Dubrovnikin lähisaarilla osa 2: Lokrum

Lokakuisella Dubrovnikin reissulla tarkistelimme parikin kappaletta lähiseudun saarista, eli sekä Lopudin, jolla käymisestä löytyy kirjaus täältä, ja sitten myös heti kaupungin edustalla rötköttävän Lokrumin, jolla käymisestä löytyy kirjaus tästä mitä nyt luet. Molemmat ovat eri mainioita, ei voi kuin suositella! Lokrumiin lähtee (tyyriitä) paatteja heti vanhankaupungin muurin kupeesta noin puolen tunnin välein, joten siellä piisaa väkeä, mutta onneksi myös näkemistä ja tilaa sille väelle. Riikinkukot keekoilevat pitkin hoidettuja puistokäytäviä, monesta kahvilasta saa jäätelöä ja museoksi muutetussa isossa luostarissa on Game of Thronesin valtaistuin valokuvia varten. Siltikin, saarelta löytyy myös kuvankaunista luontoa, uimapaikkoja ja niin paljon polkuja, että sielläkin pääsee tallustelemaan hyvän lenkin ajoittain jopa harvemmassa ihmismäärässä. Ei lainkaan huono vaihtoehto päivän ohjelmaksi.

Yllä oleva video on napattu paluumatkalta, kun opin sen mihin kulmaan veneen keulaa pitää änkeä ensimmäisten joukossa että saa kuvattua muureja (etuvasemmalle paluumatkalla). Lähtösatama on heti vanhankaupungin muurien vieressä eli kupeessa, ja sinne saattaa hyvinkin eksyä vaikka vahingossakin. Sinne asti päästyään ei enää kehtaa tinkiä 30 euron matkalipusta, joka on kyllä esimerkillisesti matkailijalle räätälöity taksa verrattuna Lopudin HSL-hintaiseen huomattavasti pidempään siirtymään. Muistelisin että alla olevassa kartassa sen paikka on jotakuinkin kohdillaan, kuten myös jokunen saaren ja vanhankaupunginkin nähtävyyksistä.

Heti satamaan töksähdettyä edessä alkaa avautua melkoinen puistoparatiisi, jonka hyvin hoidettuja polkuja pitkin päätyy aina jonkin jännän nähtävyyden äärelle. Pitkin nurmia jolkottavat riikinkukkolaumat tuovat vähän hermostuttavastikin mieleen Jurassic Parkin, mutta ainakin meidän käynnillämme rinnakkaiselo kalkkunadinosaurusten kanssa oli rauhaisaa.

Joku ovela kettu saattaisi keksiä meloakin saarelle: sillä tavoin saapumisesta löytyi ainakin jokin kyltti, jossa huomautettiin että huvipuistoon pääsystä pitää maksaa vaikka sinne siirtäisi itsensä ilman isoa venettä. Tyyris venekyyti maistuukin vähemmän suolaiselta kun sen jumppaa mielessään Linnanmäen pääsylipuksi eikä aamuyön ahnaaksi taksiksi.

Todennäköisesti ensimmäisiä vastaantulevia nähtävyyksiä on saaren iso luostarihimmeli, ainakin jos lähtee satamasta sitä helpoiten eteenpäin puskevaa ryhmitystä kohti. Se kannattaa tarkistella: sekä pihalla että sisällä on hienoa katsottavaa, ja jossain vaiheessa jokin kyltti luultavasti iskostaa kalloon legendan saaren munkkien pakkolähdöstä ja kirouksesta.

Luostari on kuitenkin vain maistiaista saaresta. Sen lisäksi mestoilta löytyy eeppisen hienoa kivirantaa, kukkulalinnaketta, näköalapaikkaa ja monen monta uimalänttiä. Luostarilta ei ole enää mahdottoman pitkä matka kuolleelle merelle ja kivikaarelle, joista toisessa kävin uimassa ja toisessa söimme edelliseltä päivältä laatikkoon tallennettua pitsaa laguunia ihaillen. Lokakuinen merivesi oli erittäin kellumiskelpoista vähän maan puolelle muodostuneessa altaassa.

Luostarin ja merinäkymien lisäksi tältäkin saarelta löytyy kukkulalinnake, ja tällä kertaa sinne vievälle polulle ei ollut edes kaatunut puuta. Johonkin oli kyllä saattanut kaatua saksalainen turisti, mutta polut olivat niin leveitä että silti mahtui kulkemaan.

Matkalla kukkulalinnakkeelle pääsee myös ihailemaan esteetöntä näköalaa muureille ja sinne kukkulalle, jonne pääsisi kaapelivaunulla jos se ei olisi rikki tai tuulisi.

Saaren korkeimman kukkulan päältä löytyy jonkin nettisivun mukaan ranskalaisten vuonna 1806 rakentama rinkulamainen linnoitus nimeltään Fort Royal, ellei jotain muuta kroatiaksi. Pömpelin päältä avautuu komea 360-näkymä koko saarelle ja vähän kauemmaksikin, ja onhan se myös sisältäkin jylhä. Täällä kelpaa syödä loput eiliseltä talteen otetut pitsat.

Fort Royalille asti kavuttuaan voi talsia hyvillä mielin alamäkeen kohti satamaa ja paluukyytiä. Meillä käyntiin upposi erittäin tuskattomasti ainakin 4-5 tuntia, jos ottaa eväät ja uimatarvikkeet sekä asennoituu olemaan pitkään niin saarella voisi kyllä viettää hyvinkin koko vuorokauden, jos lauttojen aikataulut ja puistonvartijat vain suostuvat yhteistyöhön (en tiedä, kato ite). Loistava kohde siis tämäkin! TLDR: Dubrovnikissa pitää mennä saarille.

Kun saarilta palaa takaisin isolle eli vanhalle kirkolle, siellä kannattaa tsekata ainakin jesuiittaportaat, jotka ovat hyvin lähellä satamaa. Alla jokunen ruutu kyliltäkin etteivät häviä.

Ihan loistava saari siis myös tämä Lokrumkin! Lopudiin verrattuna enemmän huvipuisto ison T:n turismilla, mutta jessus että sitä nähtävää sitten piisaakin siihen pääsylippuun. Kumpaankaan meneminen ei ole huono valinta, jos on mahdollista niin kannattaa testata vaikka molemmat. Luontoihmiselle Lopud, hoocee-turistille Lokrum ja kokonaisupeuden tavoittelijalle molemmat.