Vuonna 2021 testasin perunoiden kasvattamista metsässä Ylen sivuilta löytyneen jutun usuttamana. Sehän toimi! Koska yksi kerta saattoi olla tuuria, piiskasin oudon liikkumatonta hevosta samalla maaläntillä myös kolmena seuraavana vuonna. Tulokset vaihtelivat mutta pelto pysyi.
2022: sato numero 2 – kato ny tätä
Vuonna 2022 ajattelin kokeilla serious businessia: ei banaaneja, istutetaan siemenperunat harvempaan, lannoitteeksi ehkä vain vähän tuhkaa, pelkkää Timoa. Katastrof!
Ajattelin syyttää tästä katovuodesta Villeä, jolta sain vajaan säkillisen siemenperunoita. Ehkä niiden päälle oli pissattu, ehkä ei. Joka tapauksessa lopputulos oli muutama neulanpääpökäle.
Kirottua, Ville!
2023: sato numero 3 – paluu voittojen tielle
Seuraavana vuonna ajattelin peruuttaa takaisin minimalismin kuvottavilta portailta, ja tuuttasin perunat monttuun miten sattuu. Lannoitteina käytin mm. banaaneja (aina hyvä) sekä mineraalivettä puutalkoiden johdosta. Villikorttina ravinteiden joukossa oli kuitenkin saaristolaisnapit, eli ruisleipäfrisbeet. Peruna edelleen Timoa. Tämä oli hyvä!
Eksoottis-suomalainen lannoitus toimi kuin häkä. Perunoita tuli taas kunnian päivien henkinen lippalakillinen (tms,), ja M sekä pikku-M:kin saivat syödäkseen. Teoria alkoi vahvistua: lannoita. Tänä vuonna taisi tulla isoimmat perunat, joten kiitos Lidlin vissylle.
2024: sato numero 4 – perunat on komistuneet
Paluu tulevaisuuteen! Neljäs sato samasta läntistä vaikutti onnen venyttämiseltä, mutta tällä kertaa käytössä oli ammattilaisvehkeet (ja jälleen banaanit). Kuten kaikissa aiemmissakin potatoinneissa, siemenperunat (aina Timoa) menivät maahan toukokuussa ja nousivat elokussa.
Erikoisvoimana tämän vuoden sadossa oli GreenCaren Puutarhan kesä: kylläpäs kannatti lähteä varusteurheilemaan. Laitoin soosia noin pari kertaa ohjetta enemmän reikäiseen muovipussiin ja aloin roiskutella. Oi että tulikin hedelmällistä. Lannoitetta kului noin 1-2 ruokalusikallista, ja sitten piti keksiä joku sijoituspaikka lopulle 975 grammalle (äiti).
Viherhuollon avustuksella potaattia siunaantui ah niin hyvin. Pöpelikkö oli viimeisen päälle.
Pöpelikön alta löytyi muotovalioita jopa kukkurainen kuksallinen.
Sopivan kostealla kelillä onnen kävyt puhdistuivat pihan pöydällä ja rännin alla.
Eli näin! Metsäperunat ovat toimineet tähän mennessä neljänä vuonna putkeen, tosin toisena vuonna Villen kuppaisilla jämäsiemenillä ja körttiläisellä lannoitustaktiikalla meinasi tulla kato. Opetukset: laita sinne banaaneja ja vaikka mitä, siemenperunoiden asettelu on silkkaa lottoa, kivennäisvesi on myös hyvä lannoite, laita vaikka ruisleipää jos muut maatuvat on loppu.
Näillä neljällä sadolla voisi kenties julistaa tämän confirmediksi? Kenties, kenties.
Patikkamuistio 
Ensimmäinen ponnistus vuonna 2021:
TykkääTykkää