Pari viikkoa takaperin suoriuiduin vihdoin tsekkaamaan Holkenin laavun, joka sijaitsee niinkin kaukana koti-Nuuksiosta kuin Porvoossa. Sinne lähtöä hidasti sekä massiivinen etäisyys (tunti bussilla Kampista, 10€) että pykälän tai parikin vaikeasti löytyvä info sinne pääsemisestä. Nyt on molemmat ratki ja vallan käymisen väärtiksi spotiksi osoittautui! Netin ja/tai sen sisällön tökkiessä laavusta löytyy infoa ainakin Raija Hentmanin Etelä-Suomen retkeilyopas -kirjasta, muistaakseni numerosta 2.
Alkuun ensin video siitä miltä tontti näyttää ennen kuin alkaa sohia kartalla.
Varmaan hämärimmän peitossa minulle oli että mitenköhän sinne reitin alkuun pääsee kaupungilta eli bussiasemalta. Ainakin yksi iso portti reitille sijaitsee Pihlajatien ja Humlantien risteyksessä, jossa on hiekkaparkkis ja ulkoilupolkujen alku metsänlaidassa.
Aluksi reitillä saavutaan siis Humlan majalle, ja siitä sitten talsitaan loppupuolisko Holkenin laavulle (voi sen ohittaakin). Alla olevissa kuvissa on kumpikin puolisko tohinasta. Vaihtoehtoisia reittejä on siis parikin, joten esim. paluumatkalla voi mennä vaikka sitä luupin toista puoliskoa. Aikaa bussiasemalta Holkeniin talsimiseen kannattaa varata suuntaansa ainakin 3 h niin ehtii pureskella eväspiirakan Humlassa kunnolla.
Reitin alkupätkä kulkee omakotitaloalueen laitamilla ja välillä ihan vieressäkin, ja kylttien puutteessa saattaa ihmetellä että onkohan sitä ihan oikealla lenkkipolulla. Parin kilometrin jälkeen aletaan kuitenkin saapua metsäisempään osuuteen, ja Humlan maja onkin jo ihan miellyttävän skutsissa. Polut ovat lähes koko reitin melkoisen helppokulkuisia, mallia pururata/hiekkatie. Humlan majan jälkeen tosin tulee joitakin vähän metsäpolkuisempiakin osuuksia, mutta n. 90% purtsia ainakin.
Humlan maja oli sinne saapuessani lukossa, taitanee olla varattavaa mallia. Pihalla on hyvällä säällä mainio grilli-piknikpöytä-kombinaatti, sadekatos vain puuttuu tyystin. Itse kököttelin taukoa pitäessä sadetta piilossa puuvajassa, joka on aikas mainion tyylikäs.
Grillin vierestä lähtee polku (pienen puisen sillan yli) kohtuullisen metsäiselle polulle, jonka varrella tulee vastaan jonkinmoinen perustajajäsenten (?) nimitaulu.
Taulupolun jälkeen liitytään taas isommalle pururadalle, ja sitä pitkin sitten talsitaan viimeiset kilometrit Holkeniin. Humlan jälkeinen osuus on mielenkiintoisempi kuin alkupätkä Humlaan, ja matkalla tulee vastaan vaikka mitä hauskaa silmänkiinnikettä kuten parhaat penkit ikinä, iso kivenjötkäle ja suojelupuu.
Muutaman tunnin talsinnan päätteeksi saavutaan sitten itse laavulle, joka on loistopaikalla järven rannalla. Mestasta löytyy aika usein Instagramiin päätyvä semiuponnut laituri, puuvaja, huussi, ja itse laavu nuotiopömpeleineen. Laavu on uusittu melko lähivuosina, ja netissä vilahteleekin vielä kuvia siitä vanhasta enemmän kodan näköisestä versiosta. Tämä uusi versio on vähemmän yöpymiseen mallailtu, sillä tasaisen alustan sijaan laavussa on seinustaa kiertävät penkit. Niillekin tosin mahtuisi 3 kpl nukkujaa.
Laavu ei ole kovinkaan kaukana autotiestä, ja parkkiinkin kai pääsee suht lähimestoille. Voisi kuvitella että paikka on kesäisin hyvinkin suosittu, itselläni kävi tällä visiitillä niin hyvä tuuri että satoi koko illan tuutista ja olin ainoa yöpyjä. Kun saavuin laavulle juuri ennen pimeää joskus iltakymmenen jälkeen, tulisijassa oli kuitenkin vielä hyvä hiillos suhisemassa sateessa. Edellinen kävijä oli jättänyt hiilien päälle myös ison lättänän puun, joten tulien tekokin onnistui vaikka nuotiopaikka onkin vailla sateensuojaa. Tuuri ei kuitenkaan venynyt niin pitkälle että olisin muistanut pakata makkarat reppuun, joten illallinen koostui tonnikalasta ja onneksi lukuisista eväsleivistä (kiitti mutsi).
Saapumispäivä oli siis melkoisen sateen läpitunkema, laitetaan siitäkin kollaasi tähän ettei mene tyysti aurinkokuvilla huijaamiseksi.
Laavulta herätessä keli oli parantunut ja trafiikki vilkastunut: ulkoilupolut näyttävät olevan kovassa suosiossa, joten ellei koiranilma satu kohdalleen, laavun saaminen tyystin omaan käyttöön on todennäköisesti melko harvinaista herkkua. Kannatti siis kastua! Paluumatka sujui aurinkoisessa kelissä todella leppoisasti, ja kaupungin laitamille päästyä odotti vielä lopullinen palkinto: Megapizzan kananmunalätty.
Kaiken kaikkiaan vallan hyvä lenkki ja hieno laavu! Jos yöpymistä aikoo harrastaa niin mukaan kannattaa todennäköisesti ottaa varuilta teltta ja annos sosiaalisuutta, koska penkkivuoteita on siis vain ne 3 pätkää ja paikka vaikuttaa aika vilkkaalta. Myös puut ja niiden pienimisvehkeet vetelivät aika viimeisiään, mutta ehkä ne virkistetään kesäsesongin alkuun. Visiitti kannattaa jo ihan lenkkimielessä vaikkei yöpyisikään. Edestakainen matka on 22 km, joten siinä saa jo jonkinmoista tuntumaa päivämatkan talsinnasta vaikkapa varustetestaukseen, ja kesä-Porvoo on suht motivoiva maalikin.