Kelkutteen savottakämppä & Luppo-savusauna

Äitienpäivän ja muunkin juhlistuksen tienoille bongattiin letunsyöntiin poikkeuksellisen komea lukaali, ainakin sen tusinan henkeä vetävä ja mainion perinteikäs Kelkutteen savottakämppä Taruksella. Paikassa on puitteet poikkeushyvin kohdillaan: laajaan (ja aidattuun ❤) pihapiiriin kuljetaan rekan, jopa hynkyn, vetävän portin läpi, ja rakennuksia on pääkämpän lisäksi myös rantasauna sekä ainakin juniorijoukkueen kokoiseen piknikkiin piisaava keittokatos/kota.

Aiempi kosketus Taruksen retkimajoituksiin oli jo useamman vuoden takaa savuisesta ja hyisestä Erakkomurjusta, joten elintasoloikka tukkilaislinnaan oli melkomoinen. Tyystin yllätyksenä bongasimme kämpän saunarannan naapurista vielä valinnaisen lisävarusteen, Luppo-nimisen savusaunan, jota voi vuokrata myös erikseen tai sitten vähän halvemmalla Kelkutteen kämpän vuokrauksen kylkeen. Jäi vähän (paljon) kolkuttelemaan jonkin isomman juhlistuksen kruunuksi uudemmalle käynnille.

Paikasta ei tahtonut löytyä suunnattoman paljon kuvia googlaillessa, joten tässä postissa niitä on monta ja osa kuvista myös liikkuu, esim. nämä alla olevat.

Pysäytyskuviakin kämpiltä ja keittokatokselta:

Myös sauna oli erinomaisen passeli, ja sen pihalla oli vielä venekin.

Mutta ei siinä vielä kaikki! Saunalta pitkosrantapolkua seuraamaalla törmää nopeasti raja-aitaan, jonka toiselle puolelle uskaltauduttua vastassa on yhtä nopeasti Luppo.

Jos kämpän on vuokrannut tusinan hengen osuuskunnalla, Luppo vaikuttaisi erittäin luksukselliselta sekä per nuppi hyvinkin kohtuuhintaiselta savusaunakokemukselta (ainakin vuoden 2024 hinnoilla 165 € kämpän lisukkeena eli 13,75 euron pääsylippu 12 apinalla).

Isommalla pumpulla pelipaikkoja etsiessä Kelkutteen savottakämppä menee ainakin itselläni suht korkealle vaihtoehtolistalle: vieraskirjan perusteella täällä on majaviakin. Pihapiirin kaivo on myös kaikkien muidenkin ulkoilualueella retkeilevien käytössä, mutta oman kaksipäiväisen visiittimme aikana en ainakaan itse huomannut että sitä olisi kukaan käynyt ronkkimassa. Muutakaan hampuusia ei juuri tahtonut havaita edes yrittämällä, noin yhtä portin per päivä ohittanutta autoa ja jossain reunamilla pikaisesti kurkkinutta retkeilijäkaksikkoa lukuun ottamatta. 5/5 siis tälle näin, kaasulamputkin oli helppo opetella.

Kaasuhanojen ruuvailun lisäksi ison tuvan komerosta löytyi aurinkopaneelin johtoa seurailemalla ilahduttava kahden USB-portin mötikkä, joten tyystin kaasun ja puun varassa ei joudu edes kamppailemaan. Avainten nouto ja palautus oli vielä perinteistä mallia eli ne piti oikeasti hakea ja palauttaa jostain muualta kuin kuistilla olevasta koodilaatikosta (tosin sellainenkin siinä oli jotain mysteerikäyttöä varten, mutta meille asti tulleissa ohjeissa oli ainoastaan oldskool-hakemisen tiedot). Onneksi Padasjoen ravintola Modettiin on melko lyhyt piipahdus sivuun nykkelireissulle, ja samalla voi napata viimeiset maidot jne. mämmit kylän marketista.