Tucktecin 2021-malli, kylillämelontaa & moro Sompa

Vasemmalla Villen sininen 2021-versio tuksusta, oikealla vuoden 2020 reliikki

Tucktecin taittokanokkien kehitys on kerennyt kehittyä jo tyystin uuteen malliin, vaikka just ihan äskenhän mä omani vasta ostin. Ville nappasi uuden 2021-mallin tilaukseen, ja sitten tarjoutui sauma lähteä testailemaan Hyvinkään versioon Nuuksiosta eli Kytäjä-Usmin ulkoilualueelle. Alkuperäinen idea meloa ensin Riihimäeltä puiston kohdalle ja talsia maata pitkin pari kilsaa jollekin Kytäjä-Usmin useammista leiripaikoista tiivistyi ajanpuutteessa supistettuun versioon, ja päädyimme lähtemään liikkeelle Kytäjärven itäpään padolta. Sieltä sitten jatkettiin Suolijärven kautta ulkoilualueen länsireunalle niin pitkälle kuin uppoamiselta ennätti (ei kovin pitkälle).

Ville oli myös hommannut jonkinlaisia hätämerkkputkiloita (=diskotikkuja), joille tulikin melkein tarvetta

Tällä reissulla 2021-mallin testaus jäi minulta tyystin väliin, koska oli kiire uppoilla ja unohtaa sulkea kuivasäkki, jonka jälkeen oli myös kiire kuivata vaatteita ennen yöpymistä. Kytäjä-Usmin seudut vaikuttivat kuitenkin aika mainioilta, ja paikalle pitää palata vähän pitemmän kaavan kautta. Pelkästään vierestäkin katsottuna 2021-versio vaikutti pelittävän vallan jees, vaikka ensimmäisellä käyttökerralla peräsintä pitikin taivutella suoraan kulkevaksi pariinkiin kertaan.

Itse kyytiin menemättäkin eroista tarttuu silmään se, että uusi malli on kapeampi ja umpinaisempi, joten se ehkäpä liikkuu sujuvammin ja ottaa sisäänsä vähemmän vettä ja matkatavaroita. Uusi penkkiversio oli myös silkkaa luksusta verrattuna 2020-version rangattomaan läystäkkeeseen. Kantavuus on nykyään hissukseen päivitetty 350 paunasta 300 paunaan, ja joku tornihuhu taisi mainita että siitä 300 paunasta saisi olla melojaa enintään 250 paunaa. Siteet/salvat ovat kanssa vähän erilaiset.

2021-mallinen penkki: siinä on ranka

Kytäjä-Usmin visiitillä bongattiin myös se, että Kytäjärven ja Suolijärven välissä on useampi kantopaikka, jopa raivoisa koskikin (Ville laski sen takaperin). Suolijärven puoleisin patopenkka piilottelee vieressään myös aika toimivaa laavua, ja Kytäjärven puolella nähtävyytenä on tietty ”pahamaineinen” Kytäjän kartano. Kirous ulottui meihinkin, ja muutaman tunnin matkalla 2 hengen seurueemme upposi noin 2,5 kertaa, kuivasäkit unohtui auki ja kajakilta taittui niska laiturilla.

Myöhemmillä visiiteillä ruotsalaisempiin maisemiin upottiin vähemmän ja suoriuduin itsekin uuden mallin sisäpuolelle pikatestiin: vallan hyvältä vaikutti. Eritoten tuettu penkki tekee hyvää plussaa, ja liike tuntui jotenkin sujuvammalta kuin vanhassa leveämmässä jötkäleessä. Ostaisin!

Porvoon vanhan sillan kupeessa on toimiva vesillelaskulaituri, ja siitä sitten meloskeltiin n. 7 kilsan lenksu meremmäksi mökkeilemään. Peräti 4 paatin laivue taisi olla tähän mennessä isoin Tucktec-rykelmä, eikä tullut edes yhtään tragediaa.

Uudempi malli on kyllä myös todistettavasti mahdollista kaataa, alla Maikin demoa siitä.

Vanhemman 2020-mallin kookkauden huomaa vertaamalla sitä Tallinkin laivaan.

Ennätin bonuksena vielä käydä piipahtamassa vanhan mallin Tucktecillä vanhan mallin Sompasaunassa ennen kuin se muutti juhannuksen tiimoilla. Kaisaniemenlahdelta on aika lokoisa pätkä meloa Kalasatamaan sen jälkeen kun kajakin on raijannut sinne junassa, joten samaa reittiä pitänee livahtaa käymään uudessakin osoitteessa. Tattis Sompa tähänastisista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s