Kylillämelontoja: uusi(n) Sompasauna ja Käärmeluoto 7/2025

Heinäkuussa 2025 oli jälleen aika lähteä urbaanimelonnalle: veneet olalle lähijunaan ja kohti Töölönlahtea, josta suunnattiin Korkeasaaren kulmilta kohti Sompasaunaa, ikuisuutta ja sen yli. Sompasaunalle melominen oli jo jonkinlainen perinne, koska olin läpsinyt sinne tätä samaa reittiä ensimmäisen Sompasaunan aikaan vuonna 2021 sekä pohjoisesta eli Vanhankaupunginkoskelta valumalla toisen Sompasaunan aikaan vuonna 2022, silloin osana Vantaanjoen eeposta. Tällä kertaa oltiin suuntaamassa jo kolmanteen SompaSijaintiin, eli vuoden 2025 kesällä pykäistyyn Mustikkamaan leiriin. Sekin oli hieno!

Rahtasin itse pari kappaletta aluksia junan kyydissä kotivarastolta isolle assalle, jossa tapasin copilotti Paun. Tapaamisesta eteenpäin laitoin hänet kantamaan omaa venettään ja sitten kaikki olivat kovin tyytyväisiä. Tai no, omaa mieltäni ainakin lämmitti.

Tämän startin aluksi muistin videoida lähtöpaikankin, eli Kaisaniemen puiston kovin fancypants-maisemalla siunatun veneenlaskurampin. Edelliseen kertaan verrattuna sen viereen oli ilmestynyt jonkinlainen vesivehkeiden vuokrauspömpeli, ja heti alkumatkasta törmättiinkin jokuseen suppailijaan tms. kellujaan.

Ensimmäiset 150 metriä sujuivat helteisen leppoisasti.

Sitten törmäsimme ensimmäiseen esteeseen: Lentävä Hollantilainen.

Sinne lensi myös hömötiainen.

Onneksi tuoppi tuli veneeseen asti ja minäkin pääsin maistamaan, ja sitten taas jatkettiin. Pitkän ja Hakaniemen sillan ali, vastaantulijoita väistellen ja amiraalivenettä ihastellen.

Urbaani oli kovin vahvasti läsnä, hyvä urbaani. Ihan kuin olisi isommassakin kylässä haahunnut pitkin kanavia.

Matkalla pysähdyttiin myös Korkeasaaren rannassa ja näimme ainakin 1-2 eläintä ilmaiseksi vaikka ei kai saisi. Koska Norseraft vuosi jälleen ilmaa, pysähdys lasketaan merihädäksi. Jos ovelle ilmestyy Mighty Booshin eläintarhan johtaja vaatimaan hyvitystä, kohtelen häntä kuin lähisukulaistani eli en vastaa puhelimeen ja laitan telkkarista äänet pois.

Korkeasaari kierrettiin Hylkysaaren puolelta ja ihasteltiin huikeaa rakennelmaa, mutta ihastellessa myös hämmästeltiin että miksei tämä ole jo jonkinlainen hotelli tai muu bordelli. Paikassa olisi paukkuja vaikka mihin, mutta jostain syystä upeat himmelit makaavat nähtävästi tyhjillään. Ei sekään sinänsä ole väärin, koska kylillä on tapana runnoa kaikki hienot vapaat tilat johonkin kammottavaan laatikkotaloon tai muuhun kuvottavaan tuottavaan toimintaan. Pysy cthulhuna, Hylkysaari! Kruunuhuvilat kannustavat varjojen mailta käsin.

Hylkysaaren kulmalta käännyttiinkin sitten kohti 2000-lukua, eli eri komeaa uutta siltaa.

Kävimme katsomassa siltaa kovin läheltä, mutta sitten ymmärsimme että siitä ei saa meloa ali. Onneksi löysimme helpon kiertoreitin Kotkan sataman kautta Senaatintorille, josta oli enää lyhyt matka kantaa kajakkeja. Saavuttuamme otimme kuvia toiselta puolelta siltaa.

Mustikkamaan Sompa oli entiseen malliin huikea, paitsi että käytössä oli vain 2 saunaa, joihin oli pykälän verran jonoa. Kolmas sauna oli vielä rakenteilla, ja sinne pääsyä odotellessa väki jonotteli ja juoksenteli vallattomasti uimaan. Tästä oli jonkinlaista paheksuntaa lehdessä. Paikka on muuten melkoisen priima, mutta jonkin verran Mustikkamaan ulkoilupolkujen kyljessä. Toimii jos ulkoilija on hipsterimielinen berliinimenosta tykkäävä, vähemmän jos on tullut puistoon näkemään nakkeleita eikä nakkeja. Saas nähdä miten kehkeytyy, ehkä aitaa. Sompasaunalla oli myös VB!

Sompalta kierrettiin vielä Mustikkamaa väärältä puolen eli pohjoisesta, sompailtiin sataman reunan läpi ja ihasteltiin vesipomppulinnoja. Lopuksi kiiivettiin vaikeahkosti maihin Kalasatamassa, jossa Harbour Tap 6 Tasten kapakasta löytyi sinne fillarilla edeltä kirmannut VB. Saimme juomat kutakuinkin alas ennen kun sulkemista kiirehtinyt baarimikko käänsi puutarharuiskun päälle.

Aivan huikea urbanismi kaiken kaikkiaan! Kyllä kylillä kannattaa lähteä kanaville ja terassiravintolanaapurilla höystetty puisto-Sompa on hyvinkin kelpo inkarnaatio vaikka ehkä ihan paras gettoromantiikka onkin hioutunut kyydistä. Bolt vie sitten kotiin kunhan valitsee sen vähän isomman kyydin johon mahtuu mattorulla kyytiin,

Käärmeluodon piipahdus

Melontaharrastuksen alkuhämärissä ihan just äsken 6 vuotta sitten hommasin vuokralle merikelpoisen kajakin Skipperiltä helposti Lauttasaaren rannasta (suositus!) ja suuntasin kohti Gåsgrundia, omituista kyllä pääsin perillekin. Sillä visiitillä ihastelin alkumatkasta Käärmeluotojen rantoja, ja myöhemmin hokasin että siellä niiden takanahan on kokonainen liskojen saarikin.

Alun perin oli siis tarkoitus päästä aina Käärmesaarelle asti, mutta koska Hartsan piru istui veneen ruttuun mökkiolympialaisissa ja siitä irtosi klipsi kootessa, päädyin epäilemään että uskaltaakohan sitä edes startata Koivusaaren metron edustalta. Onneksi keli oli aika tyyni ja aurinkoinen sekä lähtörannassa olleet pari heppua sen verran joviaaleja, että päätös lähteä testailemaan ei ollut kovinkaan ison kynnyksen takana. Taas kannatti, jännittää jos vaikka tulee joskus se kerta kun ei kannattaisikaan.

Kun matkaan lähtemisestä oli tehty päätös, yhtä auki olevaa nurkkaa ei oikein voinut muuten harmitella kuin aina välillä vilkuilemalla että tuleekohan sieltä ahdin sylkeä niin paljon että retki tai elämä päättyy. Aallokkoa ei kuitenkaan ollut niin paljon että pieni pinnan laahaaminen olisi haitannut, joten sieltähän se Käärmeluoto suht pian tuli vastaan. Jos Lauttasaaren puiston rannassa ei olisi ollut noin kahtasataa ihmistä tarkkailemassa, olisin kyllä saattanut tehdä turvallisemmankin ratkaisun.

Koska vene oli korjauksen tarpeessa ja tämä biitsi oli jäänyt aiemmalla reissulla listalle, päätös skipata vähän taaempana oleva Käärmesaari ei ollut kovinkaan vaikea. Myös vettä pitävillä kajakeilla liikkeellä olleet heput joiden kanssa lähdin Koivusaaren satamasta olivat päätyneet samaan stoppiin, joten täällähän oli kavereitakin.

Saarella oli tosiaankin hiekkaranta ja keittokatos kuten aiemmin ohittaessa silmään vilahtikin, tosin täällä ei ole valmiita puita. Onneksi niitä sai grilliin courtesy of isommalla veneellä liikkeellä ollut lentokentän turvallisuusheppu, jonka kanssa vaihdoimme useamman saaristovinkin.

Luodolla oli leppoisaa manailla veneestä irronnutta palasta ja katsella trafiikkia.

Yöpymistä varten löysin mainion rantahiekan kaistaleen, jonka sai suht vähällä potkimisella raivattua merilevästä varsin nukkumakelpoiseksi. Yöllä oli nättiä, kunhan rannalta pitkään kaikuneen karaoken sai vaimennettua paremmalla musiikilla korvanapeista.

Seuraavana päivänä liikennettä oli kovin vilkkaasti, keli edelleen hyvä.

Paluumatkaa varten päätin varmistella eloonjäämistä jonkinlaisella purkkavirityksellä, josta tulikin harvinaisen hyvä. Outzonen telttariipparin ripustushihna on juuri sopiva korsetti.

Oli tukeva kuin keskikokoinen vuori! Onneksi tämän virityksen tarve jäi yhteen kertaan, koska irronneen niitin tilalle sai RT:n venepajalta priimasti toimivan ruuvikorvikkeen. Kohti uusia läpsyttelyjä.