Suomen luonnon päivä, Nuuksio (elokuu 2015)

No päivää, eli Suomen luonnon päivää! Pääjuhlaa vietettiin tänään 29.8. Nuuksion luontokeskus Haltiassa. Juontamassa oli ainakin Saimi Hoyer, se punapöherötukkainen  kansallispuistokummi, ja sitten siellä oli myös asiaankuuluva farmeja ja puistoja edustava ministeri. Tärkeämmin: siellä oli myös Muumi ja Veikka Gustaffson. Jotenkin epätungoksen verran muita? Veikka pisti ilmoille muun ansiokkaan esityksen lomassa kellumaan pointin siitä, että väki on jonkin verran etääntynyt luonnosta (no aika paljonkin on etääntynyt, joten mene itseesi ATK).

Laajempi yhteiskunnallis-metsällis-kansanterveydellis-kanoottivuokraustaloudellinen näkökulma poislukien, meillä oli varsin mukava reissu veljen perheen kanssa: syötiin räiskäleitä (Kaikuvan ehkä parhaita ikinä – isoja, sekä makeita että suolaisia), katseltiin Muumin luontopolkua, tutustuttiin Ilmatieteen laitoksen Nuuksion sääasemaan (Vaisalan kamoilla ennustellaan notskikelejä) ja hengailtiin Marttojen sieni/hajustepussi/käpylehmä/juuresvalmistus/raparperimehupisteillä. Hienoa väkeä, kun kaikki muut ovat kuukahtaneet säteilyyn, jäljelle jää martta, joka kertoo miten uraanista saadaan kaunis yölyhty ja torakasta makoisa alkupala rypsiöljyllä. Voitin myös kävyt! Tsekit:

Yllättäen paikalla oli myös partiolaisia. Jätin heille yhteystietoni, tosin nykyisessä vapaaehtoistyön japanilaisessa helvetissäni mallia Wolf and Cub en tiedä miten pääsen traumatisoimaan huivikaulaisia lapsia. Katsotaan! Syssymmällä.

Mäellä oli myös Tentsile-telttoja. Eli tuollainen F-Zero-henkinen hässäkkä laitetaan roikkumaan 3 puusta, ja se on sitten niin kuin teltan ja riippumaton kombo. Itse olin ihan että uuh, ja lapset pomppivat näissä niin pirusti. Toimii varmasti: mökillä, mukulain kanssa, lyhemmän kantamisetäisyyden reissulla paikkaan josta löytyy 3 puuta. Epäilyttää: vuoret, kivikko, yöllä pissiminen, paino.

Muumin polulla totta kai käytiin. Tämä oli muuten ilmeisesti Suomen Ladun hoitama lapsipolku: liityin kinkereillä yhdessä kojussa itsekin kyseiseen kerhoon. Kansallisklubiin liitymällä pääsee messiin myös paikallisosastoihin, omalla kohdallani Helsingin Latu. Helsingin Latu on itselleni tuttu Vaakkoin majasta ja yhdestä parhaasta laavusta ikinä, Kämmenlammesta. Tässä vielä toinen linkki Kämmenlampeen, se on hyvä.

Muumien välissä kerkesin käydä Ilmatieteen laitoksen kierroksella Nuuksion sääasemalla. Nuuksion asema on avattu vasta vuonna 2014, ja kuulemma tilastollisesti ihaniin tuloksiin menee vielä useampi kymmenen vuotta. Aiemminkaan ei kuulemma ole voitu syyttää nimenomaan tätä tai 15 kilsan päässä olevaa asemaa ennusteesta, vaan mittauksia haetaan useammista asemista pitkin maata ja sitten päätellään jotain jonkin perusteella. Tuossa luontopolun varressa joka tapauksessa ammutaan lasereita, ultraääntä ja muuta kuolemansädettä kohti maata(hankea), pilviä ja muuallekin, onpa siellä myös maitotonkka sademäärien mittaamiseenkin.

 

Seuraa noin 4 kuvaa nuorisoa puupyssyjen ja syväkyykyn parissa:

Sieneenmenevään Lauriinkin törmättiin  (sama Lauri joka on näissä muissakin jutuissa reisefuhrerina). Kummilapsi oli ihan fiiliksissä kuten kuvasta näkyy.

Martoilla oli hyvä sieninäyttely. Tässä on kuvassa myrkkyä edessä ja valkokärpässienet takana. Nekin on muuten myrkkyä. FOOD CHAIN! GET USED TO IT.

Olen kai joskus maininnut että olen vähän vanha. Tämä oli silti ensimmäinen yritykseni tehdä käpylehmä, tietysti päin helvettiä. Onneksi martat tajusivat että siitähän voi tehdä käpymursun ja antoivat vielä naruakin viiksiksi. Martat osaa.

Ja sitten lopussa oli Veikka Gustaffson auditoriossa! Tyyppi on kiivennyt näköjään kaikille maailman yli 8000-metrisille vuorille (ehkä +- 20 saman rykinyttä olemassa). Puhetta oli luontoteemaan liittyen mm. lapsuudenmaisemista ja yleisestä ulkona häröilystä. Vuoret olivat kuulemma vain ~20 vuoden painottunut sivutuote muutenkin jatkuvasti luonnossa elämisestä, johon sisältyy esim. hiihto, metsästys, melonta ja kalastus sekä talvella että kesällä. Myös kullankaivaminen Lapissa (kannattaa kaivaa tosissaan jos meinaat saada pointseja bootcampilla) ja majakan (Kallbådan) adoptointi ovat nykyään mukana touhukimarassa. Ja sitten kanssa Retki-lehden kustantamiseen osallistuminen. Perustelut ”tulevaisuuden median”, paperilehden, valitsemiselle olivat niin vakuuttavat että melkein olin jo täyttämässä kuponkia ovella.

Itseäni jäi askarruttamaan Himalajan reissuista puhuttaessa mainittu 200 kilometrin lähestymismarssi ennen itse vuorta. Onko mestoille oikeasti tarve mennä jalan tien puutteen takia, vai onko kyseessä lämmittely tai ihan vaan maisemien katselu? Joka tapauksessa esityksessä tuli hyvin esille se, että huipulle mennessä ei ryynätä pelkkää lunta ja jäätä, vaan nousuun mahtuu koko ilmasto laidasta laitaan. Kaikenlaisia ötököitä ja viidakoita ja silleen.

Kaiken kaikkiaan, varsin witherspäivä. Kiitos Metsähallitus (vastatkaa mun google trekker -mailiin), kiitos akatemia.