Rastilasta Villaluodoille feat Valkoinen Joutsen (Lyfco)

Parina aiempana juhannuksena olin päässyt saariston makuun Turun edustoilla, joten päätin avata keskikesän sesongin myös vuonna 2023 samoissa merkeissä mutta paremmassa kaupungissa. Kohti itähesalan edustan saaria siis, ja vieläpä uudella aiempaa merikelvollisemmalla vehkeellä.

Tucktecin raatouduttua 4. kautensa alkajaisiksi testailin pariakin vaihtoehtoista halpapaattia. Niistä ensimmäinen oli alussa olevassa kuvassa komeileva Lyfcon harvinaisen häpeämätön Oru-kopio, joka korvaa melko havaittavan kiinalaisen lonksuntansa ja kämäisyytensä vähintään 5 kertaa Orua halvemmalla hinnalla (199 € + postikulut maan johtavassa melonnan erikoisliikkeessä CDON.comissa). Jos kottero kestää käytössä edes sen 10 kertaa, yhdelle käyttökerralle on tullut hintaa n. 20 euroa mikä on jo vallan kohtuullinen taksa verrattuna vuokraamiseen. Tähän mennessä jo puolisen tusinaa kertaa kasassa, joten lupaavaa!

Lyhyesti Lyfcosta: se on aikas iso paketti, pienemmän ihmislapsen selässä jopa massiivinen. Tuckteciin verrattuna tämä on aikas paljon isompi: tuksuja menee ison vanhan korealaisen kruiserin takakonttiin helposti 3 kpl ja jää vielä tilaa repuillekin, Lyfco taas imaisee sen kontin tyystin ja tilaa jää lähinnä vesipulloille ja käsilaukulle. Painoa on lähes 20 kg verrattuna tuksun vajaaseen 13 kiloon, mutta on se myös pidempi ja vähemmän avoin kuolemanloukku.

Valkoisen joutsenen kasaaminen on about yhtä helppoa kuin sen Orunkin mistä se on kopioitu, eli aluksi hitonmoinen mysteeri ja sitten helpottuu. Oruun verrattuna Lyfcossa tuottaa pulmaa se, että se on aika halpis, ja osat lonksuvat vähän siten sun täten ja vaativat jonkin verran voimaa asettuakseen. Koska osat ovat eri edullisia, voimalla voi tehdä kovinkin helposti tuhoja laitokselle. Tähän mennessä eli yhden kesän kokemuksella olen onnistunut katkaisemaan jonkun 3-4 kiristysremmiä, tai siis niiden solkia. Ilmeisesti Orussa on sama pulma, joten Lyfcoon on kopioitu viatkin. Myös remmien kiinnityspisteet, eli ne ruuvit ja mutterit missä niiden narujen pääty on kiinni, näyttävät muljahtavan irti kovin sylkikiinnitysmallisesti. Jos tätä osaisi varoa, käyttöikä saattaisi saada pidenneltyä pykälän ellei parikin.

Kasattuna härveli on melkein metrin pitempi kuin Tucktec, eli 4 vs 3 metriä. Malliltaan se on myös paljon kapeampi ja umpinaisempi kuin tuksu, siis jopa ihan oikean kajakin eikä kanookin mallinen. Pari kertaa olen pomppinut sillä ihan merihenkisessä aallokossakin ja vesi pysyi oikealla puolen kuorta, mikä oli melkoisen tajunnanräjäyttävä kokemus kelluvassa kuksassa killumisen jälkeen.

Kun olin laittanut M:n pari kertaa testaamaan Lyfcoa ja todennut että jestas kelluu se, päädyin itsekin sen kyydissä vaikka minne merihenkisille seikkailuille. Juhannuksen 2023 odysseia kohdistui Villaluodoille, eli hyvin lähelle aiemman melontareissun tienoita Vuosaaren edustalla. Koska niskassa kulki (juuri ja juuri) kannettava kajakki, raijasin sen metrolla Rastilaan ja sitten Rastilan biitsiltä vesille. Alla oleva huikea kartta näyttää itse kohteen ja jokusen naapurinkin.

Rastilan metrosta on siis melkoisen kepoisia satoja metrejä Rastilan uimarannalle, josta pääsee sitten liikahtamaan sillan ali noin 4 kilsan helppoisan siirtymän Villaluodoille. Siitä kohteesta ei ole kovinkaan eeppistä merimatkaa myöskään Malkasaaren leiritonteille, Vuosaaresta naurettavan helposti lähestyttävälle Kalliosaarelle tai piskuiselle Pikku Leikosaaren saunapysäkille. Valinnanvaraa ja tarkistettavaa siis piisaa näillä vesillä, tiä oisko lisääkin. Vuonna 2023 Villaluodoille ja Malkasaareen pääsi myös kutsuveneellä, toivon mukaan uudemmastikin.

Kuten kartasta näkyy, enimmän osan reitistä saa lanattua pitkin rantaa, eikä lopunkaan pieni selkä ole edes niin kamala kuin googlessa näyttää. Sitten sitä ollaankin siellä keskellä luotoja.

Luotoja on siis 3 kappaletta, eri ilmansuuntien mukaan nimettyjä. Mestat on selosteltu esimerkiksi täällä Helsingin kaupungin sivuilla. 3 Villaluodon ohella löytyy myös Kotiluoto, jossa on sielläkin keittokatos ja laituri, mutta yhdessä nurkassa isona hasardina purjehduskerhon tilukset, joita lähestyessä voi saada manauksen ylleen sählyhelmiseltä NFT-sijoittajalta.

Kotiluodossa oli parkissa myös iso puinen laiva, mutta en bongannut yhtään tuttua merilorttoa.

Läntinen Villaluoto on kyltitetty kiitettävän hyvin, helpotti eksymistä. Täällä taisi olla joku lintujensuojelukuvio, ehkä? Bongannee sitten siitä kun on hollilla. Kaupungin nettisivuilla läntistä suositellaan vain päiväretkeilyyn, pohjoinen ja itä taas myös telttameininkeihin.

Illan etapiksi valikoitui tuurilla ja taidolla Pohjoinen Villaluoto. Paikka on erityispriimaa: rantautumiseen ja sen jälkeen uimiseen on kelpo avoläntti, ja keittokatos on jonkinmoinen paratiisigrilli. Elukoita lenteli ja ihmisiä puolestaan ei.

Erittäin vahva suositus näille luodoille! Horisontissa näkyvistä torneista huolimatta saari oli jäätävän auvoisa suviriippumattola. Paluumatka onnistui sekin kovin näppärästi Vartiosaaren (propsit sähköveneelle!) ja Laajasalon kanavan kautta rantoja nuollen aina Vanhankaupunginselän Lammassaarelle, jossa juhannusjussit osasivat melkein odottaa aaton rituaaleja. Matkalla tapasi ihq paikallishahmoja ja eli päivän ysärillä kun kännykkä oli vaikeana. Paremmalla aikaa uusi seilaus Pikku Leikosaarelle saunaan ja tsekkaamaan Malkasaarikin.