huomattavasti paremmin, kuin kajakki konsanaan.