Takalan laavulla on tunnelmaa (ja matkalla mäkiä)

Mene, ja testaa Takalan laavu!

Kilometrikisan takia piti päästä kellottamaan lisää naksuja mittariin, ja Nuuksiohan tietty on loistava kohde kaikilla vehkeillä. Mukaan lähtijöitä kysellessäni sain matkaseuran sijasta vihjeen/käskyn testata Takalan laavu, joka on jäänyt tähän asti pahasti paitsioon ja itseltänikin tyystin käymättä. Varmaankin sijainti puiston pohjoisperällä (Kattilasta puolitoista kilometriä vielä eteenpäin) vaikuttaa: matkan varrella ehtii tulla jo useampi kelpo lokaatio vastaan, ja tähän asti reissut ovatkin suuntautuneet niihin.

Uutta oli myös fillarilla puistoon saapuminen: aiemmin olen aina röhnöttänyt tyytyväisenä jonkinlaisen moottorivehkeen kyydissä, joten mäkien määrä ja jyrkkyys Pitkäjärven kautta pääväylää lähestyessä pisti nyt yllättäen ja kylkeenkin. Sotkeminen käy ihan treenistä ja palatessa piti yhdessä mäessä talutellakin lopussa.  Nyt oli tosin jokunen kilo puntteja kiinni pyörässä kiitos Lidlin satulalaukkujen (14,99 per pari):

Eivät pudonneet ainakaan ensimmäisellä reissulla! Laukuissa on kiinni olkahihna ja molempi kappale vetää ohjeen mukaan 8 kg. 16 kiloa romua siis saa yhteensä matkaan noilla.

Tällekin tuli tarvetta ja osoittautui vallan hyväksi ostokseksi (25 e Partioaitassa):

WP_20150517_007

 

 

Haltian kota, polttopuita saa ravintolasta ilman rahavastinetta :O Nuotiokehiä on vieressä useampi.

Irrallinen taidepala Haltian ikkunasta!

Haltian jälkeen Kattilan pihapiiriin on vielä matkaa viitisen kilometriä samaa päätietä (Haukkalammen ohi ja kohti ikuisuutta), ja Kattilalta sitten kävelyä laavulle 1,5 kilometriä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tästä kulmasta katsottuna reitti Takalan laavulle lähtee vasemmalta puolelta, tuolta kolmen hökkelin jälkeen kääntyy rantasaunan suuntaan.

Lykkäsin fillarin polun varteen Kattilan metsikössä, nappasin satulalaukut niskan ympärille ja paarustelin laavulle hyvin merkattua ja hoidettua polkua. Reitille on ripusteltu kiitettävästi mustaoransseja ”timantteja”, jopa pari kylttiäkin mahtuu matkalle. Jos tykkää vesijohtovedestä enemmän kuin purotavarasta, Kattila on viimeinen paikka saada sellaista ennen laavua.

Itse laavu! Takana puuvaja, edempää löytyy myös huussi. Saha oli terävä ja kirves kovin hyvä sekin.

Laavussa oli valmiina havuja ja vaahtomuovilaattoja makuualustaksi, ja löytyypä pömpelistä myös vieraskirjakin. Siihen oli mahdutettu muutamia helmiä kuten tämä:

WP_20150516_006

Hippejä! Toivottavasti eivät ole haitanneet Kekkosen duunia.

Illan aikana seura oli vaihtelevaa mutta loistavaa, itsekseen ei tarvinnut/saanut murjottaa missään kohtaa. Illalla ja seuraavana päivänä notskilla kävivät ainakin nämä:

  • Urban explorationiakin harrastava neiti-ihminen, jolta sai hyvää vinkkiä mm. Kruunuvuoresta
  • Kaksi Islannin (lähes)läpikävelylle lähdössä olevaa tyyppiä, myös Laugavegur oli heillä suunnitelmissa
  • Kolme isoilla veitsillä varustettua heppua joilla piisasi juttua Lapista, ahmoista ja  kaikesta, lähtivät vielä pimeällä hortoilemaan eteenpäin ilman majoituskamoja
  • Helsingin yliopiston tutkija Alaskasta joka jäi laavulle yöpymään, tiesi epäilyttävän vähän eli ei oikein mitään Alaskan patikointireiteistä mutta hieno mies silti
  • 4 kappaletta 11-vuotiaita partiolaisia (jonkun kaupunginosan Majavat kai?) ja ihmisen ikäinen ryhmänvetäjä, jonka piti aina välillä päästä hermosauhuille kun nuorison silmä vältti: tämä seurue jäi myös laavun viereen yöksi, tosin omaan laavuunsa.
  • Kalliopyöräilijä josta ei saanut selvää onko hipsteri vai Unabomber, mukava jokatap.
  • Kaikenlaisia makkaranpaistajia ja haahulijoita

Ainoa puutos paikassa on oikeastaan rannattomuus: reilun sadan metrin päässä solisee ihan juomakelpoinen puro, mutta uiminen siinä ei kyllä irtoa kuin käärmeihmiseltä.

WP_20150517_009

Ruuhka takalalaisittain näyttää tältä:

WP_20150516_012

Paikka takaapäin:

WP_20150516_004

Etäisyyksiä laavun edestä, puussa killuu reittimerkkidimangi:

WP_20150517_011

WP_20150517_014

WP_20150517_002

Nuoriso pakkautuu aamulla. Säädyttömän vähillä unilla pärjäävät nuo sommartidenin huutajat.

Vallan hieno reissu kaiken kaikkiaan: huippuja tyyppejä osui tulirinkiin, pyöräilytreeni ja keli maittoivat ja uudet romppeetkin toimivat. Uudestaan!

Kirvesmurhaaja-kalliopyöräilijältä sai vielä ennen lähtöä vinkin toisesta itselleni uudesta laavututtavuudesta Kämmenlammesta ja Vaakkoin majasta Vihdintien toisella puolen. Sehän pitää testailla myöskin, ja Vihdintien polkeminen voisi ehkä hapottaakin vähemmälti.

WP_20150517_010

Kekkonenkin näyttäisi hyväksyvän, loppuun partiolaisten terveiset.

WP_20150516_011

WP_20150517_006

Kategoria(t): Helpon matkan päässä, Keskiraskas, Nuuksio, Park life, Päiväreissu, Varusteet, Velosipeedi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s