Viime talvena yleensä kesään tai ainakin sulaan aikaan painottunut retkeilyharrastus otti käänteen pahempaan, ja hommasimme parin erätoverin kanssa retkiluistimet. Omani (kenkiin siteillä kiinnitettävät terät jostain Orientista) hommasin luonnollisesti Prismasta, hinta 50 euroa ja olen ymmärtänyt että retkiluistimien teroitus heti ostamisen jälkeen on humpuukia eli niitä ei ole teroitettu vieläkään. Koska sijainti on Etelä-Suomi, jossa talvet ovat melkein yhtä pilalla kuin nuoriso ja arkisin on usein valoisan aikaan töissä, kausi 2013-2014 koostui kokonaista kolmesta käynnistä jäällä. Niistä viimeinen tapahtui Tuusulanjärvellä vesiliirrossa ehkä 1-1,5 kuukauden mittaisen luistelukauden häntäpäässä.
Luistelu maittoi kuitenkin jokaisella harvoista kerroista vallan mainiosti: touhu on erinomainen yhdistelmä ulkoilua ja treeniä, ja etenemisen hapottavutta voi säädellä mukavasti laiskasta liukumisesta spurtteihin. Ulkoilun ja treenin painotus vaihteli tietysti radan mukaan. Lähisaaristossa Espoon merijäällä harhaillessa oli mukana kahvivehkeet, mutta Munkkiniemen ympyrärataa kiertäessä homma tuppasi menemään väkisin vähän urheilun puolelle. Siistiä molemmilla painotuksilla joka tapauksessa, ja tänä vuonna olisi toiveissa päästä jäille taas ainakin se 3 kertaa.
Hesarissa peloteltiin 7.1. meren jään kuppaisuudesta, mutta tämän viikonlopun kelit ovat olleet sen verran hyytävät (ja huomisellekin lupailtiin suunnilleen -13 astetta), että tiistaina 13.1. olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan miten ratisee. Retkiluisteluyhdistyksen jääinfossa tosin näkyy melkein pelkästään ruotsalaisia ratoja ja viimeisin raportti on 5. päivältä, joten ennuste on vähän usvan peitossa. Tulevaisuusjohtaja Lauri aikoo vetää jään alle köyttä verkkoja varten, enkä tiedä tarkalleen missä tämän olisi tarkoitus tapahtua. En myöskään tiedä onko tämä terveellinen askel kohti linkolalaisuutta. Tiistaina kuitenkin mahdollisesti luvassa tuore raportti jostain pk-seudun jäästä, hyvällä onnella feat. naskaliarvio! Prismasta.
Patikkamuistio 