Päiväreissu: Sysimusta Satku XII

”Rationaalisesti ajatellen Sysimusta Satku on pahimman luokan ajantuhlausta, jossa ei ole pienintäkään järjen hiventä.” –KSX

IMG_5493

Satkupäivän aamuna Kampissa oli oikein ajoitettu mainostapahtuma

IMG_5495 IMG_5496

Sysimusta Satku on kävelytapahtuma, joka täyttää päiväreissun kriteerit täydellisesti: ideana on kävellä 100 kilometriä 24 tunnin aikana. Jos 24 tuntia ylittyy, diplomi jää saamatta (diplomia ei kyllä jaeta muutenkaan).  Tapahtuman järjestää Kerkesix ry, ja vuonna 2014 ”reipashenkinen kävelymaaottelu omaa pahaa mieltä vastaan” käytiin 13. kerran.

Itse osallistuin tapahtumaan vuonna 2013. Ajatus testata onnistuisiko 100 kilometriä päivässä oli hiipinyt päähän jo joitakin vuosia aiemmin, ja Satkukin oli osunut vastaan googlaillessa.  En kuitenkaan vielä silloin uskaltautunut itse tapahtumaan, vaan lokakuussa 2011 hyppäsin Lahden junaan ja tepastelin sieltä vanhaa tietä pitkin Vantaalle (lihapiirakka Mäntsälän bensiksellä, henkinen ja fyysinen apokalypsi Keravalla). Touhussa kului n. 23 tuntia, matka oli Google Mapsin mukaan (kts. alla) jopa yli 100 kilometriä, ja kokemus oli melko epämiellyttävä.

”Ei koskaan enää” unohtui parissa vuodessa, ja Satkukin oli jäänyt pyörimään mielessä. 2013 aika oli kypsä lähteä hankkimaan leima satasen suoritukseen: olihan aina mahdollista että olin tunaroinut Lahden reitin katsomisen Googlesta ja kävellyt vajaan matkan.

Satku osoittautui huomattavasti miellyttävämmäksi tavaksi kävellä tarpeeksi kuin Lahden raahustus omillaan. Tapahtumassa on ihan oikean urheilujuhlan tuntua ja hyvin järjestetty huolto: omat varusteet pakataan laatikoihin, jotka kulkevat vesikanisterien mukana peräkärryssä seuraavalle huoltopisteelle. Pisteillä leimattiin viivakoodilätkällä sisään ja ulos, ja tiedot omasta ja muiden etenemisestä pääsee katsomaan nettisivuilta.

Statsit näyttivät tältä. Tosin 2. taukopaikalla Gunnarissa pidin niin pitkän tauon, että seuranta ilmeisesti hajosi ja kiersi takaisin minuuttiin

Statsit näyttivät tältä. Tosin 2. taukopaikalla Gunnarissa pidin niin pitkän tauon, että seuranta ilmeisesti hajosi ja kiersi takaisin minuuttiin.

tummumiskayra IMG_5502

Suorituksen keskeyttää yleensä noin puolet kävelijöistä: vuonna 2013 päästiin ilmeisesti keskivertoa helpommalla, koska osallistujista ”vain” 47,5% keskeytti. Osallistujamäärä on rajattu 50:een, ja ilmoittautumisen auetessa keskiyöllä kannattaa olla kärppänä koneen ääressä.

Matkan aikana yksin käveleminen on kiellettyä, ja koska lähdin mukaan ilman aveccia, päädyin mukaan useampaan eri ryhmään sen mukaan miten vauhti sopi ja matkatoverit tuhoutuivat eli keskeyttivät. Alkumatkasta kuljin n. 20 kilometriä hyvää vauhtia pitävän osaston mukana, mutta heidän vauhtinsa oli turhankin reipas ja suunnitelma alittaa 20 tuntia syömällä bulletmeal-patukoita vauhdissa ei sopinut kahvi- ja tupakkakaavailuihini.

Lahden reissun kokemusten perusteella olin päättänyt teipata kaikkia jalan vähänkään hiertyviä osia ammattitermein ilmaistuna ”saatanasti” ja vaihtaa sukkia useamman kerran. Tähän puuhaan ja yleiseen kitinään kului reilusti aikaa toisella huoltopisteellä, mutta sen ansiosta sain varpaani lehteen: Ihmistenlehti Huuma teki tapahtumasta 7-sivuisen jutun, joka on maino raportti/tunnelmapala satkusta jos aviisin saa jostain käsiinsä.

huumazuumattu

Miten copyright toimii jos on oma jalka kuvassa? On vain yksi keino saada tietää. (teksti Kati Ahvonen, foto Johanna Kinnari)

IMG_5501 IMG_5513

Reitin puolimatkan etapilla järjestyksessä toisen joukkueeni muut jäsenet menivät epäkuntoon, ja jouduin kirmaamaan jo jonkin aikaa edellämme kulkeneen siskoparin perään päästäkseni jatkamaan rallia. Jossain mainittu vinkki alamäkien juoksemisesta muuten toimi minun kohdallani: lönköttely aina välillä avasi paikkoja, eikä Lahden reissulla 50-60 kilometrin nurkilla iskenyt kipu polvijänteessä ilmaantunut missään vaiheessa satkua.

Reissu käveltiin lokakuun loppupuolella, ja yölämpötilat menivät jo pakkasen puolelle. Pysähtyessä tämä tarkoitti jonkinlaista hytinää, mutta toisaalta keli sopi mainiosti reippailuun lämmönsäätelyn puolesta liikkeessä ollessa. Eli piti kävellä että on lämmin. Muistaakseni 70 kilometrin nurkilla toinen siskoista tippui kyydistä, ja vähän myöhemmin saimme hänen tilalleen kolmannen jäsenen, joka oli puolestaan orpoutunut keskeytysten jälkeen. Tällä kokoonpanolla loppumatka sujui (ainakin minusta) yllättävän mukavasti kuorossa valittaessa ja Buranoita jaellessa. Lahden reissuun verrattuna tuskan määrä oli minimissä: kunnon teippaukset, vesi- ja muu huolto sekä vaihtelevat kohtalotoverit helpottavat julmetusti.

Kuvassa: urheilija

Kuvassa: urheilija

IMG_5516 IMG_5528

Reitti palaa pohjoisessa Vihdin kautta kierrettyään Kivenlahteen, jossa maali on samassa paikassa kuin starttikin. Viimeisten parinkymmenen kilometrin aikana yksi jalkaan senttien teippikerroksista huolimatta pesiytymään päässeistä rakoista poksahtaa ja vaatii vaihtoehtoista askellusta, mutta Lahden reissuun verrattuna jalkojen tilanne on naurettavan hyvä. Yksi kuppainen rakko, kuulkas kun minä olin nuori niin. Lahti-Vantaa-satasen jälkeen jouduin aloittamaan junassa penkiltä nousemisen 2 pysäkkiä ennen kotia, koska paikat olivat todella päreinä. Satkun maalissa sen sijaan fiilis on jopa rento, ja liikkuminen onnistuu vielä lähes reipasta eläkeläisvauhtia.

Voitto! 22 tuntia ja vähän risoja, eikä oltu edes viimeisiä. Perässä tuli mm. se kaveri joka kantoi koko matkan 8 kilon kahvakuulaa rahtiliinalla.

Voitto! 22 tuntia ja vähän risoja, eikä oltu edes viimeisiä. Perässä tuli mm. se tyyppi joka kantoi koko matkan selässään 8 kilon kahvakuulaa rahtiliinalla.

IMG_5515 IMG_5518

Maalissa puristetaan järjestävän seuran (syvä kumarrus!) edustajien kanssa kättä ja sen jälkeen hajaannutaan pian kohtuullisen kyseenalaisessa tajunnan tilassa kuka minnekin. Saan joukkuetoverilta kyydin kotinurkille, ja pian pitsan jälkeen lähteekin taju. Ilmeisesti autolla kauempaa tulleet selvisivät hereillä ja hengissä takaisin, koska kuvia lähetellessä sähköpostiin tuli vielä vastaus ”jeesus, ei koskaan enää”. Mutta ehkä kuitenkin vielä yksi huntti joskus?

IMG_5539 satkuviesti

Näitäkin voi katsoa:

Kategoria(t): Helpon matkan päässä, niin kovin raskas, Päiväreissu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Päiväreissu: Sysimusta Satku XII

  1. Armi sanoo:

    Olikos tuo sun Lahden keikka päällystettyä vai hiekkatietä (vai molempia)? Yritämme kovasti etsiä autottomille pääkaupunkiseutulaisille soveltuvaa hiekkatiesatkureittiä. 🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Antti P sanoo:

      Se Lahden pätkä oli paha kyllä hyvinkin silkkaa asvalttia, juna-asemalta pyörätietä pitkin vanhalle Lahdentielle ja sitä sitten etelään kunnes Keravan nurkilla sitten lähti radanvartta pitkin kohti Louhelan pitseriaa 🙂

      Reitti 2000 on kai tullut jo vastaan, se pomppaa ensimmäisenä mieleen hiekkatiestä ja satasesta? http://viherkeha.haltia.com/Reitti_2000

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s