Metsäperunat: plausible

Osa lopullista satoa nostettuna 3 kuukauden muhinnan jälkeen

Viime vuoden lopulla Ylen sivuilla tuli vastaan artikkeli sotkamolaisesta äijästä, joka oli pykännyt metsään perunapellon. Koska itsekin tykkään tehdä typeriä asioita metsässä, lähdin Kropsun jalanjäljille ja järkytyksekseni montusta pullahti jopa useita syötäväksi kelpaavia palleroita. ”Projektissa” vierähti harvinaisemman pitkään: pellon rouhinta ja istutus tapahtuivat toukokuussa, ja lopulta päädyin nykimään potut ylös elokuun lopulla. Yleensä nämä perseilyt tapahtuvat enemmänkin viikonlopun aikaikkunassa. Ensimmäinen kesäni maanviljelijänä meni jotenkin näin:

Toukokuu 2021: siemenperunat, pellon raivaus ja istutus

Ensimmäinen askel matkalla kohti profittia oli siemenperunoiden hankinta, niitä sai ainakin ison Prisman puutarhaosastolta. Valikoima oli melkoisen laaja: päädyin ottamaan pussillisen fancypantsia purppuraista lajia ja varman päälle pelatun satsin mahdollisimman perustavaralta kuulostavaa Timoa. Vertailun vuoksi maahan pistettäväksi lähti myös heviosastolta banaani, bataatti ja avokado.

Sitten piti saada pykittyä johonkin metsään monttu. En ollut mitenkään tietoinen siitä miten syvä pellon pitäisi olla, mutta valitsemani läntti päätti sen puolestani. Noin lapionterän syvyydessä peltoni pohja alkoi vuotaa vettä sisälle, joten syvyydeksi valikoitui noin lapionterä ja pikkaisen multaa kuivikkeeksi päälle. Plantaasilla ei ollut kokoa kuin noin puolentoista pingispöydän verran, mutta senkin aukomisessa tuli ihan lämmin re: juuria ja muuta riesaa.

Ihan pohjimmaiseksi peltoon asettelin hyvin hennon kerroksen multaa huussin kompostista, ja sitten sen päälle vähän lisää peltoa auki kaivaessa kertynyttä multaa ettei tarvitse operoida suoraan ihmisen kakan kanssa kosketuksissa. Ihmiskakan soveltuvuudesta lannoitteeksi oli myös chatissa useampaa eri mielipidettä, mutta ainakaan tässä se ei aiheuttanut mitään esille tulleita vaurioita. Ilmeisesti tärkeää on se että pökäleet ovat kompostoituneet tarpeeksi pitkälle mullan suuntaan eikä niissä näy enää selkeää kakkahymiötä.

Shaiban päälle siis kerros normimultaa (siitä auki kaivetusta metsästä), perunat siihen päälle möllöttämään lonkerot ylöspäin, sitten loput mullat siemenperunoiden päälle takaisin. Viimeistelin lannoitusponnistukset ripottelemalla tuhkat pesästä pellolle.

Sitten eikun odottelemaan! Siinä menikin hetki.

Kesäkuu 2021: ensimmäiset idut

Suunnilleen kuukauden verran istutuksen jälkeen kävin ihmettelemässä että mitenköhän se talven ravinto siellä pärjäilee. Pelto ei näyttänyt vielä kovin villiintyneeltä, mutta sieltä löytyi jo pari itua siltä Timo-puolelta! Purppuraiset potut ja etelän hedelmät eivät olleet heränneet.

Sitten taas vaihteeksi odottelemaan.

Heinäkuu 2021: hitosti puskaa ja ensimmäiset näytepallot

2 kuukautta istutuksesta eteenpäin pelto oli jo ohittanut melko matalat odotukseni. Rehua kasvoi hirvittävässä määrin, ja sieltä sai ronkkaistua jo ulos muutaman testinaposteltavan. Noin 5 plusmiinus sormenpään kokoista protopottua oli noin 5 kasvia enemmän kuin olin valmistautunut saamaan.

Ilmeisesti ennätyshikinen heinäkuu oli tasapainottanut semisti suonkaltaiseen pohjaan (viereiseen metsälampeen/järveen oli aika vähän matkaa) istuttamisen, ja kasvit jopa näyttivät selviävän hengissä.

Elokuu 2021: great success (=noin lippalakillinen pottua)

Lähellä elokuun loppua oli jo aika sekä pakko napata potaatit ulos pellosta ettei saalis katoa tai mätäne. Kelikin oli jo ehtinyt kääntyä helteestä vetisemmäksi, mikä oli jo torttua tortun päällä kun pelto oli kuitenkin rakennettu jo alun perinkin melkein suolle.

Myös sienet olivat löytäneet hedelmällisen maaperäni

Sateet olivat lössöyttäneet pellon melko kuvottavaksi liejuksi, mutta sadonkorjuu onnistui silti yllättävän hyvin. Potaattien koko ei tosin missään vaiheessa paisunut pienemmänpuoleista uutta perunaa massiivisemmaksi ja useimmiten lähemmäksi isoa papua, mutta olipahan ainakin sopivaa naposteltavaksi ja kypsyi äkkiä.

Lopussa kiitos seisoo! Purppuraperunoista selvisi loppujen lopuksi noin 5 kpl, Timo oli Ultimate Survivor
Bataatti oli pysynyt melkoisen hyvin muodossaan 3 kuukauden hautomisen ajan

Näin sujui siis ensimmäinen kesäni maajussina. Pottujen istutus tapahtui melko tyystin satunnaiseen syvyyteen ja ne olivat luultavasti ihan liian tiheässä. Kuulin myös että joskus perunoita on tapana mullata ja pellolle olisi kai voinut tehdä jotain muitakin huoltomuuveja (no kerran kitkin jotain rikkoja sieltä ja harvensin). Koko kylä olisi siis jäänyt ruokkimatta, mutta parille aterialle tuosta sai aika hauskan lisukkeen ja pysyipähän poissa muusta pahanteosta. Lisäpanostuksilla ja harjoituksilla voisi saada vielä paremmankin satsin, suosittelen farmaroimaan kokeeksi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s