Pulkalla saareen: Stora Svartö, Porkkala

Miksei veneelläkin! Helmikuun puolivälissä meri oli vasta länteittäin auki Porkkalan edustalla, joten jalkapelillä kulkeminen oli vielä parempi vaihtoehto. Kovin pitkälle Stora Svartön taakse ei enää tosin jään päällä olisi päässyt, ja siinä niemen vieressäkin alkoi olla jo avoimia kohtia sen verran, että jännitys pysyi yllä saapumiseen asti tuoreista instakuvista vettä bongaillessa.

Stora Svartö valikoitui retken kohteeksi satunnaisesti karttaa tihrustaessa: paikka sijaitsi sopivan lähellä mannerta, retkikartassa lupailtiin nuotiopaikan ikoneita, ja blogipostauksista löytyi sitten vielä kehuja (hurmaava!) ja kuvaa oikein katollisesta grillistä. Myös omin silmin todettuna paikka osoittautui eri hyväksi: keittokatoksia oli useampiakin, ja saaren ulommalta laidalta on komeat näköalat kauemmas merelle. Veden puolelta löytyvän Stora Svartön lisäksi siinä niemen rannassa on myös muutakin Lähteelän ulkoilualuetta, jossa on venesatamaa, ravintolaa, ja kaksikin saunaa, ties mitä muuta. Ainakin vuoden 2024 sesonkina yleisösauna ja avanto olivat auki myös talvella (viikonloppuisin). Tälle rikospaikalle pitää varmaan palata kesäiseen aikaan veneen ja saunan merkeissä.

Parkkipaikalta on jonkin verran hiekkaista rohistella ahkiot ja pulkat veneenlaskupaikalle, mutta onneksi alla on suht liukasta jäätäkin. Jäällä oli tullessa melkoisesti vettä ja loskaa, ja joku väitti nähneensä etäämmällä jäätöntäkin vettä. Päätimme kuitenkin painella eteenpäin sillä idealla, että Rikuhan voisi mennä edeltä kun sillä on se kuivapuku. Hyvin toimi!

Vetisellä jäällä pulkkia kiskoessa saa päälle hyvän seikkailuradan tunnelman, ja selkäkin on sen verran laaja että tulee ihan tilan tuntua. Mainiota tekemistä! Naskalit, joku naru ja vähän ehkä myös jääennusteiden jiiänee järkiasioiden muistamista pitää aina muistaa suositella. Usvainen jäämaisema oli eri makea, eikä edes niin haitannut vaikka sukkaankin tuli joku kosteus.

Jäältä selviydyttyä oltiinkin sitten Stora Svartön laiturissa sen manteretta lähemmän keittokatoksen laiturissa. Saarella on keittokatoksia kaksin kappalein, huusseja vielä enemmän, sekä bonuksena myös nuotiopaikka pohjoisimmassa päädyssä avoimella spotilla kallion päällä.

Ahkioissa sai kuljetettua hyvinkin tuskattomasti R:n kotateltan sekä pari säkillistä halkoja, joten tuulenvireet eivät pahemmin varjostaneet illanviettoa.

Ohjelmanumerokin saatiin: lahdukan loopin ympäri kaasutteli ilmatyynyalus, jota epäilimme hetken todella virkaintoiseksi satamamaksun kerääjäksi, mutta jätti kuitenkin rantautumatta.

Majoitusratkaisuja oli kotateltan lisäksi myös M:n eeppinen telttariippumattokotilo underquiltillä sekä oma valintani, puumaja-Hästens. Pölleistä tuli ehkä paras peti ikinä.

Ilta ja yö sujuivat huipun leppoisasti eri ruokalajeja testaillessa: pastasta tuli lievästi mysteerisoosia, mutta kalakeitto ja erilaiset paakkelsit menivät juurikin nappiin. Hästensissa makoisasti nukutun yön jälkeen oli ilo huomata, että tajuttomuuden aikana keli oli keikahtanut melkoisen paljon valoisammaksi ja kuivemmaksi. Ulkoilija kiittää.

Paluumatkalla jää oli edelliseen päivään verrattuna silkkaa silkkiä, ja siihen oli myös ilmestynyt hienoja alieninpurskahduksia.

R bongasi jossain vaiheessa aamua lumesta kovin petomaisen jäljen. Koira, susi, El Diablo?

Takaisin Lähteelään päästyä käytiin vielä parkkipaikan viereisessä Sundsin lintutornissa ihquttelemassa merisaarimaisemaa. Kovin useassa kohdassa paistoi jo vettä läpi, joten saatettiin olla aika viimeisillä viikoilla liikenteessä tähän touhuun, ellei sitten takatalvi pelasta.

Aivan loistava bonsai-kokoinen jäätikkövaellus! Hyvin suositeltavaa tonttia siis myös talvella, ja kesällä tullessa olisi sitten tietysti tyystin uudet mahdollisuudet tutustua veteen ja kahvilan terassiin sekä saunalaitureihin lähemminkin. Pitääpäs tulla.