Surströmming, revisited

Viime syksynä käytiin halloweenaamassa Porvoon lähistöllä, ja sain suureksi omaksi ilokseni ja rajoitetuksi muiden iloksi huijattua innokkaimman paviaanin avaamaan hapansilakkapurkin.

Sillä reissulla en kuitenkaan päässyt maistamaan kyseistä herkkua, joten se piti lähteä vielä kokeilemaan ihan suun kautta nautittuna. Eihän se nyt niin pahaa voi olla jos ruotsalaisetkin sitä syö. Noh. Voihan se.

Tällä kertaa panostin oikein ajan kanssa: otin mukaan perunoita, rieskaa, merisuolavoita ja tilliä. Pesin paholaiskalaa kaukana ihmisasutuksesta useaan otteeseen ja avasin purkin veden alla.

Se tavallaan auttoi, siis sillä tavalla että haju oli kauempana ja vähän laimeampi. Nyt kun tiesi mitä odottaa, shokkikaan ei ollut niin kovin paha. Silti: kuumalla vedelläkään huuhtominen useaan kertaan ei poistanut viemäriraadon aromia, ainoastaan laimensi sitä. Rieska, peruna, tilli ja voi eivät olleet lähelläkään tarpeeksi tekemään siitä paholaisen anusanjoviksesta syömäkelpoista.

Usean huuhtomisen jälkeen suurin osa liejukalasta irtosi ruodoista, ja oli aika tai pakko laittaa siivu rieskan päälle. Täysin epäkelpoa, kun et kuitenkaan usko niin kokeile itse. Tämän postauksen paras anti on protip siitä, että pitkään aniksen ja laakerinlehden kanssa uitettu vodka pesee hyvin kädet sen jälkeen kun pimeää materiaalia on joutunut koskemaan.

Suositus tähän aineeseen: hiero siitä etiketit pois ja pränkkää jotakuta ananashämäyksellä, sitten toivo ettei sillä jollakulla ole puukkoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s