Sipoonkorven kansallispuisto on jäänyt tähän mennessä tyystin kokeilematta, vaikka se sijaitsee hyvinkin holleilla: keskustasta matka julkisilla on jopa helpompi kuin Nuuksioon, koska Rautatientorilta menee suora bussiyhteys (onnikka 742) puiston eteläosan kylkeen Sotunkiin. Sain huijattua kollega-Jannen messiin puiston eteläpuoliskossa sijaitsevalle Kalkkiruukin laavulle pyjamabileisiin, ja sopivasti tajuttiin että toinenkin toveri asuu yhtä pysäkkiä puistoa aiemmin Sotungin Nurmimäentiellä. Base camp!
Saapuminen puiston eteläosan viereen Kalkkiuunintielle 742:lla (infoja) ja laavulle paarustaminen Kalkkiuunintietä pitkin näyttää kartalla tältä (katso myös tämä):
Laavulle mennessä tehtiin vain yksi sakkolenkki, koska ”olet tässä” -täplän kohdalla ei ollut ihan selkeää kumpaan suuntaan polkua pitäisi kiertää. Oikea suunta laavulle on kyltin vieressä oleva puomilla suljettu isompi polku vähän ylämäkeen, valkovihreän markkerin suuntaan. Eli kun naama on infokylttiä kohti, puomi ja laavupolku ovat oikean kätesi puolella. Oispa meillekin joku kertonut, VAIKKA JOKU KYLTTI.
Paikka löytyi kuitenkin vallan helposti kylttivajauksellakin, ja päästiin laavuilemaan.
Aiemmin laavun edessä on ollut pitkä tulisija, mutta nyttemmin se on korvattu peruskokoisella neliölootalla.
Laavun lähistöltä puuttuu vesipiste: emme ottaneet selvää mistä sitä saisi helpoiten rouhittua, vaan kannoimme suosiolla nesteet paikalle itse. Laavu on vallan mukava hengailutönö, ja päivä kului Spurdon ohella kirvestä heilutellen ja korttia lätkien. Jannella oli myös mukana jonkun Virtasen Spotify-soittolista, joka koostui pelkästä tsingiskaani-popista. Viisi tuntia pornolaulua näyttää olevan suunnilleen ihmiselle tarpeeksi.
Tällä reissulla tuli testattua pari uutta asiaa tai varustetta: loimulohi ja äiteen irtohihat. Molemmat olivat ässiä, loimulohikin onnistui heti ensimmäisellä arpomisella.
Laavulla piipahti illan mittaan pari vierasta, valoisan aikaan joku Kristian, joka paistoi roiskeläppäpitsoja foliossa ja jätti meille pussillisen halkoja. Eka pitsa ei toiminut.
Illemmalla vielä pari hiihtäjää pyörähti laavulla pikaisella tikkumakkaralla.
Nukkumaan mentiin varsin ihmisten aikaan, mutta yöllä iski katastrof! Jannelle lainaamani kirpputorilta löytynyt mysteeripussi osoittautui sen verran kuppaiseksi, että nukkuminen ei lähtenyt tulille. Tai olisi ehkä onnistunut, mutta oli ilmeisesti kyseenalaista olisiko siitä enää herännyt aamulla. Eli evakuoitiin Andyn tukikohtaan cocktaileille ja debriiffaukseen.
Vaikka yöpyminen pitikin abortata, reissu oli vallan jees. Paikka on sen verran helpon matkan päässä ja laavu bueno, että tämä toimii hyvänä vaihtoehtona Nuuksiolle makkaranpaistoreissuilla. Uusintaan!
Patikkamuistio 