Vuosien takaisista reissuista horinan vastapainoksi (ja koska viimeisten 2 päivämatkan kirjaaminen Islannin matkamerkintään on osoittautunut yllättävän työlääksi) tässä tarjolla lähes uunituore raportti Nuuksion talvilaavulta! Oulun pohjoispoika Eero oli viettämässä joulun pyhiä etelän lämmössä ja päätimme semi-ex-temporeena käydä tapaninpäivän jälkeisenä viikonloppuna testaamassa talvioloja Holma-Saarijärven laavulla Nuuksiossa.
Itse olin kuitenkin päättänyt päästä skutsiin tavalla tai toisella. Omatkin talvivarusteeni ovat käytännössä olemattomat, mutta mielessäni kangasteli Mengele-henkinen ihmiskoe kahdella päällekkäisellä kesä/nollakelimakuupussilla. Systeemi toimii ainakin jossain Mil-Tecin mallissa, tosin siinä ne kaksi pussia eivät varmaankaan ole Prismasta. Nuotio ja jaloviina saisivat paikata loput varustepuutteista. Eeron rompekeräykseen sain hoideltua kengät ja hanskat omista varastoistani, ja kirpputorilta löytyi komea Massey-Fergusonin pipo, kympin talvimakuupussi ja Expertin untuvatakki. Makkaroita vaille valmis!
Lähtötunnelmat Tykylevitsiltä:
Lähtö venähti niin pitkälle, että Haukkalammen parkkikselta aloittaessa valoisaa aikaa oli enää noin tunti jäljellä. Sen pitäisi periaatteessa riittää hyvinkin parin kilometrin polkuiluun Holma-Saarijärvelle, mutta yksi ulkomuistista väärin valittu risteys heitti meidät maastoon kaatamaan ”ahkiota” (pulkkaa) ja suunnistamaan lounaaseen jäisellä rinteellä. Pimeä kerkesi tulla, ja kun lähestyimme Holma-Saarijärveä, kirotut muiden ihmisten nuotiot paloivat jo sekä saaressa että laavulla. Olimme olettaneet, että säätiedotuksessa luvattu -15 asteen pakkanen karsisi puskasta ainakin yönviettäjät, mutta siellähän niitä oli, pentele. Laavulle oli ehtinyt muuttaa pari jormaa saaresta juuri vähän ennen meidän saapumistamme, ja saaressa puolestaan oli kolmen hengen seurue asettumassa taloksi.
Jätimme laavun suosiolla ensin saapuneille ja lähdimme virittämään telttaa saareen. Tämä osoittautui myöhemmin onnenpotkuksi, sillä kaksi henkeä hönkimässä Halti Cavityssä tuotti lähes miellyttävän yölämpötilan. Pakkanenkin oli kyllä kuulemma vain -10 luokkaa eikä aiemmin lupailtu -15. Saaressa oli myös vallan miellyttävää nuorisoa nuotioseurana: erikoiskunniamerkki Immolasta lomilla olleelle rajajääkärille, joka ei ilmeisesti saanut sotaväessä tarpeeksi kykkiä metsässä pakkasessa. Joko nuoriso on kunnollistunut tai intti pilaantunut. Järven vastarannalla olevasta leiristä nuotiolle hipsi illalla myös pari heppua, joista toinen oli kotoisin peräti ameriikan Virginiasta asti. Jäiset mittarilukemat eivät selkeästi toimi aukottomasti karkoitteena, kun ulkomaan pirutkin tulevat tulille.
Alla ihmiskokeen tulokset kirjattuna järjestelmällisesti jälkipolville.
1. Teltta: A++
Eli majoitusvehkeeksi valikoitui kuitenkin kolmen vuodenajan Halti Cavity, koska laavu oli varattu. Levitimme teltan alle pressun eristeeksi, ja homma toimi vallan kiitettävästi. Kaksi henkeä naftissa teltassa tuotti selkeästi tarpeeksi lämpöä pitämään touhun inhimillisenä, eikä edes katto ollut huurussa tai kangas jäässä. Maaliskuussa puulaavulla oli kylmempää sekä yöllä että aamulla. Maa oli ehtinyt jäähän vasta päältä ja kiilat sai survottua käsin. -10 asteessa siis vähemmänkin arktinen teltta näyttäisi piisaavan tällä asetelmalla.
2. Makuupussit: A-
Alkuperäinen idea survoutua kahteen sisäkkäiseen kevyempään pussiin jäi puolitiehen, eli päädyimme molemmat lopulta nukkumaan ainoastaan yhden pussin sisällä. Eero aloitti yön toiveikkaasti kokonaan ilman pussia, mutta kuulemma oli tullut sitten kuitenkin vilu jossain vaiheessa. Itse tunsin viileyttä ainoastaan jaloissa (muuta kroppaa peittikin n. 4 kerrosta vaatteita), muuten lämpötila yksittäisessäkin pussissa oli lähellä kotipunkkaa. Oma koteloni oli ainakin 15 vuotta vanha Kaira, jossa ei lue mitään lämmöistä, mutta ei se ainakaan talvikäyttöön voi olla. Eeron ”osui ekana käteen yöllä” -valinta oli Savotan -3/+21 -pussi (Prismasta tottakai), jonka epäilen edelleen hänen ryöstäneen päältäni yöllä. Mukana oli myös pari muuta pussia ja noin jätesäkillinen villavaatteita ja huopaa, mutta ne jäivät tyystin sisustuselementeiksi teltassa. Ehkä blokkasivat vetoa oviaukolla? Joka tapauksessa rupiset halpisvehkeet for the win, jälleen kerran.
3. Pulkka: F- kuole paholainen
Tämä oli ihan hanurista, koko ajan nurin ja usein kannettavana. Ehkä jotkut narut päälle ja pressua niin voisi toimiakin? Pelkkänä pulkkana ei pydee suosittelemaan, byöökkk.
4. Naapurit: A+_b 
Nuoriso nukkui louteella, heitti hyvää läppää nuotiolla ja oppi pelaamaan Love Letteriä nopeasti. Mitä hittoa, alle 30-vuotiaita kunnon ihmisiä?
5. Ruokien ja roinien jäätyminen: B+ 
Pihalle jäänyttä mehua piti lämmitellä jonkin aikaa aamulla ennen kuin siitä sai edes sorbettia, teltassa olleet pöperöt sen sijaan olivat täysin syömäkelpoisia suoraan pussista. Termari meinasi jäädä aukeamatta illalla ja kengät olivat kopperoina aamulla (teltan ulkopuolella), mutta muuten ei juurikaan katastrofeja tässäkään suhteessa. Mitähän ihmettä.
6. Jäätilanne Holma-Saarijärvessä: B+ 
Illalla ravasimme toisella rannalla Virginian pojan nuotiolla ilman rätinää tai lotsahdusta, ja aamulla jäällä oli jo reilustikin trafiikkia sekä pilkkijä. Joitakin sulemman näköisiä läikkiä silti vielä esiintyi, ja rannassa jäätä oli vasta parisen senttiä illalla vesikoloa tökkiessä. Yllättävän hyvät kuoret silti vain muutaman päivän pakkasilla.
7. Nuuksio yleensä: A+++ jee jee talvellakin 
Ei tullut jäinen kuolema vaan vallan mukava lopetus tämän vuoden Nuuksio-kaudelle. Ainakin puoli tusinaa leireilyä tuli plakkariin tässä puistossa pitkin vuotta, ja paikka toimii julmetun hyvin kaikkina aikoina. Kohta me opitaan ajamaankin sinne ja sitten se vasta touhu lähtee käsistä! Ensi vuonna uudestaan, kiitos Metsähallitus vuoden 2014 letuista.
Patikkamuistio 