Lähtökohta:
Saatiin vihje Porolaavusta (lat: 65.24193 lon: 25.89811), jossa mahdollista viettää rauhallinen yö upeassa miljöössä. Kokeneena eränkävijänä jätin kartan ja kompassin pois, koska laavu oli niin helpossa paikassa. Autolla ajettua Martimolammentietä pohja otti sen verran hittiä tiessä olevista kivistä, että päätimme jättää auton tien varteen ja jatkaa kävellen kohti laavua. Reilun tunnin kävelyn jälkeen todetaan, että suunnnistus ei onnistunut ja ollaan menty reippaasti kohteesta ohitte. No kaivetaan se älypuhelin kouraan ja lähdetään menemään kohti laavua suorinta tietä. No siinähän välissä on pikku suo ja saadaan kengät kivasti märäksi. Puolessa välissä suota tulee sen verran pimeätä, että pakko viritellä otsalamput ja jatkaa kohti määränpäätä – No mutta löytyhän se lopulta (parin tunnin vaelluksen jälkeen). Jossakin vaiheessa matkaa mietin, että millohan vaelluskaverille nousee tatti otsaan ja kersantti alkaa hoilaamaan ”sata salamaa iskee tulta ja koko elämä räjähtää”, mutta mitä vielä: Perille päästyään sehän hymyili ja tuntee olonsa onnelliseksi kun pikku seikkailu takana 🙂 Tällaista luonnetta kun saataisiin istutettu mun pikku-veljelle Vesalle, joka ressaa ihan jokaisesta katkenneesta risusta…





No mutta höpinät sikseen ja asiaan, eli makuupussin arvosteluun:
Alaska 1300 (Comfort temp -19, right side zip, 1950g)
http://sleepingbags-cumulus.eu/uk/categories/sleeping-bags/down-sleeping-bags/alaska-1300?gid=57&vid=6
Eka reaktio, kun hain postista tämän, että tilasinko mä jonku ydinkärjen, kun niin iso paketti tuli tiskille. Seuraavaksi mietin, että mitenkä se painaa kuin Alisa Vainio… Lähempää tarkastelua suorittaessa tulee huomattua että tästähän huokuu laatu! Kaikki saumat on ommeltu huollella, pinta on siistiä ja jokaisessa ”säiliössä” on tasaisesti untuvaa/hyöhentä. Makuupussin testi suoritettiin -2 lämpötilassa Porolaavulla. Yöllä tunne oli, että makuupussi oli aivan järkyttävän lämmin, jopa niin lämmin, että vaatteita oli vähennettävä. Varmaan eka kerta itselleni, kun piti vaatteita kesken yön ottaa pois ja koko yönä ei voinut pitää makuupussia ihan kokonaan kiinni tai hiki olisi virrannut. Mutta sanon tämän kaiken ihan positiivisissa merkeissä. Makuupussi oli erittäin mielyttävä kokemus ja uskon todellakin, että tällä selviää ihan hyvin -20 pakkasissa. Voisin tähän lopuksi laittaa jonkun viitävän analyyysi, siitä kuinka über hieno tämä makuupussi on, mutta voisin vain todeta, että tämä on sellaiselle lyhyen matkan vaeltajalle loistava makuupussi, mutta ultralight haikkaajat voi ihan suoriltaan tämän unohtaa, koska mukana ei tule puristuspussia, jolla tämän sais edes jotenkin kohtuulliseen kokoon. No jos joku arvosana pitäs antaa niin voisin antaa 9 (asteikolla 0 – 10)








”Kokeneena eränkävijänä jätin kartan ja kompassin pois” tipuin heti alussa 😀
TykkääTykkää
Elä nyt pilaa mun mainetta…. ”Olen kokenut eränkävijä, kunnes toisin todistetaan” 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos mahtavasta blogista! Ja onnittelut hyvästä makuupussista! Se on aina hienoa, kun huomaa varustevalintansa osuneen oikeaan.
Ultralightina tehty talviretki on haastava homma, kun untuvaa tarvii sen verran enemmän. Mulla on nyt ollut nyrkkisääntö, että nollakeleille otan reppuun kilon pussin ja sitä kylmemmille keleille siihen päälle kilon makuupussia per kymmenen pakkasastetta. Ja joka kerta kunnon alusta, niin pärjää!
Sitäkin oon miettinyt, että ehkä pitää vain hyväksyä, että talvella UL tarkoittaa eri asiaa. Suksilla liikkuminen on toki sen verran kevyempää, että retkeilijän rasitus ei ole kohtuuton, vaikka kiloja on selässä reippaasti enemmän kuin kesäretkellä.
Jos reppuun saa solmittua makuupussin ulkopuolelle kiinni lähelle kropan massakeskipistettä (selkää navan korkeudella), niin se ei vaikuta pahasti tasapainoon liikkuessa ja koko ei niin kovin haittaa, pelkkä paino vaan. Sittenhän talvella tulee toki otettua paljon muutakin extraa mukaan, esim. termospulloja täynnä lämmikettä jne.
Sun matkaseura oli selvästi kevyemmin liikenteessä, kun oli ottanut ihan itse kulkevan lämmönlähteen! Näyttäisi olevan vielä likaahylkivää laatua, kun ei näytä suon jäljiltä mutaiselta. Tuon koirankin selkään voi muuten pakata laukun, tai jopa antaa sille talvella pienen pulkan vedettäväksi, jos maasto antaa myöten ja kulkija kaipaa ultrakevyttä menoa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Joo totta. Tärkeintähän on osata pakata reppu oikein, siis silloin kun on painoa mukana. Kesällä pääsee helpostikin 10kg repulla mutta kun kelit viilenee niin painoa tulee. Jokatapauksessa yöllä oltava lämmin, ei siitä vaeltamisesta tule muuten mitään. ”Kamu” on siisti koira, ei se sotke itteänsä, niin kuin meikäläinen 🙂
TykkääTykkää