Turjakkeen keittiössä: rosvopaisti ja ihmisoikeusrikoskana

Kuluneen sulan maan sesongin aikana ehdittiin pariin kertaan eksymään gastronomian ihmeelliseen maailmaan. Nyt meillä on sinne porttari, mutta muistot elävät ikuisesti/wordpressin konkurssiin asti.

Rosvopaisti:

Tämän on itse asiassa tehneet useasti ja great successin saattelemana porukat Lohjan takana sijaitsevassa ex-farmissa, joka toimii vuosittaisen paintball-sodan tukikohtana. Tänä kesänä lähdettiin kuitenkin keulimaan liikaa ja otettiin työn alle kolmisen kiloa jäistä lampaanlihaa.

dsc_0711

Ainekset on kasassa. Valkosipulia ja perusmaustetta pusketaan lihan pintaan/koloihin, kaalinlehtiä siihen ympärille ja sitten kääritään jööti folioon ja dumpataan nuotiomonttuun.

Preppauspuoli ei ole mitään kummoista rakettifysisiikkaa, eli lihakimpale vain hierotaan mausteilla ja kääritään notskinkestävään materiaaliin. Wanhan Coulun rosvot ilmeisesti hoitivat kääreet kaalinlehdillä, joten laitettiin niitäkin mukaan (maistuvat muuten todella makoisilta montussa hautumisen jälkeen). 2000-luvulla kun joudutaan syntiemme tähden elämään, käärittiin  kaalikimpale myös moneen ja varmuudeksi vielä monempaan foliokerrokseen. Sen jälkeen olikin vuorossa itse tulipesä, eli monttu.

dsc_0704

Rosvoja, monttu

Eli uuniksi tarvitaan tosiaan muutaman futiksen kokoinen reikä maahan. Edellä mainittua reikää kuumotellaan (etukäteen) palavan puun keinoin. Kun ollaan siinä vaiheessa että monttu ei todnäk enää kuumene enempää puilla, hiilet ronkitaan hetkeksi ulos kuopasta, esim. kottikärryyn, ja monttuun asetellaan se rosvon ruokaboltsi.

dsc_0746

Le dinner is preparando!

Hiilistä tyhjennettyyn kuoppaan dumpataan sitten se paisti, ja sen päälle kasataan sitten taas takaisin ne hiilet ja satsi hiekkaa. Aika oman arvion mukaan mennään tässä näin että mikä on hyvä kerrostus. Sitten siinä päällä voi/kannattaa polttaa lisää notskia.

dsc_0741

Kokit pelaa korttia. Notskitettiin siinä paistihaudan päällä kohtuulisen myöhään asti.

Paisti jätettiin sitten kitumaan sinne hiekkakuoppaan yön yli ja tähdättiin seuraavan päivän lounas/päivälliseen sen syömisen kanssa. Yhteensä haduttelua kuopassa taisi tulla 12-13 tuntia, pienemmät ja sulemmat ja/tai irtopalaisemmat satsit menisivät varmaankin kuosiin esim. aamulla/aamupäivällä aloittaessa ja samana iltana syödessä.

dsc_0695

Apinat pistää rosvon rosvopaistiin

Seuraavana päivänä pistettiin pöytään bandiitin jötkäle! Valkosipulinkynnet ja käärekaali olivat pehmenneet ekstraherkuksi paistin ympärille.

Itse paisti ei kuitenkaan ollut lusikalla syötävää, vaan ”vain” perus/hyvin kypsää stuffia. Aiemmissa efforteissa rosvopaistista oli tullut todella pehmeää hampaattoman purtavaa superherkkua, mutta tässä tuli joku raja vastaan. Ehkä kiinteä kolmen kilon jööti ei vain taivu tähän touhuun järkevässä ajassa, tai sitten lammas on jotenkin friikkimäisesti nautaotuksia jäntevämpää tavaraa. Seuravaan ponnistukseen hakisin pienempiä paloja (vähemmän kiloja yleensäkin?), ei pakkasesta, ehkä jotain rasvaisempaa osaa sekaan.

Purkkihanurikana:

Olin joskus aiemmin rekisteröinyt hämärästi infoa siitä että eläimen sisään voi asettaa erilaisia ampulleja maustamistarkoituksessa. Toisaalta jostain hippien nurkkauksesta oli kantautunut myös huhuja siitä että eläimillä on jonkinasteisia oikeuksia, ja osaltaan tähän liittyen siitä että ihmisyys on häilyvä asia joka voi myös rapautua. Sen pystyi sitten kutakuinkin ennustamaan kumpaa polkua keittiössä lähdettiin etenemään.

Tarkoituksena oli siis (kai/toivon) valmistaa nuotiolla kokonainen kana, jonka uumenissa tölkillinen olutta vapauttaa alumiinimyrkkyjen sijasta kosteuttavaa ja herkullistavaa ohrahöyryä. Ensimmäinen epäilystä herättävä asia oli kanassa edelleen kiinni oleva kaula. Myös se että kokki piti juottaa epäeettiseksi ennen hirmutyötä laittoi arvelemaan.

Ja hanskat.

Kana oli soosattu jo etukäteen marinaadissa ja säilötty liemessä laatikkoon: mahdollisesti kyseessä oli yritys piilottaa suoritus taivaan katseelta.

Kuvasta varmaankin selviää suunnilleen tämä valmistusprosessi: laita tölkki kanan sisään. Tölkki on hyvä avata höyryn liikkumisen helpottamiseksi.

dsc_2071

RINSE AND REPEAT

Sitten sitä kanaa paistettiin grillillä eri puolilta ja lopuksi en saanut juoda herkullista lientä hanuritölkistä.En ollut osallisena kaikkien kanan osien maistamisessa, joten voin vain kommentoida ulointa rintapalaa: ei erityisen mehukasta, ei maistunut oluelta, mutta toisaalta ei myöskään ollut räjähtäneen tölkin shrapnellin läpitunkema.

Jätän tämän ruokalajin tuuttaamisen yksityiskohtien jakamisen kommenttilaatikon varaan. Siellä on ollut usein paikalla L. KanaMengele.192.168.10.1, jolla arvelen olevan tästä sisäpiirin tietoa.

Kategoria(t): Ruoka. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s