Vaikkei tästä blogista välttämättä uskoisi, osaan myös lukea! Kiitos joulun ja kaverin sarjakuvajulkkarien, plakkariin on kertynyt peräti kolme kappaletta retkikirjoja.
- Retkipaikka toim. Antti Huttunen, Touko Kauppinen, Karttakeskus 2015
- Selviydy luonnossa Juha Jormanainen, Veikka Gustaffson, Metsäkustannus Oy 2015
- Vaimoksi vuorille, Aino Sutinen, Neon Tunisia 2015
- Varastin kaikki nuo kansikuvat netistä
Retkipaikka:
Retkipaikka oli aluksi blogi ja sitten siitä tuli myös tuo kirja, kohta se on myös telkkarissa eli Ylellä nimellä Metsien Kätkemä. Painettu kirja on nätti kuin mikä, varsinkin kansi, jossa komeilee Paavolan tammi. Samainen tammi on myös yksi kirjasta löytyvistä Uudenmaan kohteista, joista on lista alla olevassa kuvassa.
Kirjassa esitellään ”niitä muita” käymisen arvoisia kohteita, tai siis sellaisia jotka eivät ole heti ensimmäisenä mielessä kun miettii retkelle lähtemistä. Jostain syystä moni niistä on luola tai iso kivi, mutta monia muunkinlaisia hienoja paikkoja on löytynyt ympär maata (y)
Kirjassa on julkisen liikenteen varassa liikkujalle paha miinus: koska kohteet ovat ripoteltuna ympäriinsä ja ovat mallia ”sitten kun olet nähnyt pakolliset, nämä ovat erittäin viehättäviä päiväretkikohteita”, niihin lähteminen bussilla tms. on jonkinlaisen kynnyksen takana. Fillarilla tosin voisi tehdäkin jonkinlaisia sankaritekoja noiden inspaamana, mutta moni kohde vaikuttaisi olevan järkevää piipahtaa tsekkaamassa esim. viikonloppuna vain jos alla on kotipihasta haluttuun suuntaan lähtevä moottorivehje. Buu! Tosin jos on intoa ja vahva reittiopas-fu, ehkä julkisillakin onnistuu ainakin iso osa. Nätimmät voi myös liftata.
Suosittelelen jos on auto ja viikonloppuretkiä hakusessa! Saita voi kyllä ehkä käydä hakemassa vinkit myös Retkipaikan nettiversiosta menettämättä kovin paljoa, mutta painotuote on erittäin fiini selailtava ja hatunnostoisen konseptin tukeminen ei oo väärin.
Osta se täältä: Retkipaikan nettikauppa
Lue parempi esittely täältä: Ulkoilun maailman esittely
Selviydy luonnossa:
Tässä kirjassa nallin napsahdus on koko ajan nurkan takana ja siinä keskitytään kiitettävän tiukasti kannen lupaaman mukaisesti luonnossa selviytymiseen vs. esimerkiksi luonnossa chillaaminen. Kerran tosin mainitaan että lapsista eväiden syöminen havumajassa on jännittävää, mutta samalla sivulla myös muistetaan ohjeistaa majan rakennusjälkien piilottaminen etsintäpartiolta kriisiaikana (myös jännittävää lapsille).
Jos ja kun jotain määritelmää pitäisi tässä jahdata, niin tämä voisi olla Sudenpentujen käsikirjasta sotaisampi versio. Vähän kuin Vakoilijan tai Salapoliisin käsikirja siinä mielessä että monesti mainitaan mahdolliset takaa-ajajat, mutta Selviydy luonnossa sisältää ihan oikeasti toimivaa ohjetta tulen sytyttämiseen, kerrospukeutumiseen, lumimajoittumiseen, sammakon syömiseen ja hypotermian kanssa … chillailuun.
Päällimmäisenä kirjasta jäi ensimmäisellä lukukerralla mieleen aika militantti sävy. Ilmeisesti kirjoittajilla onkin ollut jotain tekemistä intin kanssa ja (ei ihan) vähän paistaa sellainen skapparityylilaji tässä läpi. Monessa paikkaa muistetaan mm. vinkata mikä lähestymistapa on paras kun tilanne on päällä ja kannoilla kärkkyy hostiileja.
Nyt kun kahlasin kirjan läpi toista kertaa etsiessäni mehukkaita ”nalli napsahtaa” -lainauksia, muistin että opushan on todella hyvä peruspaketti (ja vaikka vähän edistyneempikin) metsässä yleensä olemisesta ja erityisesti kuppaisissa tilanteissa selviytymisestä ja selviytymiseen joutumisen välttämisestä. Teräsvilla+paristo-setti pitää ainakin käydä testaamassa ja ehkä myös polttaa yksi kompassi ❤
En myöskään uskalla kritisoida kirjaa juurikaan koska yksi kirjoittajista osaa kiivetä parvekkeelle, jotain sotaherraa oli konsultoitu ja yhden sukunimessä on Jorma.
Osta se täältä: Metsäkustannuksen myynti
Lue parempi esittely täältä: Tämän esittelyn objektiivinen paremmuus on vähän kyseenalainen, mutta siinä sanotaan että ”nuorekkaaseen tyyliin kirjoitettu kirja sopii vaikkapa nuorelle mökkilukemiseksi.”
Vaimoksi vuorille:
Vaimoksi vuorille on Aino Sutisen sarjakuvakertomus kahden kuukauden reissusta Etelä-Kaukasuksella. Sain sen käsiini, kun olin noutamassa Sarjakuvakeskukselta Tuomas Tiaisen uutta eeposta Jenny Haniveria. Sekin on melkoinen siirtymä pelottavaan ja pimeään paikkaan jossa on mm. paljon hampaita, suosittelen!
Vaimoksi vuorille on hauskasti (en osaa tyylilajeja, semmonen ei-realistinen vähän niinko piirretyistä tuttu ja jostain syystä Wigun mieleen tuova. Tai ei ehkä just Wigun, mutta joku tuollainen indie-sarjis. Oon varma että heti huomenna tulee mieleen parempi esimerkki) kuvitettu ja kerrottu kokoelma kohtaamisia ja tunnelmia eri puolilta minulle aika pitkälti vierasta maailmankulmaa. Myös englanniksi tekstitetty sivujen alaosassa!
Piirroksissa ja niiden välissä vilahtavissa valokuvissa nähdään vuoria, Ladoja, Stalin, ahavoituneita mummoja, ökykaupunkeja öljykenttineen, feikkifarkkuja, prinsessamorsiamia ja paljon muutakin ex-Neuvostoliiton oudommasta päädystä.
Kertomuksissa kiitellään paikallisten vieraanvaraisuutta ja hämmästellään oldass-sukupuolirooleja. Armeniassa ei pidetä Azerbaidzanista tai toisin päin. Georgiassa Sutinen pyörii rinnettä alas päissään, koska ”Kieltäytyminen on mahdotonta! Tämä on Georgia!”.
Sarjakuvassa ei ole juuri käytännön vinkkejä reissun suunnittelun kantilta, mutta siitä saa erittäinkin paljon kimmoketta lähteä tsekkaamaan tuo suunta. Vuoristo-Karabah ainakin kuulostaa siltä että siellä voisi olla vuoria. Kyselin Sutiselta myös vinkkejä patikkakohteista, mutta en ole enää ihan varma olivatko ne Georgia, Albania ja Kosovo vai jotkut ihan muut: kai Ladan kyydissä pääsee seuraavaankin mestaan jos meni ohi.
Osta se esim. täältä: Neon Tunisia
Lue parempi esittely täältä: Hesarin arvio
Patikkamuistio 