Sauna ennen kuin siihen tuli sauna

Juu ollaan aiemminkin tehty telttasaunoja. Jopa erittäin vaativissa hitokseen talvisissa olosuhteissa ja erilaisten järvien rannoilla, esimerkiksi täällä ja sitten myös täällä. Mutta nyt tuli aika hyvä! Erään eteläisen järven rannalla hinkkasimme löylyt vihdoinkin kohdilleen, huolimatta siitä että naapurileiristä kuuluikin jotain täysin luontoon kuulumatonta MC Eicca D Sähköyliherkkää :poopvomit:

Telttasaunassa on oikeastaan vain 2 osaa: kiuas ja se kiukaan pöhinät sisällä pitävä rakennelma siinä ympärillä. Joku voisi väittää että myös saunan sisällä olijoilla on jotain merkitystä, mutta se rajoittuu korkeintaan löylyn heittoon ja senkin voi korvata roboteilla 5-10 vuoden sisällä.

1. Kiuas. Kiuas on kovin tärkeä.

Kiukaan rakentamiseen tarvitaan jopa holtiton määrä kiviä, joten se on hyvä aloittaa esim. valmiilta nuotiopaikalta, jossa niitä on jo valmiiksi. Jos mukana on oululainen, se hakee kivet myös synkän järven uumenista. Kivet pitää järjestellä sellaiseen muodostelmaan, että sisällä on tulisija ja päällä paljon suhisijoita. Tässä esimerkiksi alkua.

Kun kiuas on rakennettu komeaksi Kiviset ja Soraset -henkiseksi jötkäleeksi, se pitää laittaa kuumenemaan jokuseksi tunniksi.

Kivien valmistumista höyrytykseen voi seurata erilaisilla nesteillä.

Myös ryhmätyö ja piällysmiehet ovat tärkeitä

Se kannattaisi laittaa joko tuohon toisen kiven juureen tai sitten tähän lähemmäksi

2. Välillä pitää myös syödä ja kahviakin

Koska rakennus oli pitkä niin, kahviakin juotiin. Koska lähtö oli nopsa niin, pannu jäi. Mutta sekin satoi laariin ja keksittiin parikin korviketta!

Folioveneessä kahvi paistui jopa epäilyttävän hyvin

Myös häpäisypaprikat toimivat erinomaisesti!

Ylpein kaikista olin kuitenkin trooppisesta pannun korvikkeesta eli aplarisumpista.

Kiuas oli myös sopivassa kuosissa esim. pekonia varten 😛

Hämmentävä ruoka, laajempi mieli!

3. Teltta sen telttasaunan ympärille

Kuvittele mielesi silmissä: Sisilia, 1920-luku

Tämä on se toinen tärkeä osa telttasaunaa, eli höyryn sisällään pitävä rakennelma. Kun kiuas on saatu pöhiseväksi, sen ympärille pitää vielä rakentaa edestakaisin liikkumisen (uimaan) mahdollistava kehikko, monestikin pressusta.

Tässä on huijattu yhteen parinkin päivän rakennusoperaatiot, sillä vasta jälkimmäisen illan saunassa saatiin homma tarpeeksi suljetuksi ja kompaktiksi että saunominen onnistui. Tavoiteltavaa on siis: tarpeeksi pieni ja tarpeeksi tiivis koppero.

Totuusnimessä pitää ylistää pääarkkitehtiä ja hienoa miestä Monsieur E. Pohjoisen-Etelänpoikaa, joka teki käytännössä kaiken rakennustohinan. Jos ihmisellä on virtaa ja visio, ei pidä estää vaan kannustaa ja dokumentoida. Hyvä pätkä!

Tässä klipissä näkyy jopa suhteellisen kokonainen pömpeli, mutta sitä paranneltiin vielä pienemmäksi seuraavana päivänä.

Lopullinen rakentelu jäi aina hämärän aikaan johtuen kaikesta muusta puuhasta ja kiukaan lämpenemisen odottelusta. Tässä kuvassa on yksi lepotilainen kehikko kuitenkin jopa valoisan aikaan.

Tämä siis nostettuna ylös ja päällystettynä pressulla niin a-vot

Vastapaino ei tästä parane

Laitoksia siis viriteltiin kahtena iltana, ja niistä jälkimmäisenä päästiin siihen vaiheeseen että itse rakennusmestarikin alkoi arvella homman olevan putkessa.

Eikä väärässä ollutkaan! Laitos oli niin ihq ettei ihminen meinannut pystyä edes käsittelemään. Penkit oli molemmissa ihmisten väreissä ja hornantuutti siinä heti naaman edessä. Meinasi jopa ottaa hiostaen. 

Kaiken tämän tunaamisen jälkeen tulokset olivat ihan hiton messeviä. Tästä videolla olevasta radiokuunnelmasta saa makua löylyn toimivuudesta, eli kyllä se toimi.

Tuohon on eri hyvä lopettaa: on saavutettu kenties jonkinlainen apexi ❤ Tosin Lauri kuitenkin keksii jotain särmättävää ja täydelliseen suoritukseen olisi varmaan pitänyt muistaa ottaa mukaan se kahvipannukin. Uusintaan.