Romanian Fagaras-vuorijonolla (Transylvania/Karpaatit) 6/2016: Siellä Oli Lunta

alkujampat

Fabulous Four eli Lauri, Jukka, Antti ja Eero Balea Lacin hissillä: vielä ei ollut kylmä

alkusiistikohtifagarasania

Tässäkään ei ollut vielä kovin kylmä. Alhaalla kiemurtelee Transfagarasan.

alkuunkiipiiseinaa

Tämä oli jo sitä aika kylmää ja muutenkin hyytävää. Mie aloin romahtaa.

alkuunkiipiiseinaa_keskisormi

Ja tässä oltiin suunnilleen ytimessä. Sormea palelti ja ahisti.

Mikä:

Alunperin oli tarkoitus patikeerata 4-5 päivää Romanian Transylvanian Fagaras-vuorijonoa länsi-itä-suunnassa harjua pitkin n. 2000 metrin hujakoilla, suunnilleen 70 km Sibiun läheiseltä Balea Lacilta jonnekin Branin (”Draculan linnan” kotikylä) lähistölle. Matkalle olisi osunut myös maan korkein vuori Moldoveanu.

Oltiin liikkeelle kesäkuun ensimmäisellä viikolla, ja päälle iski kohtuullisen sakea tapaus mm. Korsikan reissulta tuttua ”too much snow, impossible”-meininkiä.  Homma jäi lopulta parin päivän hankihorroriin ja improvisoituun exittiin alas Victorian pikkukaupunkiin 3. kävelypäivänä, Moldoveanun kautta käymättä.

Reitti:

Edetty matka ei ollut ihan sitä mietittiin. Harjua päästiin eteenpäin ehkä jotain yksinumeroisia kilometrejä ensimmäisen kahden päivän häröilyssä, ja sitten kolmantena päivänä skipattiin alas Victorian kylään/kaupunkiin. Kartta alla näyttää kunnian päivät. Kuten mainitsen myöhempänä: mene lähempänä keski- tai loppukesää.

routemap.png

Matkalla alas Victoriaan törmättiin virolaiseen kävelijäpoppooseen, joilla oli päinvastainen kiekka mielessä: Victoriasta ylös Turnurille, 2. päivänä Turnurilta Podragulle ja sitten Podragulta piipahduksia sinne ja tänne, esim. Moldoveanun huiputus onnistunee vallan jees sieltä päiväreissuna ja Balea Lackin on siellä hollilla. Tuo vaikuttaisi olevan aika näppärä paketti varsinkin pikkurepuilla, ja niillä turjakkeilla oli tietysti parempi kelikin ylhäällä kun näyttivät kuvia jälkeenpäin.

Miten sinne pääsee:

Lennot otettiin Bukarestiin, hinta oli jossain 250 euron tuntumassa menopaluu. Suunnilleen 120 euron hintaan saatiin Bucharest Transfersin taksi noukkimaan meidät suoraan kentältä ja viemään Balea Lacin alapuolella olevan hissiaseman hotellille (Balea Cascada) eli yhden köysiradan päähän reitin alusta.

Matkalla tosin tuli paikalliseen tulotasoon verratuna kohtuuttomia sakkoja epämääräiseltä romanialaiselta poliisilta epämääräisin perustein, ja sponssattiin kuskille vähän ekstraa niistä. Kuski Dan(kai ?) oli mukava heppu, suositteli Romanian Mustan meren biitsiä kekkerikohteena. Oli myös teknoa vastaan eli AAA+.

Taksit olivat muutenkin kelpo värkkejä vampyyrimaata pitkin sahatessa, pitempiinkään rykäisyihin ei uponnut kovin montaa kymppiä (Bukarest-Balea Lacin 120 euroa oli sekin vallan kohtuullinen taksa 250 km:n ja 4+ tunnin kuskauksesta). Bukarestissa ei tosin kannata ottaa taksia ainakaan yöllä assan edestä.

Majoitukset ja vesi:

Tämä koskettaa vähän kohtaa ”Milloin sinne kannattaa mennä”. Eli niiden harjun etappien kohdalla jotka ehdittiin tehdä (ehkä 1,25?) majoituksia oli tarjolla jopa mainiosti. Balea Lacilla oli ihan hotellia. Siitä edettiin aluksi hitaasti mutta epävarmasti  Fereastra Zmeiloriin peltiseen refuge/autiomajaan. Matkalla oli kai ehkä jotain jokia, mutta liikkuessa vesi ei ollut huolenaihe, koska sitä oli ilmassa ja lumena jaloissa suht kylliksi. Zmeilorin autiomajalle pysähtyessä jouduimme tosin etsimään puroa läheisiltä rinteiltä hetken aikaa: semmoisen löytyminen saattaa olla vähän arpapeliä.

DSCN0139.JPG

alkumajoitukset_peltisisalta

Maja on siis peltinen koppero, mutta maittaa todella hyvin alkukesäkuun kelissä. Muistinko jo mainita milloin sinne kannattaa mennä? Ei ainakaan kesäkuun alussa.

alkumajoitukset_trangiapalaa

Peltisessä majassa on hyvää iso häröilyvara trangialle

Pääharjun toisella eli pohjoispuolella muutaman tunnin päässä on Cabana Podragu, joten reitin alussa majoitteista on jopa runsaudenpulaa. Podragusta taas pari tuntia alamäkeen kohti Victoriaa löytyy Cabana Turnuri (aaseja ja soppaa! + pirun pelottava huussi), ja Turnurista melko täyden päivän kävelyn päässä alamaastossa onkin sitten Victorian pikkukaupunki hotelleilla ja muilla humputuksilla. Harjulta löytyy varmasti muutakin majaa itään päin mennessä, mutta kun ei selvitty sinne niin jääpi raportoimatta.

cabanaturnurieeronfoto

Ulkomajoituksena minulla oli toiveikkaasti mukana tarppi, mutta herran kiitos sitä ei tarvinnut käyttää.

alamaantarpit

2000 metriä alempana tarpit toimivat tosin ihan hyvin.

Milloin sinne kannattaa mennä:

Vuoden 2016 kokemuksen perusteella ei ainakaan kesäkuun ekalla puoliskolla. Turnurin refugella ukko kertoi että myös syksyllä on kirkkaita säitä, ja osa refugeista eli cabanoista (ainakin Podragu) aukesikin vasta viikon sen jälkeen kun oltiin mestoilla. Eli heinäkuusta kannattaa varmaan aloittaa jos haluaa varmistella. Kesäkuun alussakin tosin oli jo yli +30 kaupungeissa. Kuvassa alla on semmoinen tilanne päällä.

alkumaantasallakesaisaa

Alkukesäkuussa lunta oli siis reitillä niin paljon että piti vetää usein nelivetoa eri suuntiin, ja useammin kuin kerran tuli mieleen että tässähän voi kuolla kokonaan tai osittain eikä vissiin ole matkavakuutusta. Keli yleisesti oli ylhäällä reitillä jotain +2 ja ropi ropi. Lumesta ei tosin ollut aina silkkaa haittaa, kuten liikkuva kuva alla kertoo (käännä päätä).

Opas: Ciceronelta löytyy kirja nimeltä The Mountains of Romania. Jos haluaa yksityiskohtaisempaa tietoa jostain tietystä reitistä eikä lyhyttä esittelyä kaikista mahdollisista kävelypaikoista (ilman isompaa kantaa suuntaan tai toiseen olisiko paikka muita parempi tai huonompi valinta), kirja on aika pitkälti tyhjä arpa. Plus sen kirjoittaminen aloitettiin 90-luvulla, kirjailija kuoli välissä ja aika iso osa matskusta näyttää väkevästi ysäriltä/vanhemmalta, harvat kartat varsinkin. En tiedä mistä näitä osuu, edellisenäkin kesänä oli sen yksikätisen tyypin Sierra Nevada -opus.

Päivä 1: Balea Cascadalta hissillä Balea Lacille, omstart

liputuspaiva_falsestart

Valmistauduttiin kunnian päivään mutta ei se tullutkaan

Ensimmäinen kävelypäivä lähti käyntiin kakoen, kun illalla oli ammuskeltu paintballia paikallisten kanssa ja juotu tinneriä turistien kesken. Lauri ilmestyi aamulla tonteille jostain hämäristä omista reissuista, ja pompattiin köysiradalle jopa suht ajoissa.

alkuhissillayloshotellialla

Oikealla köysiratatalo, vasemmalla Balea Cascadan hotelli

Hissikyyti nousee muistaakseni 700-800 korkeusmetriä jonkun vartin kiikkumisen aikana: pätkän voi myös patikoida Balea Cascadan vesiputouksen kautta ylös asti. Matkalla on hyvät näkymät ihastella alla kiemurtavia Ceausescun 70-luvun proggiksen Transfagarasanin serpentiinejä. Kuulemma hyvä rälläystie jos on joku autourpo, tosin korkein osuus oli vielä ainakin virallisesti suljettu talven jäljiltä.

alkufagarasan

Köysiradan alapäässä keli oli tuntunut vielä ihan suht ookoolta, mutta Balea Lacille saavuttaessa uima-allas sisälsi muutakin kamalaa kuin Mars-patukoita.

balealac_edesta_jaassabalealacci_jarvinakyma_falsestartti

Balea Lacissa oli vielä ihan tukeva jääpeite, johon joku oli leikannut ystävällisesti n. uima-altaan kokoisen virkistysalueen. Järven vastarannalla nähtiin jamppa hiihtämässä.

Ei se mitn! Syötiin lounasta Balea Lacin ravintelissa ja päätettiin suksia mäkeen katsomaan miltä siellä näyttäisi. Vire oli ihan toiveikkaan näköinen.

Päästiin luultavasti lähemmäs 30 minuuttia rinnettä ylöskin päin about reitillä, ennen kuin polku katosi lumen ja sumun alle. Lauri lähti kurvailemaan yhtä rinnettä ja me vähän syrjemmältä toista josko jotain löytyisi. Sitten olikin tosi pitkältä tuntunut aika tosi jyrkkää polun haeskelua jolta ei meinannut pystyä laskeutumaan takaisin sitten kun tajuttiin luovuttaa: alaspäin olikin vielä vaikeampi könytä. Koirakin seurasi ilmeisesti raadon toivossa.

balealacciakuikuilemassa_falsestartti

Kovin älyttömästi tätä kauemmas mökistä ei ekana päivänä päästy

Saatiin lopulta väki yhteen kokoon rinteiltä takaisin näkyvälle reitille ja kitistiin aikamme että mennäänks vaiko eikö. Ylempää laskeutui porukkaa kertomaan että ei paljon kannata mennä, joten palattiin sitten päiväkävelyn jälkeen takaisin Balea Lacin hotelliin piirustuspöydän ääreen. Reitti näytti niin synkältä että mietittiin siinä myös jotta missäs muualla täällä Romaniassa olisi näitä kävelyjuttuja, mutta lopulta päätettiin käydä vielä seuraavana päivänä koittamassa uudestaan. Illalla syötiin retkieväitä parvekkeella.

falsestartti_partsikokkaus

Päivä 1, osa 2: Balea Lacilta Fereastra Zmeilorin huttiin

mukamasselkeareitti

Aamulla välähteli jopa aurinkoakin pykälän ja liikkuminenkin oli vähemmän tahmeaa. Paremmalla näkyvyydellä polkumerkkiä saatiin haravoitua rinteeltä silmään siinä määrin tarpeeksi, että homma pääsi etenemään. Lumi ei tosin vähentynyt ylemmäs noustessa sitten pätkääkään ja kohta sumukin teki comebackin.

Piakkoin Balea Lacilta ylös sudittua reitti saavuttaa Capra-järven (jäässä): paikka oli lumisena itse asiassa varmaan vaikuttavamman näköinen kuin sulana, joten tässä vaiheessa homma toimi vielä ihan mukavasti.

caprajarvi1paiva

laurimoikkaa_ekapaiva_ennen_monumenttia

Järven holleilla oli myös lohduttavasti nimetty ”Non omnis moriar” -muistomerkki: ”En kuole tyystin” on hieno viesti lumisoosissa lipeileville matkaajille.

Pian marmorijötkäleen jälkeen reitti muuttui taas melkoisen älyttömäksi re: hankipeite, eikä polusta ollut jälkeäkään. Lähdimme hinkkaamaan rinnettä pitkin jalansijoja potkien, mutta edessä oleva matka ison kulhon reunaa myöten etanavauhtia pisti arveluttamaan. Päädyimme siihen että eiköhän se reitti löydy tuolta alempaakin, ja saimme ensimmäisen kerran reissulla jotain iloa irti valkoisesta shaissesta.

Pykälän kuumottavan liukumäen jälkeen laaksosta löytyi vahingossa ja kovin piristävästi taas reittimerkki, ja kenkien tyhjennyksen jälkeen liikehdittiin jälleen.

maenlaskunjalkeenkasassa

Reitti jatkui pitkin isompaa rinnettä, joka ei ollut enää aivan niin synkkä kuin liukumäkeen ajaneet osuudet. Kengänkärkiä sekin tosin pisti potkimaan nietokseen useammassa paikkaa ja kerran pukkasi vyöryvää kiveä lähimaastossa.

laaksoapitkinzmeilorille_paiva1

lounastaukopaiva1

Zmeilorin refuge alkoi erottua etäämmällä harjua myöten tähyillessä, mutta ennen sitä käytiin vielä piipahtamassa harjun päällä (ymmärtääkseni) Lohikäärmeen ikkuna -nimisellä aallonmurtajalla toteamassa että on tuulista ja lumista.

laurihangessa_lohari-ikkuna

lohari-ikkuna_tuuliviitta

Reittiä olisi voinut jatkaa harjannetta pitkin ja Moldoveanu ei ollut enää juurikaan minkäänlaisen matkan päässä, mutta päivän reippailun jälkeen ”3 steps away from death” tjsp.  -niminen osuus siinä välissä ja kelissä ei vaikuttanut kovin houkuttelevalta. Eli suksittiin alamäkeen kohti Zmeilorin refugea (laskeutuminen vei yllättävän kauan).

Sisätilat olivat pykälän koleat metallisen kuoren ja lattian ansiosta sekä muuttuivat melko kosteiksi omasta syystä, mutta silti julmettua luksusta ulkona lotiseviin olosuhteisiin verrattuna. Päädyttiin siihen että seuraavana päivänä koitetaan palata harjulle jatkamaan jos keli paranee, ellei parane niin sitten suksitaan turvallisempaan suuntaan. Love Letteriä pelattiin, meitsi voitti. Jukka rakensi jonkin häiriintyneen alttarin.

hattislippu

Päivä 2/2,5: Zmeilorilta Cabana Podragun kautta Cabana Turnurille

jatkopaiva_eero_majaneessa_ei_oo_vielakaan_aurinkoo

Eero aamulla valmiina rymyämään. Kasvoilta loistaa lempi luontoäitiä kohtaan.

Illalla tuli pähkäiltyä useampaankin kertaan että tässä refugen vieressä olisi lumeton polku alamäkeen. Onneksi se jäi nappaamatta, sillä siinä suunnassa olisi päätynyt melko lähelle orjatyökylää ja se olisi mahdollisesti ollut lumessa rämpimistäkin synkempää. Keli ei ollut aamulla lainkaan parempi: vettä ja sumua pukkasi tuulella höystettynä, joten päädyttiin siihen että harjua pitkin jatkaminen Moldoveanulle oli tältä päivältä skippauslistalla. Jatkoimme siis lohhari-akkunan (Portita Arpasului/Fereastra Zmeilor?) kautta kohti Podragun majaa alempana laakson reunalla (jostain syystä refuget ovat tuolla cabanoja, siitä tulee enemmän mieleen sikari ja bungalow).

Eteneminen oli edelleen aikamoisen jumittavaa ja lumessa sai kikkailla ihan kyllikseen.

jatkopaiva_lumikentta_haro_rypytys

Yhdessä vaiheessa polkua jouduttiin etsiskelemään reipas tovi, ja kun se lopulta löytyi jemmasta rinteestä, päädyttiin siihen että piti tehdä tätä alla kuvattua juttua. Keskisormikin löytyi.

alkuunkiipiiseinaa

Tässä kohtaa ahdisti jonnin verran. Joka raajalla piti hakata tikapuita ja sormet jäähtyivät siihen pisteeseen että ylös päästyä ei voinut ottaa vastaan tarjottua kaljaa kun piti lämmitellä käsiä kainalossa.

Päivän alussa mentiin siis tutulla lumessakahlaamislinjalla, mutta reitille mahtui vähän vehreämpääkin laaksoa ennen viimeistä nousua Podragun yllä olevalle harjanteelle. Maisemaa välähteli välillä näkyviin sumusta, ja aurinkoisella kelillä mesta olisi varmasti ollut melkoista herkkua.

jatkopaiva_jarvialhaalla

jatkopaiva_antti_puuskuttaa_jarvi_alla

Vehreämmässäkin laaksossa oli tosin jonninverran lunta siellä sun täällä.

2paivajokikansi

Viherlaaksosta nousun jälkeen törmättiin vielä yhteen satsiin lumiestettä, mutta siinä vaiheessa Podragun maja väikkyi jo silmissä ja päästiin käyttämään hankea taas hyödyksi.

Podragun maja oli melkoinen riemun lähde, ainakin siihen asti kunnes huomattiin että eihän se ole vielä auki tässä vaiheessa sesonkia.

2paivapodraguun

Hätämajoitusta olisi ollut tarjolla Podragun varsinaisen majan vieressä olevassa vajamallisessa pömpelissä, mutta sen fasiliteetit olivat sen verran pienet ja paremman termin puutteessa kuppaiset että päädyttiin siirtämään karavaani kohti alempana odottavaa Turnurin majaa.

2paiva_levybrandi

Ennen Podragulta lähtöä ennätin juuri ja juuri pystyttää maabrändialttarin.

Aika pian Podragulta lähdön jälkeen maasto alkoi muuttua vehreämmäksi ja lumihelvetin muisto lähti lipsumaan mielestä. Harvemmin on puuraja näyttänyt niin hyvältä ❤

2paiva_podragulta_veks_kohtisumua

2paiva_vihertaa_jo

2paiva_pakomaratjatkat

2paiva_aurinkoa_sulapolku

Tässä kohtaa alkoi helpottaa jo vallan reilusti. Aurinkoa, sula polku ja puita!

Turnurin maja on parin tunnin laskeutumisen päässä Podragulta, ja toimii mm. Victorialta nousemaan lähtijöiden ensimmäisen päivän etappina. Maja on melkoisen pieni: ainoaan majoitushuoneeseen mahtuu ehkä 6-8 henkeä sovusta riippuen. Terassilla oli iso pöntöllinen soppaa ja pihan perällä olutjemma, joten paikassa on ihan kaikkea. Aasejakin!

2paiva_turnurisumua

Turnurin terassilta näkee kirkkaalla kelillä pitkälle laaksoon Victorian suuntaan. Kuvassa ei ole kirkas keli.

2paiva_turnurista_sisalta

Yksi Turnurin majan must-see-nähtävyyksistä on takapihan vessa.

2paiva_turnurin_huussi

Vuorilta poistuminen oli nyt hyvässä vauhdissa: aamulla lähdettäisiin laskeutumaan Victoriaan, eikä lunta näkynyt enää missään. Loppu hyvin, Ursus ja soppa!

3/3,5. päivä: Turnurilta Victoriaan ja hiihtoloman viettoon

3. päivänä heräiltiin aurinkoiseen keliin ja tärkeintä kaikesta tyystin lumettomaan maisemaan. Repulla oli perhonen ja aasit poseerasivat ahkerasti. Ihmisaasitkin poseerasivat ahkerasti. Turnurin Ukko jaksoi myös selostaa useaan kertaan aasitilanteensa, eli montako aasia hänellä on ylhäällä ja montako hän on lähdössä hakemaan alhaalta ja montako apulaista hänellä on tai ei ole.

Vallan leppoisa alkupäivä ja niin oli jatkokin: matka taittui hulppean aurinkoista ja vihreää metsäpolkua alamäkeen, ja joki pompsahteli vastaan säännöllisesti. Kertaalleen siihen piti mennä uimaankin.

Metsärinteitä laskeuduttiin useampi tunti, kunnes putkahdettiin tasamaalle ja aloitettiin viimeinen lähestyminen Victoriaan. Se onkin yllättävän pitkä pätkä pitkin mutaisia pikkuteitä ja lopulta asfalttia sivistyksen laitamilla: laskeutuminen ja loppulähestyminen Victorian keskustaan vei ihan täyden kävelypäivän, varmaankin 7 tunnin pintaan lounasteluineen.

Tasamaalla ennen Victoriaa kohdattiin virolainen patikkapoppoo, joka oli matkalla kohti Turnuria (reissun ensimmäiset muut vaeltajat, ellei lasketa Balea Lacin alkurinteen huonojen uutisten tuojia). Heillä oli edessä vielä reipas nousu, ja kun kohtasimme heidät myöhemmin Branissa, päivä oli ollut kuulemma pahin ikinä ja Turnuriin pääsy oli ollut karvan vaille hengenlähdön takana (selkeästi oli ahdistusta aistittavissa). Heille oli kuitenkin osunut loistokelit ylempänäkin, joten kannatti kitua mäessä. Saimme heiltä myös vinkin napata kepit kouraan matkalla olevan pikkukylän läpi kulkemista varten, ilmeisesti koirat olivat ragettaneet matkalla. Onneksi meillä ei tullut kintuille asti turreja, koska kovin isoa mastiffia ei olisi kaadettu niillä risuilla mitkä suoriuduimme poimimaan.

Matkalla Victoriaan tavattiin myös Turnurin äijän ja apulaisen aasikulkue matkalla ylös täydennysten kanssa. Ilmeisesti lastissa oli tavaraa myös Podraguun, jonka avajaiset häämöttivät lähitulevaisuudessa. Meillä täydennyksiä hommattin enää Victorian hotellin ravintolasta, jossa pidettiin varsin kohtuuhintaiset possujuhlat. Romaniassa osataan muuten syödä lihaa. Sitten alkoikin jumalaton sahaus taksilla linnasta linnaan pitkin ja poikin Transylvaniaa, mutta patikointiosio oli tässä kohtaa paketissa leirintäaluetelttailu pois lukien.

Romanian alpit pysyivät aika pitkälti sumun takana piilossa tällä visiitillä ja niitä vähänkään näkyviä maisemia oli vaikea ehtiä katsomaan kun piti tehdä tikapuuta lumeen ja jänskätä että liukuisikohan sitä holtittomasti tuonne kivikkoon nyt vai ensi mäessä. Jos kelit osuvat kohdilleen ja lumi ei, paikka on kuitenkin erittäinkin visiitin arvoinen eikä pahemmin kalpene muidenkaan maiden alppien rinnalla. Saattaa olla että revanssia pitää pukata jossain kohtaa ettei Dracula pääse voittamaan.

Bonussektorina vielä Branin (se Draculan linna -mesta) ja Brasovin (se kiva mesta) majoitussuositukset: Branissa Vampire Camping ja Brasovissa Kismet Dao -hostelli.

Kategoria(t): 1-5 päivää, niin kovin raskas, Patikointi, Romania. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Romanian Fagaras-vuorijonolla (Transylvania/Karpaatit) 6/2016: Siellä Oli Lunta

  1. L. Isä-Yksiä sanoo:

    Tuttuun tapaan teen mainioon seikkailukertomukseen omat kuivat lisäykseni, niin siitä tulee infopitoisempi niitä jälkeenjääneitä urhoja varten, jotka tuonne enää uskaltavat

    1) Suomi -> Balea Lac
    Jos haluaa ja pystyy aikatauluttamaan lisäpäivän reissunsa alkuun, niin matkalla Romanian Karpaateille voi huoletta lentää ensin Unkariin, ja ottaa Budapestista yöjunan Sibiuun. Tämä on vielä ihan fiksua, mutta itse tein lopulta haastavamman (lue:tyhmemmän) lisäkierroksen. Voin siis suositella Budapestia ja junaa, toivottavasti junaseuraksi ei satu yhtä ikäviä ali-ihmisiä kuin mulla.
    Jos hyppäät pois junasta jo Devassa eli linnuntietä hieman ennen Sibiuta, niin voit käydä Hunedoarassa katsomassa Romanian suurinta linnaa! Linnafanina tein tietysti näin, ja mahtavahan se oli!
    Hunedoarasta tai edes Devasta onkin sitten ihan pirun vaikea ja hidas päästä Sibiuun, vaikka matka on periaatteessa lyhyt. Bussit kun kulkee Devasta helpommin vaikka Barcelonaan ja Pariisiin. Suosittelen taittamaan matkan taksilla. Myös Sibiusta on vaikea päästä Balea Lacille bussilla, suosittelen taksia!
    Takaraivo sanoo että ”nyt pidetään kommentit lyhyinä”… Sibiu on hieno kaupunki, jossa on maailman paras turisti-info ja ihmiset muutenkin ystävällisiä ja todella palvelualttiita! Sibiuhun kannattaa mennä! Siellä voi asua ja tehdä ruokaostokset kätevästi keskustassa ja retkeilykaupasta saa kaasua kaikkien standardien keittimiin (itse löysin tsägällä hostellin keittiön saa-ottaa-hyllystä sopivan.)

    2) Vaellusreitti, majoitukset, vesi ym.:
    Paras kartta alueelle on Muntii Nostrii: Fagaras, copyright by Schubert & Franzke, Cluj-Napoca 2015. Kartan voi lainata multa pyytämällä!
    Itse asiassa niitä tuli samassa paketissa kaksi: 1/75000 ja 1/35000. Sibiusta ostin parillakympillä sikäläistä nappulaa. Kartan kääntöpuolella on etappien korkeuskäyrät ja kuvaukset. http://www.muntii-nostrii.ro

    Fereastra Zmeilorin mökillä on vedenottopaikka, mutta me ei käytetty sitä, kun ei tiedetty suuntaa. Ennen lähtöä kuitenkin osui silmään teksti ”H2O, Apa, Aqua –>” joka oli maalattu pihamaan kivenlohkareeseen niin alas, ettei lumen takia nähty kirjoituksesta kuin puolet ylimmästä rivistä. Vähän matkan päässä pihasta on kivessä toinenkin samanlainen maalattu opaste siinä kohtaa kun pitää poiketa ylös menevältä polulta vasemmalle eli jatkaa samassa korkeudessa kohti luodetta ja kaiketi töyrään taa ekan ylhäältä syöksyvän puron varteen.
    (Itse otimme vanhoina kettuina vedet idempää ovelasti korvakuulolla löytämästämme lähteestä, joka ei ehkä pulppua nurmen alta enää myöhemmin kesällä. Yleisesti ottaen on vaikea uskoa että nämä vuoret kuivuisivat liikaa kesän mittaan.)

    Mene ehdottomasti vasta heinäkuussa niin ei ole liikaa lunta seinämillä, ja jos uskot Turnurin isäntää niin elokuussa on vielä selkeämpää. Silloin nähnee sitten kirkkaasti ja kauas maisemia sekä reittimerkkejä.

    Refugio on ilmainen miehittämätön maja ilman varusteita.
    Cabana on isannöity ja maksullinen.

    Cabanan isännältä saa lisämaksusta soppaa, tsägällä oluttakin ja yleensä näissä on patjat ja karhivat huovat. Palvelutaso riippuu isännästä, jonka iloisuus/kärttyisyys vaihtelee varmaankin kävijöiden määrän ja laatutason mukaan. Turnurin isäntä sai meistä timanttisen mukavaa seuraa ja oli sitten meillekin mukava, mm. kuivatteli omalla puolellaankin kamiinalla meitin kenkiä ja jutusteli hauskasti kaikesta elämänpiiriinsä kuuluvasta (aasit, saappaiden laatu, kalja & rööki, radiouutiset). Meidän jälkeen tulleet virolaisetkin tykkäs. En sitten tiedä, minkälainen mies on kun on suurin sesonki, jos tuolla koskaan tuleekaan tungosta.
    Cabana Turnurilla on puhelin! Netistä tai romanialaisesta turisti-infosta/hotellista/taksista/random-nuorisolta saanee pyytämällä numeron, niin voi soittaa majalle varauksen. Isäntä puhuu erittäin luotettavasti saksaa ja välttävästi englantia. Ne virolaiset teki varauksen etukäteen soittamalla majalle, niin kyllä sinäkin osaat.

    Jos lähdet Fagarasille ja kaipaat matkaseuraa niin huikkaa täällä blogissa! Voi hyvin olla että innostuisin uusimaan tämän vuoriston, kun jäi vähän hampaankoloon. Vuoristokokemus oli tuossa säässä haastava ja siksi mahtava, mutta maisemat olisi hauska nähdä!

    Liked by 1 henkilö

  2. Ari Kulinen sanoo:

    Vaadin keskustelulle ja kritiikille avointa laatujournalismia.
    Toisin sanoen myös kanapostauksen kommentointimahdollisuus on ehdottomasti avattava!
    En suostu uskomaan, että sitä on toisaalta suljettukaan meiltä, ah niin valistuneelta ja aktiiviselta blogiyleisöltä. Varmaan kyseessä on bugi, tuo tarujen kyberötökkä joka on pistänyt asetusruksin väärään kohtaan. Kuitenkaan juuri nyt ei toimi, ei. Ja jos ei kohta ala toimia, niin teen kuten kaikki järkevät ihmiset eli valitan tekstiviestillä metro-lehden palstalle!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s