
Juuri äsken melkein 3 vuotta sitten tuli käytyä katsastamassa Kytäjä-Usmin ulkoilualueen (lue: Hyvinkään Nuuksio) itä- ja pohjoispuolisko: siitä on komia raportti täällä. Sillä kertaa liikahdimme puiston sisuksiin Usmin uimarannan parkkipaikalta, tällä kierroksella puolestaan kävin tarkistelemassa ne pari muutakin: startti Haiskarin parkkikselta ja sitten paluumatka Piilolammin parkin läpi. Nyt on kovin parkittu. Eli tällä kiekalla tsekkasin viimeksi uupumaan jääneet Iso-Haiskarin laavun sekä Piilolammen nuotiopaikan (niitä on siellä 2!). Viimeksi jäi hoitamatta myös yöpyminen alueen mustassa helmessä eli Hörskässä mutta nyt sekin on napsittu. Katsopas tuota loisteliasta ryökälettä.
Kartalla remusin tähän malliin: metsäoikaisussa kannattaa valmistautua jyrkkyyteen, Suolijärventien ja Kiiskilammen välissä on jokunen seinämä.

Ensimmäisenä etappina reitillä vastaan tuli Iso-Haiskarin laavupaikka, joka oli muutoin eri kelpo, mutta sehän on ihan siinä ison purtsin kyljessä. Maaliskuun 1. päivänä paikalla oli vain yksi pariskunta rapsimassa märkiä oksia bensalla, mutta ei ne sittenkään syttyneet. Puuhuolto on ilmeisesti nykyään talviaikaan seis muualta paitsi Piilolammilta, mutta siellä niitä polttajiakin sitten on. Ota omia pölkkyjä liepeen alle ja vaikkapa yksi taikahalko Ohlsonin Klasulta.
Iso-Haiskarin laavu
Pikainen piipahdus Iso-Haiskarilla oli tervetullut nesteytystauko Hörskää kohti suunnatessa, mutta varsinaiseksi vakiokeitaaksi tämä ei todnäk taivu sijaintinsa takia: turhan ruuhkaisessa risteyksessä keskenään erakoitumiseen. Parkkikselta on tosin tännekin pari-kolme kilsaa, joten varsinkin hyvän (huonon) sään aikaan täälläkin saattaisi päästä viihtymään hyvässä seurassa eli ilman seuraa. Uima-aikaan kesällä taitaa olla laituri notkollaan, joten up yours customer tälle muutoin mainiolle spotille. Ei silti haittaa ohittaa tai pysähtyä tai koittaa onneaan. Puita ei siis ollut koska talvi ja vaikeat ajat.
Itse jatkelin kuitenkin hyvinkin pikaisesti matkaa kohti reissun varsinaista maalia eli Hörskää. Baanat olivat helppoja ja leveitä, enimmikseen jopa vähän niin kuin autoteitä.
Aiemmalla reissulla ehdin käydä ihastelemassa kullankaivajan majaa pintapuolisesti, mutta nyt oli tosi kyseessä. Kammottava metsäoikaisu Suolijärventieltä (siinä on kaikenlaisia jyrkänteitä välissä) ja Kiiskilammen lounaispäädyn haravointi, ja sitten siinä se oli!
Hörskä, vihdoin sisältä ❤
Hörskä oli juuri niin karu kuin voi haaveilla, paitsi että oviaukkoon oli lisätty kovin kermaperseinen huopainen väliovi. Sen vastapainona kopperon sisuksissa alkoi onneksi viritä henkiin siivekkäitä ötököitä ulkotulella lämmitellessä, ja jouduin pakenemaan pihalle tuulettamaan kopin takaisin eliöiden horroslämpöön. Pienestä infestaatiosta huolimatta en ainakaan huomannut varsinaisia luteita eikä vieläkään kutita. Olihan se kerran kokeilun arvoinen, siinä ja tässä onko toisenkin. Vaikka katossa olikin nuorten rakastavaisten nimmarit joiden välissä oli sydän, itse en ole ihan varma olisiko tämä juuri se nappivalinta treffipaikaksi. Toisaalta, jos täällä yöpymisen kestää pariskuntana niin sitten varmaan ollaan suht hyvissä kantimissa.
Herkkuosastolla testasin myös samppanjakuulaa melkein skumpassa, ei pöllömpää.
Aamulla kohti luupin vastakkaista reunaa! Kiiskilammen laavu laitureineen näytti edelleen hyvältä eikä viime reissulla bongattu metsokaan ollut maisemissa mesomassa. Puita ei siis ollut kyllä täälläkään postilaatikossa, Piilolammilla niitä sitten oli.
Kiiskilammelta on muutama kilometri reippailua Piilolammille, vallan isoja baanoja pitkin. Teiden varsille oli kaadettu lupaavan hitokseen puita, joista osa ehkäpä päätyy sulien teiden aikaan myös laavujen postilaatikoihin.
Piilolammin nuotiopaikka (niitä on 2)
Viime reissulla ohitimme Piilolammin vastakkaisesta päästä järveä/lampea ja luulimme niemekkeellä näkynyttä nuotiota siksi varsinaiseksi spotiksi. Se olikin itse asiassa epävirallinen notskila, ja se rehdin väen nuotiopaikka on siellä ihan järven/lammen päädyssä. Sen järven rannan päänuotion lisäksi mestoilla on myös toinen nuotiorinki parkkipaikan suuntaan kävellessä.
Piilolammin nuotiopaikka on siis silkka nuotiopaikka ilman laavua, ja parkkipaikka on niin lähellä että vaara on välitön ja jatkuvasti läsnä. Tässä paikassa on kuitenkin se vastaansanomaton plussa että täältä löytyy puita myös talvella.
Järven päädystä lyhyen matkaa puuvajan ohi kävellessä vastaan tulee vielä toinenkin tulipaikka, siinä rinteessä lähempänä parkkipaikkaa ja huussia.
Piilolammi on siis todella helpon piipahduksen nakkila: parkkipaikalta on vain joitakin satoja metrejä esteetöntä (kai?) pykellystä isoa polkua/hiekkatietä pitkin kahdelle tulipaikalle, puuhuolto pelaa ja huussi on jopa artdecomainen. Parkkipaikan tienoilla oli myös tarjolla erinomaisen komeaa jääputousta.
Tässä etapissa on sekin hyvä puoli, että sen kautta voi napata helpon tiekävelyreitin kohti Haiskarin parkkista. Polkuhuolesi pois heitä.
Nyt on koko puisto about kahlattu läpi, ainakin ne tulipaikat (itäpuolen reissun lisäksi tutustuimme Niittulahden notskilaan Suolijärven rannalla onnettomuuksien veneretkellä). Erittäin hyvää maastoa, kesällä on kai puitakin! Hörskän yöpyminen oli sellainen rasti että sitä ei voi kuin suositella jos ei liikaa välitä toukista korvassa ja haluaa uppoutua Aku Ankan kullankaivajien tunnelmiin. Kokemus.













Aiempi kiertue itäpuolen laavuilla&tulilla (hienoja):
https://patikalla.com/2022/05/03/kytaja-usmin-laavuillatulilla-iso-karhu-kaksoislammet-iso-kypara-kiiskilampi-ja-horska/
TykkääTykkää
Länsirannan melontoja Kytäjän kartanon nurkilla: https://patikalla.com/2021/07/11/tucktecin-2021-malli-kylillamelontaa-moro-sompa/
TykkääTykkää