Tuckteciä paikkaamassa: Sugru vs. Aquasure, testit Meikolla

Mahdoton pääsi tapahtumaan: 4. kautensa alkumetreillä tuhoutumaton Tucktec alkoi päästää vettä sekä valoa sisäänsä. Vielä vuoden 2023 ensimmäisellä melonnalla toukokuun tienoilla keulan sauma ei ollut näkyvästi irvistävä, ja yön yli lätistely sujui vain hieman jatkuvaa äyskäröinnin tarvetta ja märkää hanuria ihmetellen. Seuraavan kerran kun paatin kokosi ja tuuppasi vesille jokusta viikkoa myöhemmin, vesi syöksyikin sitten ineksiin välittömästi ja sauman kolosta näki hyvinkin läpi. Gorillateipillä selvisi silti senkin melontapäivän, mutta parempikin ratkaisu maittaisi.

Tähän mennessä olen löytänyt ja testannut pari vaihtoehtoista kolonpoistajaa: Sugrun muovailuvahaliiman ja Aquasuren perinteisemmän liimatuubin. Näistä jälkimmäinen jopa toimi ja sit pääsi Meikoon melomaan: hurraa! Paikkauskohta on kyllä melkoisen haastava, koska kolo on taitosten keskellä ja vähän taitoksia myötenkin, joten saas nähdä pitkäänkö Aquasurekaan potkii. Kerran ainakin.

Round 1: Sugru (ei jatkoon)

Ekaksi paikkauskamaa etsiessäni vastaan tuli Sugru, joka vaikutti aika hauskalta idealta: juoksevan liiman sijaan tämä on aika lailla muovailuvahan mallista jöötiä, jonka pitäisi kuitenkin toimia myös liimana. Tuksuveneen materiaaliin tampattuna se ei kuitenkaan toiminut kuin muottina, eli ei tartu kiinni. Alla olevassa kuvakimarassa näkyy suunnilleen miten asettelin tahnaa paikoilleen, eli jäätävän paksuksi epämuodostuneeksi vaipaksi molemmille puolille muovia. Vähän koitin myös hiekkapaperoida repeämän reunoilta, jos vaikka tarttuisi paremmin.

Sitten vuorokaudeksi odottelemaan kuivaushuoneen lattialle. Päivän päästä ei tullut kesää, vaan pelkästään pari kourallista kolon kuvion tallentanutta muottia.

Joko Tucktecin muovi on liian liukasta tämmöisen massan tartuttamiseen, tai sitten en vaan osannut. Joka tapauksessa, ei tullut paikkaa tuosta.

Round 2: Aquasure (enemmän jatko-osia kuin p**koille autoleffoille)

Onneksi seuraavaan yritykseen löytyi apu heti lähimmiltä suolakaivoksilta: konttorin lautturi R tiesi suositella Aquasurea, ja mm. packraftin paikkailuissa marinoituneena näytti vieläpä toimivat valelutkin. Paatti juntattiin litteäksi levyksi pajan lattialle painojen alle, ja sitten Aquasurea pitkin koloja useammassa eri otteessa: aluksi vähän maltillisemmin kolot peittoon, ja sitten vielä pari kertaa täydennystä päälle kuivattelun jälkeen.

Ja sehän turkale toimi! Kalvo pysyi saumassa ehjänä kun tuksun taitteli kokoon, ja sitten se pysyi vielä uudemman kerran ehjänä kun kokosin veneen Meikon testireissulla. Kirkkonummen kupeessa sijaitsevat Meikon ulkoilutontitkin olivat tähän mennessä onnistuneet menemään tyystin ohi. Meikon järveä voi hyvin suositella pienemmän melontasession kohteeksi, tosin parkkipaikalta on suht pitkä pätkä polkua roudata rompetta lähimmälle laiturikaliolle. Mutta roudaamisen arvoista se oli: katso nyt kun se poika kelluu.

Päivällä mukana oli koko 3 paatin armada, kippareina itseni lisäksi Hydroforceen ahdettu ADHD-Paukku ja Valkoisen Joutsenen peloton testikuski M.

Meikon järvestä löytyy ainakin pari mukavaa saarta, joista isommalle jäin kokkailemaan hapankaalia ja vurstia sen jälkeen kun muu laivasto karkasi kotiin. Metsäpalovaroituksen aikaan saksankyrsä kypsyy eri hyvin kahvipannulla ja kaasulla, nakkivesikahvi on herkkua jälkkäriksi.

Päiväsaikaan Meikon järven melkeinpä jokaisella rantakalliolla oli jonkinlainen piknik, mutta kun aurinko lähti valumaan horisontille, puisto tyhjeni aika lailla tyystin. Ei huono!

Tucktec pysyi koossa myös yön yli ja poistumisrantaan asti, joten näin yhden testikerran kokemuksella Aquasuren voi julistaa raikuvaksi menestykseksi. Toki varmuudeksi hasardisauman päällä oli myös pari kerrosta gorillateippiä, mutta sen alta paljastui paattia purkaessa vielä tyystin ehjä Aquasure-kerros. Kohti vuoden 2024 sesonkeja ja lisätutkimuksia!