Sakemannin maassa murskattiin unelmia kuin stormtrooper olisi stepannut munankuorilla. Tai siis, reitti katkesi kollektiiviseen hyytymiseen aiemmin kuin suunniteltiin, ja jouduttiin kulkemaan etappeja jopa bussilla. Tämä on 2000-luvun mittapuulla eeppinen tragedia.
Tarkoitus oli viedä Saksan korkeimman vuoren eli Zugspitzen päälle Lauri Tähkän levy muistuttamaan entistä asevelimaata siitä, miksi Lappi kannatti polttaa. Lippukin oli meillä.
Vuoren päälle ryynääminen oli kuitenkin niin traumaattinen kokemus, kamera niin jumissa ja huippu niin täynnä muita ihmisiä, että levy tuli vuorelta mukana takaisin alas Garmisch-Partenkircheniin.
Tämän vuoksi jööti piti jättää jonnekin laaksoon. Sovittelin pakettia kertaalleen ladon oveen, mutta käsittämättömän tuurin myötä pellon omistaja ajoi tontin ohi juuri kun olin viimeistelemässä installaatiota. Äijä hääti meidät pois mailtaan, täysin ymmärrettävästi.
Onneksi vähän matkan päästä löytyi sopiva pyhäkkö, ja Late sai lopulta kotinsa.
Käsi lippaan, mission accomplished. Ennen Garmischia olimme myös suorittaneet ylennysseremonian, jossa maabrändi oli erittäin vahvasti läsnä. Ja paavi.
Eikä siinä vielä kaikki! Vuorilla löysimme vieraskirjan, johon piti tietysti jättää Suomen tahra. Tunnen syvää tyytyväisyyttä Saksan bränditehtävän suhteen.
Patikkamuistio 