Kambodžan herkkuja tarantulasta tärinänautaan (myös: Krud)

Helmikuisella Kambodzan reissulla tuli syötyä mm. useita annoksia riisiä, mutta sen lisäksi myös useampia erikoispöperöitä. Edellisvuoden Fishermen’s Trailin kalaherkkujen kirjaus sisälsi ainoastaan syötäväksi suositeltavia annoksia, näistä taas en ihan puhtaalla omallatunnolla pysty suosittelemaan aivan kaikkia. Useat ovat kyllä aika käyttistä!

Tarantula (paistettu) + muut mönkijät

Reissun todo-listalle isoilla kirjaimilla merkkaamani hämis uhkasi jäädä tyystin kokeilematta, kunnes viimeisenä iltana lankomies hoksasi kysyä tuktuk-kuskilta että osaatko viedä meidät hämähäkkien luo. Sehän osasi, ja sitten sitä herkkua pääsi rouskuttamaan 1,5 dollarin kappalehintaan. Amiraali söi kaksi.

Amiraalin analyysissa tulee jopa jotain järjellisiä huomioitakin siitä miltä horrorisnägärin antimet maistuvat. Itse yllätyin siitä että olipas epäkuvottavaa, sellaista vähän heinäsirkkamaista hyvin maustettua rouskutettavaa muuten paitsi se hanurin pallomainen sektori ruumista oli vähän härömpi.

Herkutteluhetki kostautui osalla heti seuraavana päivänä, osalla taas vasta kotona. Ainakin 4 henkeä oli vatsataudin jne. horkan kourissa kotiinsaapumisviikolla, tosin yksi pöntön ystävä ei edes syönyt hämiksiä joten lievä epäilys jää että siitäkö se nyt tuli.

Hämähäkkien lisäksi katukojuista olisi saanut kokonaisia skorpionejakin naamaan tungettavaksi, se näytti vielä hooceemmalta kuin tarantula. Pienempiä otuksia piisasi vaikka millaisia, yksi eväsretki vietettiin kokonaisten pienten sammakoiden ja isojen sirkkojen parissa.

Durian (ilmeisesti vasta heinäkuussa)

Myös durian olisi kiinnostellut: olin ehtinyt läträtä jo useammankin kerran maailman haisevimman kalan parissa, joten maailman haisevin hedelmä olisi ollut hieno lisuke.
Phnom Penhin isossa markkinahimmelissä näkyi kovasti durianin näköisiä piikkipalloja, mutta myöhemmin Chi Phatin viidakkoreissun opas Khom valisti meitä että sen hedelmät kypsyvät vasta heinäkuussa. Ties mistä nämä näytekappaleet oli sitten ronkittu, ilmeisesti ei ainakaan tuoretta olisi ollut. Jäi testaamatta, onpahan revanssille sitten tekemistä.

Perinnepöperöitä: Amok ja Lok Lak

Saariretkellä tenttasin opashepulta että jos haluaisi testata jotain paikallista ruokalajia, niin mitäs. Apteekin hyllyltä tuli 2 vinkkiä: Amok ja Lok Lak.

Amok oli lehteen käärittynä tarjoiltua herkkua, jonkinmoista muhennosta, jonka olisi ainakin siinä ravintolassa saanut joko kala-, liha- tai kasvisversiona. Kala oli ainakin eri hyvää, veikkaan että ihan syömäkelpoisia myös liha ja kasvikin. Riisi piti kai tilata erikseen siihen mukaan. Riisiä pitää olla joka aterialla ja pullossakin nesteytettynä.

Lok Lak puolestaan oli jonkinlainen lihastroganoff tms. soosi, jonka päälle oli (ainakin joskus) nakattu kananmuna ja kylkeen riisikumpu plus kasvia ja mausteita. Nimi tarkoittaa jonkun googlauksen perusteella tärisevää nautaa. Tämä on aika mainio varma valinta jos haluaa varmistaa että saa jotain helppoa ja ihmiselle maistuvaa.

Central Marketin ruokamarkkinat Phnom Penhissä

Pääkaupungista löytyi hyvä satsi vaihtoehtoja sekä valmistamattoman että valmiin ruoan osastoilta. Koska reissuun ei oltu suunniteltu kokkailuohjelmanumeroa, Central Marketin kaloja ja mustia kanoja pursuavat kojut jäivät ainoastaan silmänruoaksi. Meidän lisäksemme siellä piisasi muitakin turisteja ihmettelemässä loputtomia otusten rivejä, ja paikka onkin ostarin lisäksi ihan nähtävyyskin.

Jo on markkinat! Central Marketista löytyy syömäosaston lisäksi myös mm. edukkaita täysii aitoja merkkivaatteita ja kenties kaupungin kattavin matkamuistoroinavalikoima. Aitoa North Facea ja Hanumanin patsasta tarttui kyytiin usealla dollarilla.

Vierailuaikaan provinkki: ruokakojut haisevat aamulla paljon paremmalta kuin illalla, melkein jopa eivät ollenkaan.

Juomaosasto: Krud, Happy Water ja kookosmehu

Krudin lisäksi alkoholijuomista mieleen jäi päällimmäisenä Chi Phatin retken kyläkaupan ”happy water”, joka oli verrattoman edukasta ja kenties laitonta riisiviiniä. Kaksi limsapullollista maksoi yhteensä dollarin ja riitti pitkälle. Kypsytysastiassa vaani infernaalinen inkivääri.

Iloliemipuodista olisi saanut myös kana- ja kasvismehua samanlaisista pöntöistä, mutta se jäi tällä (ja todennäköisesti seuraavallakin) kerralla väliin.

Koh Kongin saaren mystinen äijä kopsutteli minulle elämäni ensimmäisen kookoksen pillillä juotavaksi hintaan 5000 paikallista rahaa eli 1 euro (tai 1,25 dollaria koska USDilla siellä enimmäkseen pärjäsi). Huikea leili.

Safarikokit: ei pöllömpää

Tähän mennessä retkillä turatessamme emme ole turvautuneet oppaisiin kovinkaan paljon jos juuri lainkaan, mutta pykälää isompi eksotiikkakynnys (ja miinat ja käärmeet) laittoi meidät hamuamaan tällä reissulla suosiolla pariakin opastusta. Ensimmäiselle retkelle Koh Kongin saarelle meidät kuskasi Phnom Penhistä pumppu nimeltä Go Wild, hyvinkin 5/5. Retkeen sisältyi useampi riisinen väliateria joista ei juuri tullut otettua kuvia, sekä riisiset väliateriat helposti hyvittävä eeppisen överi illallistarjoilu. Illallisella oli ihan kaikkea ja liikaa, ja heput pykäsivät tarjottavat mukana kannetuilla (tai ainakin veneestä asti kannetuilla) keittovehkeillä ja notskeilla. Tsiisös.

Matkan toisella siirtomaasafarilla eli Chi Phatissa meillä oli 2 yön viidakkorymynnällä mukana suorastaan minimaalinen 2 hengen henkilökunta. Toinen heistä oli kuitenkin teräsmiesmäinen Mr. Toi, joka kiikutti mukanaan teräksisiä astioita ja loihti aivan jäätäviä aterioita ties missä joenuomassa. Viimeisen yön karonkkaa varten hän keräsi meiltä 30 dollarin kolehdin ja oikaisi edeltä lähikylään ostamaan 3 kanaa ja jakkihedelmiä keitettäväksi kokiksessa. 3 elävää kanaa siis, ne murhattiin ja nypittiin vasta leirin keittiössä.

Viimeisen illan 3 kanan massiivinen jakkisatsi oli jälleen liikaa 7 hengelle, mutta onneksi leiripaikan liepeiltä löytyi koiria auttamaan lopputuhonnassa. Kyläkaupasta mopolla haetut kaljatkin pysyivät 2 jääpussin ja pölkyistä + pusseista askarrellun jääkaapin voimin koko illan erittäin juomakelpoisina.

Tämmöiseen henkilökuntaanhan voisi melkein tottua, mutta veikkaisin että lähitulevaisuuden retkillä edessä on kolonialistisikailun sijaan taas paluu särpimään itse päin hittoa nesteytettyä blåbandia. Pitää ehkä ottaa kambodzalaista chilijauhetta mukaan lohduksi.