Skye Trail (25.9. – 30.9.2016)

dsc_1869

Mikä: Skye Trail on Ciceronen oppaan (mikä oli tällä kertaa pitkästä aikaa varsin jees!) mukaisella meiningillä kuljettuna 7 päivän ja 128 kilometrin mittainen vaellusreitti Skotlannin länsirannikosta vähän irrallaan olevalla Isle of Skyellä. Siello nättii.

Reitti: Aloituspiste sijaitsee saaren pohjoiskärjessä Rubha Hunishissa, ja sieltä talsitaan sitten koko Skyen läpi eteläkärkeen Elgoliin. Viimeiset 2 päiväetappia mennään Elgolista saaren itäpuolella sijaitsevaan toiseksi isoimpaan asutuspaikkaan Broadfordiin N:n muotoista taaperrusta aika pitkälti maantietä tai sen lähistöä: tämä loppupätkä jäi meiltä väliin ajanpuutteen takia (bussista käsin tosin näkyi sekin osuus). Varastin tämmöisen:

skyetrailroute

Eli tuossa se 128 km koukkuilee. Kuva on rohmuttu täältä, näköjään alun perin Ciceronen oppaasta.

Ensimmäiset 3 päivää eli Rubha Hunishista Portreehen kattava 1:25000-mittasuhteen kartta löytyy Harvey Mapsilta, se on vallan jees yleisestikin ja erityisesti sen takia että siihen on merkitty Skye Trailin reitti pallopolkuna. Jos hommaa Ciceronen kirjan ja tuon kartan, suunnistusohjeita on ihan kystä kyllin. Käytännössä eksyminen on ilman sumua mahdollista lähinnä Trotternishilla loppupäässä, kun suora harjun seuraaminen loppuu ja pitäisi edes vähän suunnistaa (siinä me eksyttiin), joten Harveyn kartta kattaa just sen palasen missä tarvitsee karttaa. Muulta osin opaskirjan ohjeet ja pienityt kartat piisaavat kyllä: reitti on Trotternishin loppua lukuun ottamatta vallan selkeä ja se ilmeinen polku on aika lailla aina se oikea, monestimmin myös ainoa.

dsc_1598

Jos haluat olla loppuun asti varustautunut niin muista Jamppa. Ciceronen kirjasta tässä kuvassa on tosin vanha painos joka hajoaa kosteudesta kuin jokin pökäle.

Mitä noukkisin ainakin reitiltä/mitä voisin skipata:

Tämä valikointi tuli vastaan jo sen takia, että käytettävissä oli vain yksi lomaviikko. Alkuperäinen suunnitelma oli vetää läpi etapit 1-5, eli Rubha Hunishista Elgoliin. Matkalla tuli kuitenkin pulmia eli säätä (vähän myös eksyttiin), ja etappi numero 3 eli Storr-Portree päädyttiin menemään taksilla. Se ei kuitenkaan onneksi näyttänyt olevan erityisen eeppinen osa reittiä, joten nae hätä.

Mutta siis, nämä olivat selkeästi parhaat pätkät:

  • Ensimmäinen päivä pohjoiskärjessä Rubha Hunishilta Flodigarryyn. Rubha Hunishissa sijaitsee ihq Lookout-niminen bothy eli autiotupa, ja kärjestä puskee mereen omituinen matala niemeke. Seutu olisi Lookoutin lisäksi pysähdyksen väärti myös valasspottausmielessä, muistaakseni elokuussa olisi sesonkia sille.
  • Toinen (tai jaettuna etappina 2. ja 3.) päivä Flodigarrystä saaren varmaankin kuuluisimmalle maamerkille Old Man of Storrille. Alkupäässä tunnin-parin päässä Flodigarrystä reitti kulkee Quiraingin kallioiden läpi (ehkä 2. tunnetuin mesta), ja Quiraingin ja Storrin välissä on parisenkymmentä kilometriä Trotternishin harjua, joka on sekin silkkaa hulppeutta. Etappi on tosin 28,5 km pitkä, joten se vaatii joko hurjan aikaista lähtöä tai päivän jakamista väliyöpymisellä, mihin me päädyimme. Huonolla kelillä harjulle, Quiraingille tai Storrille ei ole isompaa järkeä lähteä: Trotternishillä eksyy ja ahdistuu, ja Quiraingin ja Storrin näkymät menevät hukkaan.
  • Etappi 5 Sligachanista Elgoliin: reitti kulkee suurimman osan ajasta Cuillinin vuorten välissä sigamageessa laaksossa, ja Camasunaryn lahti on hulppean nätti. Camasunaryssä on myös bothy, jossa voisi ajan salliessa viettää yön ja käydä kiipeämässä viereisillä vuorilla. Bothystä Elgoliin päin löytyy toinen loistava ranta.
dscn0670

Hyvinkin selkeää polkua Quiraingin nurkilla

Nämä taas eivät niin vakuuttaneet/surettaneet vaikka jäivät välistä:

  • Etappi 4 Portreesta Sligachaniin: alussa on vajaa 15 km maantien vierustaa, eivätkä maisemat sen aikana mitenkään häikäise muuhun reittiin verrattuna. Viimeiset 4-5 km mennään rinnepolkua ison lahden/järven reunalla (Loch Sligachan), ja ihan lopussa reitti hävisi ja joutui rämpimään hetteikössä/purossa/ojassa. Nättejäkin pätkiä (mm. hieno pienehkö jemmattu vesiputous Loch Sligachan -osuudella), mutta omasta mielestäni ei mitenkään pakollinen rasti ja huonolla kelillä jopa kamala.
  • Etappi 3 Storrilta Portreehen: tämä skipattiin sään ja eksymisen lannistamina, mutta taksi kulki melko lähellä reittiä eikä osuus näyttänyt mitenkään ihan must-see-kamalta (rannikkopolkua jossa ei näyttänyt olevan isompia obeliskeja tms.). Walkhighlands.co.uk kuitenkin kehuu näkymiä rantakallioilta ja kommenteissakin väitetään hyväksi satsiksi.
  • Viimeiset 2 päivää Elgolista Broadfordiin (kato täältä): reitti kulkee rannikkoa myötäillen aika paljon maantien lähistöllä tai jopa maantiellä. Tätä en kulkenut itse, mutta bussi Elgolista Broadfordiin seuraili samaa settiä. Bussista reitti vaikutti varsin nätiltä maaseudulta: toisella puolella oli rannikko ja toisella puolella vuoristoa/kukkuloita. Tiellä kulkeminen tai tien läheisyys kuitenkin niistää väistämättä osan hohdosta. Tällä osuudella tosin ohitetaan Ian Andersonin entinen kämppä Torrinin nurkilla, joten Jethro Tullin ystävä varmaan painaa mielellään.
dscn0820

Vähemmän selkeää polkua Portree-Sligachanin etapin lopussa

Vaikeusaste: Oppaassa ja nettisivuilla varoitellaan siitä, että reitti on tarkoitettu kokeneille, suunnistustaitoisille ja fiteille vaeltajille. Tämä ei nyt pidä täysin paikkaansa kaikissa olosuhteissa ja kaikilla tiukimmilla määritelmillä, jo ihan senkin todistamana että Mikko ja mä käytiin siellä eikä silleen paljon kuoltu. Korkeuserot tai muut etenemistä vaikeuttavat jutskat eivät ole mitenkään älyttömiä, ellei Trotternishiä lasketa niin hädin tuskin mainittavia. Sama pätee myös siihen suunnistamiseen: melkein aina on näkyvissä se ainoa järjellinen polku mitä pitää seurata, ja hyvinkin usein siinä on myös vastassa meri tai 200 metrin rotko josta huomaa milloin on osunut siihen reitin reunaan.

Suunnistus- tai kuntovaatimukset pätevät siis lähinnä 2. päivän rutistukseen Flodigarrystä Storrille. Sillä osuudella päivämatkalle tulee pituutta 28,5 km (voi myös yöpyä teltasssa välissä tietty), ja sillä tehdään myös isoimmat nousut (ei kuitenkaan ikinä yli 4-500 korkeusmetriä kerralla ja aina järjellisellä polulla tai ainakin suht inhmillisellä nurtsilla/nurtsin kaltaisella suolla). Huonolla kelillä eli julmetussa tuulessa, sateessa ja sumussa Trotternishillä on kyllä vallan mahdollista eksyä, me ainakin onnistuttiin siinä. Kompassi on varsin hyvä ottaa koska voi joutua sukellusvenesuunnistamaan.

DSCN0827.JPG

Vika saattoi olla kyllä myös käyttäjässä

Siltikin: jos Trotternishillä osaa kulkea about etelään harjun reunaa pitkin (putoamatta sen yli kun tuulee ns. pirusti), siinä loppukolmanneksella eksyttyäkin on aikas helppoa etsiä laskeutumiskelpoinen reitti sinne harjun suuntaisesti eli pohjoisesta etelään kulkevalle isommalle/ainoalle autotielle, joka vie Storrin kautta Portreehen. Storrille voi tilata taksin (kuten me),  ja siellä on melkein saletisti turistia vaikka missä kelissä.

Siltikin osa II: Kaikilla etapeilla jotka kävin kulkemassa oli ainakin vähintäänkin joitain kapeita ja puhurille alttiita kohtia joissa kykenee huonolla kelillä ja/tai väsyneenä tunaroimaan itsensä turmioon. Syyskuun lopussa ainakin tuuli monesti ihan huolella.

Vesi, huolto ja majoitukset: Jossain netissä luki että Skyellä sataa noin 213 päivää vuodessa, eli hyvinkin yli puolet ajasta. Dehydraatio ei ollut sinänsä mikään hurja ongelma (lue: lol), varsinkin kun useimmat etapit olivat aika inhimillisen pituisia ja päättyivät kylään tai ainakin jonkinlaiseen talokeskittymään. Trotternishillä on teoreettinen mahdollisuus kaivata juomakelpoista vettä, koska etappi on pitkä ja juokseva vesi ei osu välttämättä yksiin taukojen kanssa. Silti, jos aamulla ottaa jokusen litran vettä ja on mahdollisuus keittää matkalta löytyvää vähemmän kristallista nestettä (=suosta), väittäisin että ei pitäisi tulla aquan kanssa ongelmaa ihon sisäisessä mielessä.

Huoltoon pätee sama juttu. Flodigarry-Storr -etappi loppuu Storrille, ja siellä ei ole kylää tms. päivän lopussa (Storrin parkkipaikalla saattaa hyvinkin olla kyllä karavaanari poikineen ja/tai muuta roikaletta).Kaikki muut etapit sen sijaan päättyvät ainakin jonkinlaisella ruualla ja majalla varustettuun sivistykseen. Isoin majoitusongelma on todennäköisesti hostellin varaaminen Portreessa (vielä syyskuun lopussakin aivan tukossa), ja bunkhouseen mahtuminen Sligachanissa. Telttailu on aina mahdollista, eikä edes mitenkään kovin sakotettavaa ymmärtääkseni. Telttapaikat maksavat jotain ehkä 7-10 punnan tienoita, hostelli jotain 15-20 puntaa ja B&B:t Portreessä 35-40 punnan pintaan.

dsc_1820

Portreen QEII2.0:n B&B oli huippu, mutta kyllä kotiteltta on aina kotiteltta.

Majoitusvaihtoehdoissa kannattaa tietysti huomioida reitin alun iiihhaanaa Lookout-bothy ja Elgolista 5 km päässä sijaitseva Camasunaryn maja. Lookout (tai sitä ympäröivä maasto, tuulta kestävällä teltalla varsinkin metrin-pari merenpinnasta nouseva ulkoneva osuus Rubha Hunishista) olisi varsin loistava aloituspaikka vaellukselle. Skye Trailin alkupäähän viemään pyydetyn taksin pitäisi tiputtaa parkkikselle noin 30 minuutin helpon kävelyn (iisi ylämäki, selkeä polku) päähän Lookoutista. Siellä on tosin vain n. 4 punkkapaikkaa ja paikka on kovin suosittu, joten telttailuun pitää varautua.

dscn0562

Lookoutin nukkumatilat. Siinä oli jo nämä pussit kun saavuttiin paikalle lounasajan tienoilla

Camasunaryssä sen sijaan on nukkumatilaa varmaan ainakin kymmenkunnalle tyypille, useampaa laveria ja silleen. Vertailussa Camasunary on ehkä enemmän sellainen monelle ihmiselle tarkoitettu refuge-refuge, kun Lookout taas on lähempänä siirtolapuutarhamökkiä (jossa on lisättynä iso olkkari maisemaikkunoilla ja valaskiikareilla).

Ruoan ostaminen: Portreessa ja Broadfordissa on ihan oikeat ruokakaupat (eli sellaiset K-marketti-tyyliset, Broadfordin vähän siinä rajoilla). Elgolissa on rajoitetun valikoiman turistikauppa, josta en parhaalla tahdollakaan löytänyt alkoholipitoista kaljaa lainkaan. Danger danger Will Robinson! Sligachanissa sen sijaan ei ole minkäänlaista kauppaa, ainoastaan baari/ravintola. Sama pätee Flodigarryyn (hostelli, hotelli ja hotellin ravintola). Flodigarrystä seuraavassa kylässä yli kävelymatkan päässä poissa reitiltä olisi ilmeisesti jonkinlainen kauppa (tai useampi, ehkä kahvilakin?), mutta se/ne ei käy sunnuntaina, tiedä sitten lauantaista. Flodigarryn hostellin respasta tosin sai ostettua jotain perustason elintarvikkeita mallia spagetti ja kastikepurkki, ja siellä on erittäin bueno yhteiskeittiö, jonne vieraat olivat jättäneet ylijäämäsafkoja kommunismikoriin.

Flodigarryn hostellin yhdellä isännällä on myös oma mielipiteensä siitä missä suunnassa matka Flodigarryn ja Storrin välillä pitäisi kulkea, ja kuka reitin on alun perin kehittänyt. Molemmissa kohdissa näkemys eroaa Ciceronen esittämästä tiedosta. Kannattaa tsekata!

Milloin sinne kannattaa mennä: No se on etelämmässä kuin Lappi, mutta myös lähellä isohkoa v…ihaista vesialuetta. Ainakin joku matkantarjoaja lopettaa reissut syyskuun loppuun. Kesäkuukausina on taas kuulemma hyttysongelmaa. Oma vuodenaikafilosofiani saarelle menemiseen perustui lomien saamisen lisäksi siihen, että monien lähteiden mukaan ero lämpötiloissa ja sademäärissä on melko vähäinen akselilla touko/kesäkuu-syyskuu. Eli esim. heinäkuussa on maksimit (kai, muistaakseni) 17 asteessa ja syyskuussa 12-13 asteessa, sadetta on aina. Tietty keli-ikkunan reunoilla on todennäköisemmin huonompaa, mutta silloin mennään tuurilla ja iloitaan vähemmistä hyttysistä.

Luulin turismin vähentyneen syyskuun lopussa, mutta hitot ja mitä pah. Portreessa eli saaren pääkaupungissa jouduttiin joka ilta kävelemään ympäriinsä jahtaamassa edes yhtä vapaata B&B:tä, hostelleista ei toivoakaan. Vaikka paikat olivat jumissa turistia sun muuta, vaellusreiteillä ei näkynyt juuri ketään meidän lisäksi (max. 3-5 ihmistä koko aikana patikointipätkillä). Eli saari on täynnä ei-patikoija-ihmishanuria vielä syksylläkin. Saarelaisiakin ahdistaa paikallislehden mukaan kun ei matkailija osaa vessaa tai tietä.

Mutta siis milloin itse ehkä tulisin: hyttyspelossa elokuun loppupuolella tai syyskuun aluilla. Syyskuun loppu oli jo vähän viileää (ei kyllä liian, ja hyviä aurinkopäiviäkin osui yli keskiarvon). Tuuli veti silti harjulla dunkkuun kovin pahasti ja yölämpötilat alkoivat olla jo niillä rajoilla ettei tunnu kesävaellukselta, varsinkin kun tuli kastuttua aika tiheään.

Miten sinne pääsee:  Järjellisiä vaihtoehtoja Suomesta päin tullessa on varmaankin nämä: lento Edinburghiin tai Invernessiin (tai Glasgow?) ja sitten bussi Skyelle. On kai myös olemassa jonkinlainen Harry Potter -höyryjuna pitkin ties mitä ja sitten lautta saaren eteläpuolelle. Kuulostaa salamannopealta. Junista ja niiden vauhdista kuittailuun ei sinänsä olisi varaa, koska päädyin ihan itse niinkin ovelaan valintaan kuin…

Caledonian Sleeper Lontoosta Invernessiin. 11 tuntia istumapaikalla oli aika herkkua lennon päälle, varsinkin kun vaunusta oli estetty pääsy sänkyrälssin puolelle ravintolaa. Yö meni kuitenkin yllättävän hyvin nuqis, ja aamulla herätessä oltiin jo Cairngormissa. Juna siis kulki Lontoosta Invernessiin, ja Invernessistä oli vielä 3 h bussilla Skyelle.

14570456_10157549217115343_722608516755420595_n

Isle of Skyelle matkustaessa on siis 2 tai oikeastaan 1 tolkullista kohdetta Skye Trailia miettiessä: Portree tai Broadford. Portree (eli Port Righ, kuninkaan satama) on saaren ”pääkaupunki”, ja sinne menevät kai useimmat kyydit mantereelta. Se on myös lähempänä pohjoista eli reitin alkua kuin Broadford (Skye Trailin eteläinen loppu, Portreen bussit menevät kyllä senkin läpi), joten Portree on se osoite jota hamutaan kun halutaan Skye Trailin alkuun saaren pohjoiskärkeen. Portreesta on vielä jonkin verran matkaa Rubha Hunishiin, eikä viikonloppuna mene ihan älyttömästi bussia. Liekö mene paljoja normipäivänäkään: taksi tai liftaus ovat aika jees optioita.

Joitain lippujen hintoja ja ehkä myös aikoja vuoden 2016 syksyllä:

  • Juna Lontoo-Inverness (Caledonian Sleeper, ennakko): 50 puntaa, 11 tuntia
  • Bussi Inverness-Portree: 25 puntaa, 3 tuntia (Loch Nessin kautta!)
  • Bussi Broadford-Edinburgh: aika lähellä 50 puntaa, 6 tuntia
  • Taksi Portree-Rubha Hunish: joku 20-30 minuuttia ja 50 puntaa
  • Taksi Storr-Portree: joku 12-13 puntaa, ehkä 12-13 km/15 min
  • Taksi Sligachan-Portree: 15 puntaa, ehkä joku 15 km
  • Bussi Portree-Sligachan: joku 2-3 puntaa
  • Bussi Elgol-Broadford: joku 3-5 puntaa

Portreen keskusaukion reunalta hotellin edestä löytyvät taksit ovat kaikki good people: yksi niistä piti kännykkä+lompakkoani tallessa 3 päivää eikä edes tehnyt sille mitään kamalaa. Kannatan  _b

Päivä 1: Portree – Rubha Hunish – Flodigarry

dscn0549

Rubha Hunishin kärkiulkonema (urpon takana keskellä). Olisi melko hulppea leiritasanko hyvällä kelillä, varsinkin kun vesiltä pitäisi löytyä valaita, delfiinejä ja hylkeitä jne.

dsc_1751

Portreen satama tavallisesta kuvakulmasta epätavallisessa kelissä

Ensimmäisen päivän pituus on vain 11,5 km, ja reitti on melkolailla tasaista (alussa pienehkö nousu Lookoutille ja loppupuoliskolla lyhyt räpiköinti kallioseinämän vieressä menevää kapeaa polkua). Edellisenä päivänä päättynyt semisti eeppinen matka laivaa vaille kaikilla liikennevälineillä (lento Hki-Lontoo, juna Lontoo-Inverness, bussi Inverness-Portree) ja illanvietto Portreessä painoivat vähän jaloissa aluksi, mutta etappi oli silti vallan miellyttävä.

Portreestä päädyttiin siis nappaamaan keskusaukiolta taksi, koska sunnuntaisin ei kuulemma mene busseja Rubha Hunishille reitin alkuun. Joku myöhemmin kyllä sanoi että menisipä (katso täältä). Taksi oli silti ihan hyvä valinta: perille pääsi varmasti oikeaan paikkaan, ja kuskin kanssa tuli juteltua säät ja Brexitit, Skotlantia EU:hun odotellessa. Saarella on ilmeisesti myös aika liftausmyönteinen meininki.

dsc_1760

Taksista saatiin reissun paras näköhavainto Old Man of Storrista. 3 päivää myöhemmin sinne jalan saavuttuamme paikka oli mörkösumun peitossa.

Kännykkä eli myös lompakko unohtui taksiin, mutta saatiin sovittua perään Mikon luurilla että muutaman päivän päästä nähdään taas Portreessä eikä kuski soittele kovin moneen aikuisviihteeseen. Alkupisteen parkkiksella oli jonkin verran väkeä ja joitakin palaamassa Lookoutin suunnalta, mutta muuten etapilla oli todella väljää (1,5 seuruetta kohdattiin).

Alkuparkista on lyhyt ja helppo kävely Lookout-bothylle, joka on vanha rannikkovartioston tähystysmesta kiikareineen ihan rannan tuntumassa. Eri mainio aloitus vaellukselle olisi iltautuminen siinä (tosin varattu varmaan kuin piru) tai Rubha Hunishin merenvierustalla ja kuikuilu merelle josko pyöriäistä tms. irtoaisi silmään.

dscn0545

dscn0554

Lookoutin jälkeen seuraillaan selkeää reittiä pitkin rantaviivaa tai ainakin silleen että ranta näkyy koko ajan. Tällä päiväetapilla on jopa jokunen reittimerkkikin, vaikka täällä niitä juuri ei tarvittaisi. Lampaat hengaavat vaarallisen näköisesti maailman kapeimmalla laitumella, sää hellii ja Mikko näyttää terveen vihaiselta.

dscn0568

Ensimmäisen päivän urakka on miellyttävää paarustelua helpoilla poluilla merimaisemia tuijotellessa, ja etelän suunnassa vilahtelee jo vähän korkeampaakin maastoa. 2. päivänä hakattaisiinkin sitten silkkaa kukkulaa (ja 3. päivänä myös sitten kun jaettiin se etappi kahteen osaan). Flodigarry ilmaantuu vastaan melko hyvissä ajoin. Ensimmäisenä päivänä ei tullut vastaan isompia pulmia ellei kenkien kastumista lasketa: alusta on monesti kovin kosteaa, ja popojen märkyys muodostuu vakiotilaksi koko reissun ajan.

dscn0565

dscn0620

Flodigarryn hotelli. Takana oikealla (reitiltä saapumisen suunnassa) pilkottaa hostellirakennus: sitä ei ole merkattu kovin kummoisesti, joten ekaksi mentiin ohi.

Flodigarryssä ihmetellään aikamme paikallista rakennuskantaa, eli niitä kahta paikkaa joihin voi mennä. Hotellissa on ravintola, ja hostellissa taas yhteiskäyttökeittiö (muutamia elintarvikkeita saa ostettua hostellin respasta). Hostelli ja henkilökunta ovat mukavia, mutta nukun silti takapihalla teltassa: edellisten parin päivän univajetta oli pakko päästä paikkaamaan ja kuorsausvaara häämöttää aina niskassa dormitoryissä.

Hotellista saa makoisaa ruokaa illallisaikaan ja makoisaa Innis&Gunnia myös ruoka-ajan ulkopuolella. Meriotuspasta (+ökyhyvät alkusämpylät) n. 20 puntaa, tuopit 3-4 puntaa.

Protip: hotellin ja hostellin välissä on houkutteleva oikoreitti talon pihan läpi, mutta se on yksityisaluetta ja varustettu semivihaisella koiralla. Kannattaa kiertää sieltä ylhäältä tien kautta. Pimeällä siellä ylhäällä saattaa eksyä jos ei muista ottaa lamppua mukaan.

Protip 2: Flodigarryssä ei ole kauppaa, lähimmät ilmeisesti Staffinissa n. 7 km päässä. Kuulemma sunnuntaina kaupat sielläkään eivät ole auki (eos olisiko joku kahvila).

Päivä 2: Flodigarry – melkein Old Man of Storr

dscn0636

Aamunäkymiä Flodigarryn hostellin pihalta

dscn0640

Menoillaan! Reitti lähtee kulkemaan tuolla tasahuippuisten kallioiden juurella, eli tästä katsottuna tien osoittamaan suuntaan ja kiveä myöten vasuriin.

Toisen päivän etappi Flodigarrystä Old Man of Storrille on Skye Trailin ylivoimaisesti pisin ja raskain: pituutta on 28,5 km, nousumetrejä yhteensä 1750 ja kestoa 8,5-10 tuntia opaskirjan mukaan. Melko paksu rykäisy siis hyvälläkin kelillä ja vaatii ajoissa lähtemistä, huonolla säällä en suosittelisi laisinkaan paitsi jos vihaa itseään ja maisemien näkemistä. Etapilla ei myöskään ole about mitään reittimerkintöjä, joten vähän pitäisi suuntiakin.

dscn0633

Flodigarryn hostellin keittiö/ruokasalin seinällä on päivän tärkeimmät oldschoolina. Oikeassa alakulmassa mainittu Fairy Pools on ilmeisesti myös siisti.

Olimme jännäilleet säätiedotusta jatkuvaan, mutta onneksi tärppäsi: sadetta oli ennustettu vasta seuraavalle päivälle, ja tämän päivän etapille lupailtiin hyvää settiä. Ikkunastakin näytti siltä. Päädyimme silti siihen, että jaamme päivän kahteen palaseen välitelttailulla, eli pyritään kulkemaan joku 20 km ja sitten leiriin,  seuraavana päivänä sitten rauhalliseen tahtiin Storrille ihailemaan nähtävyyttä ajan ja energian kanssa. Ensimmäinen puolisko tuosta suunnitelmasta meni jopa niin kuin mietittiin.

Reitin alun löytäminen hostellilta on aika simppeliä: etelään päin menevää autotietä seurataan kilsa-pari, kunnes vastaan tulee ensimmäinen järkevä viitoitettu käännös oikealle kallioiden juurta kohti menevälle mutaisemmalle polulle. Oppaassa väitetään että kyltti ohjaisi Loch Langaigille, mutta ei siinä kyllä niin lukenut kun me siellä olimme. Loch Langaig tulee silti vastaan hyvin pian autotieltä kääntymisen jälkeen.

dscn0645

Tämä taisi olla se Loch Langaig. Ylävasuriin siis jatkettiin, polku näkyy vastarannalla.

Aikas pian Langaigin jälkeen aletaan olla Quiraingin holleilla. Se on paitsi älyttömän hieno, niin myös jonkin verran muitakin ihmisiä vetävä, koska se on suht helppo saavuttaa sekä Flodigarrystä että toisella puolella olevalta autotieltä (reitti kulkee tien ja siinä olevan parkkiksen yli/läpi ennen Trotternishin harjusuoran alkamista).

Matkalla tapaamaltamme (harjun ainoalta muulta) kulkijalta saimme myöhässä vinkin siitä, että Quiraingin päälle voi myös mennä kikkailemaan ”The Table” -nimiselle osuudelle sen sijaan että sen ohittaa kallioiden juurta pitkin perusreitillä.

dscn0686

dscn0655

dscn0693

Quiraingin loppupäässä: vasemmalla näkyy Trotternishin harju, jonka reunaa pitkin reitti kulkee isoimman osan etapista. Tuolla satulassa keskellä on autotie ja parkkis.

dscn0702

dscn0701

Quiraingin jälkeen reitti lähtee siis autotien parkkiksen kohdalla ylitettyään kulkemaan Trotternishin harjun reunaa pitkin kohti etelää. Tie+parkkis on n. 6 kilometrin kohdalla, ja sen jälkeen vedetään ensin yksi isompi eli puuskuttavampi nousu, jonka jälkeen dipataan taas alemmaksi ennen vielä isompaa nousua Beinn Edra -nimiselle huipulle (n. 14 km kohdalla).

dscn0716

Näkymää harjulta taaksepäin Quiraingin suuntaan

Vietimme lounastauon Beinn Edran juurella: siinä olisi pari vesiputousta nousun alussa, mutta jostain syystä emme tajunneet niitä vaan jäimme dipin pohjalle siivilöimään suopuroista vähän liikkuvampaa vettä. Reitiltä eli harjun reunalta poikkeaminen tässä kohtaa ei ole varsinainen peliliike: suota pukkaa melko reippaasti reunasta poispäin. Kertaalleen paniikkisipsuttelin sellaisen hyytelölautan päällä, joka tuntui siltä että pettäessään se vetelisi kohtuullisen syvälle liejuun. Se oisi pyllystä yksin liikkuessa.

dscn0715

Beinn Edran nousun alussa oli näitä suota parempia vesihanoja. Lounaan aikana kerkesi myös vähän satelemaan, kuten Mikon kiillosta ehkä hoksaa.

Beinn Edran huipulle päästyä päästiin myös julmettuun sumuun. Huipulla on jonkinlainen näköalakivikasa, mutta meillä visiota oli joitakin kymmeniä metrejä. Vaikka reitti jatkuukin suoraan etelään ja harjun reuna on aika hyvä maamerkki, kompassisuunnalla sumussa eteenpäin sutiminen koetteli silti pykälän tai useammankin verran uskoa. Vajaan tunnin rämpimisen jälkeen keli kuitenkin taas kirkastui, ja löysimme itsemme Bealach Chaiplinin mutkasta jopa ihan reitiltä.

dscn0719

Kirkastumishetken jälkeen kohtasimme Trotternish-osuuden ainoan muun vaeltajan, skottihepun jonka aksentista sai yllättävän hyvin selvää. Hän kertoi The Table -vinkin lisäksi rohkaisevia tarinoita mm. tuuleen karannutta telttaa jahdanneista leiriytyjistä, jotka liitovarjoilivat majoitusvälineessä roikkuen jyrkänteeltä alas. Kuulemma seuraavaksi yöksi/päiväksi oli myös luvassa jotain 80 mailia tunnissa -henkistä tuulta (se on kai paljon tuulta), mutta kyllähän meillä on jotenkin ookoot teltat mukana. No on tietty.

Suunnilleen 22 tjsp kilsan kohdilla reittiä sijaitsee Sgurr a Mhadaidh Ruadh -niminen näköalauloke*, jonka tasalla olevaan laaksoon laitoimme teltat semikuivimpiin hetteköihin. Paikasta löytyy aika hyvin vettä, ja elimme siinä toivossa, että kun ollaan vähän alempana niin ehkei tule niin paljon tuulta turpaan. Tuli kuitenkin.

dscn0726

Illalla telttoja laitellessa oli pienempää puuskaa, aamulla saatiin isompaa.

*Kulttuurinootti: Sgurr a Mhadaidh Ruadh on toisella kotimaisella ”Hill of the Red Fox”, ja se esiintyy kai aika hyvässä kirjassa mikä pitäisi ostaa.

Päivä 3: Red Foxin liitomäki – Old Man of Storr – Portree

Illalla ja yöllä oli aikamoisen kylmä: makuupussissa täristessä meni varmaan tunti ennen kuin oli lämmennnyt sopivasti kokkailemaan illan Blå Bandit ja kaakaot. Nukkuminen maittoi silti ihan jees, mutta herätys oli sitten pykälän hooceempi. Teltta räpätti&väpisi pitkin ja poikin, sade ropisteli hyvällä sykkeellä ja Mikko huuteli jotain tuuleen hukkuvaa sekalaista synkkyyttä 10 metrin päästä omasta kangaskatiskastaan.

dscn0728

Mikon asunto oli puoliksi häädetty aamulla.

dscn0729

Teltasta ulos kuoriuduttua meininki oli tämmöistä. Mikon teltta on vähemmän litteä koska siellä on vielä ihminen sisällä.

Hetken aikaa makuupusseista karjuttuamme päädyimme siihen että ei se keli tästä hetkeen parane ja teltat muuttuvat kohta mekoiksi, ja lähdimme purkamaan roiniamme. Ainakin joitain kevyempiä esineitä suuntasi kohti hittoa pakkausvaiheessa, ja itsekin piti ihan nojailla tuuleen. Muutama Mikon teltan kiiloista oli lennellyt oman telttani eteen näppäriksi täydennyksiksi. Sumua ja vettä pukkasi myös: alla emojit tuntemuksista.

Näkyvyyttä ei ollut juuri mitään, joten päädyimme tekemään sakkolenkin Hill of the Red Foxin ulkonemalla. Siellä tuuli sen verran reippaasti että pariin kertaan asettauduin polvilleen odottelemaan lisäpuhtia ja turhaan vähempää tuulta, ja kertaalleen puuska tempaisi nurinkin horjahtaessa. Reunaa piti vältellä aika huolella liitovarjot mielessä.

Tunnin-parin melko holtittoman evakuoinnin jälkeen päädyimme siihen osuuteen Trotternishiä, jossa pitäisi osata tehdä muutakin kuin seurata harjua etelään. Sehän meni tietty pieleen kun ei navigeeraus pahemmin maistunut keleissä ja ahdistuksessa, ja päädyimme liian aikaisin itään kulkevalle kukkulalle. Tässä kohtaa myös Ciceronen kirjan ohjeet tuntuvat menevän akselille turha-WTF (”Careful navigation is needed here”: juu). Kirjan sivut olivat tosin myös liimautuneet yhteen ja muutenkin oli huonoa lukuhetkelle.

dscn0737Siinä vaiheessa kun varmistuttiin lopullisesti virhemuuvista, näkyvissä oli myös etelään johtava autotie ja suunnilleen toimivan näköinen laskeutumisreitti rinnettä pitkin. Ei käyty kovinkaan pitkää debattia siitä häivytäänkö vaiko palataanko etsimään reittiä.

dscn0734

Ei palattu etsimään reittiä. I approve this message.

Joku aika tielle yllättävän soista laidunta rämpimisen jälkeen kävi ilmi, että oltiin missattu Storr aika reilusti. Tuli se silti sieltä vastaan tietäkin pitkin lähestyessä.

dscn0745

Löytyipäs!

dscn0746

Tuolla ylhäällä on se nähtävyys

Paarustelimme siis etelään päin johtavaa autotietä, kunnes Storrin parkkis tuli vastaan. Siellä oli jäätävästä kelistä huolimatta hurja määrä turisteja, joista tosin iso osa palasi hyvinkin nopeasti vastapallona takaisin parkkikselta Storrille johtavalta n. 45 minuutin polulta. Joillakin oli shortsitkin, meillä taas oli kylmä. Mikon puhelin oli kosahtanut kosteuteen jossain vaiheessa viimeisen vuorokauden sadekautta ja omani oli vielä taksikuskin hoteissa, mutta litimärkänä saatiin kuivemmilta turisteilta hyvin myötätuntoa ja luurilainaa. Soittelimme siis taksin noukkimaan Storrin parkkikselta: kuskin käyntikortti oli onneksi vielä ehtinyt vasta 40-prosenttisesti nestemäiseksi.

Sitten värjöteltiin asuntoauton takana tuulelta piilossa ja odoteltiin 30-45 minsaa kyytiä. Kyyti saatiin saman pariskunnan taksilta, johon kännykkäni jäi ensimmäisen päivän alussa. Puhelin ja kortit olivat edelleen priimakunnossa, ja rouva tarjosi myös pari tupakkaa kun kuuli että meidän varastomme olivat soosautuneet taskuihin. Isoin peukku.

Sitten olikin vuorossa B&B Portreessa (taas parisängyssä, jokaisella hiton kerralla parisängyssä, miksi) ja toipumisilta. Virallinen 3. etappi Storrilta Portreehen jäi siis myrskyn jalkoihin ja taksin ikkunasta vilkaistavaksi.

dscn0750

B&B-huone kehitti melko tukevan karhunpesäaromin varustekuivauksesta.

Päivä 4: Portree-Sligachan-Portree

Seuraavana päivänä Portreen toipuminen (satamassa mainiota kalaravintolaa, useampia baareja kylässä ja ennen kaikkea Benleen B&B:n hellä huoma) oli tehnyt tehtävänsä, ja arvelin että voisihan tässä vielä ainakin yhden etapin tsekkailla. Mikko taas arveli että voisihan tässä vielä yhden etapin tsekkailla bussilla, eli lähdettiin matkaan aamukymmeneltä kohti Sligachania moottorilla ja ilman.

Päivän reissu on vallan helppo: alussa kuljetaan vähän isomman autotien reunaa ulos Portreestä, ja sitten käännytään pienemmälle autotielle kohti Braesia, jonka kehutaan olevan yksi Skyen suojaisimpia paikkoja. Keli olikin normaalia sadetta lukuun ottamatta maantieosuuden 14-15 km ihan jees, eli ei tuullut ja välillä oli jopa vähän kirkasta. Maisemat eivät kuitenkaan ole mitenkään eeppiseksi määriteltäviä, ja käytännössä yksikaistaisella tiellä joutuu aina välillä pomppimaan syrjään autoja pakoon.

Kun reitti putkahtaa autotien ja sivistyksen reunoilta Loch Sligachanin suulle, edessä on 4-5 km sinänsä helpohkoa (ajoittain katoavaa mutta löytyy siitä veden ja rinteen välistä) rinnepolkua. Tämän osuuden näkee hyvin myös saarelle saapuvasta bussista.  Heti lahtilaakson alussa eiliseltä tuttu paholaisen tuuli alkoi taas hakata naamalle. Ei kuitenkaan niin vakavasti, että maabränditehtävä olisi unohtunut.

Loch Sligachanin varrella kulkeva polku on hyvällä kelillä päivän parasta osuutta: räkäsäälläkin oli mainiota poimia simpukankuoria ja ihmetellä veden toisella puolella häämyäviä kukkulavuoria, joista tuli vähän mieleen ensimmäisen Doomin maisemat.

Huonolla kelillä peukku kääntyy kuitenkin alasuuntaan. Tämä päivämatka on sellainen, jonka voisin jättää väliin reitiltä jos on tarvetta jotain jättää välistä. Varsinkin kun lopussa polku häviää tyystin, ja joutuu tarpomaan ties minkä ojan ja suo/deltaroippeen läpi.
Se jemmattu vesiputous siinä loppuosuudella on kyllä hieno.

Homman tuskaa ei helpota myöskään se, että Sligachanin asutuskeskus osoittautuu 3 talon kokoiseksi. Siellä on siis ravintola&hotelli, bunkhouse vähän syrjemmällä, ja leirintäalue. Leirintäalue ei ollut minkäänlainen vaihtoehto päivän keleillä, ja ravintolasta taas ei löytynyt Mikkoa. Siellä ei myöskään ole kenttää kännykälle ja kuppaisesti toimivat tunnin Wifi-kupongit loppuvat kesken alkumetreillä, joten kuultuani jokusen tunnin raflassa ihmeteltyäni että missään paikan majoituksissa ei ole enää tilaa, suuntasin takaisin Portreehen taksilla siinä uskossa että Mikolla on ollut sama keissi.

dsc_1798

Sligachanin hotellin deskille voi jättää postia kunnes Samuel Morsen keksinnöt lyövät läpi

Portreessä toimi taas netti, ja kävi ilmi että oli siellä bunkhousessa ollut tilaa vielä aiemmin päivällä ja siellähän se seurueen toinen puolisko oli ollut jemmassa. Yö meni taas samassa Benleen B&B:ssä samassa sängyssä, mutta tällä kertaa oli koko punkka omassa käytössä \o/ Benleen kuningatar Elisabeth ja millilleen identtiset aamiaiset ovat aarre.

Päivä 5: Portree-Sligachan (taas)

Edellisen päivän harhautumisen jälkeen Mikko päätyi päätymään aamubussiin kohti sivistystä eli Fort William-Glasgow-Edinburgh-akselia. Itse pähkäilin seuraavaa muuvia Portreessä aamupäivän, ja (varsin todella hyvästä!) turisti-infosta saadun bussitulkkauksen jälkeen kurssi selkeni. Jos tänä iltana menisi Sligachaniin yöksi ja seuraavana päivänä hoitaisi etapin Sligachanista Elgoliin pakettiin kello 14 mennessä, Elgolista ehtisi vielä bussilla Broadfordiin, siitä Glasgowiin ja siitä Edinburghiin ihan vallan hyvissä ajoin puolilleöin. Eli lähibussi Portreestä Sligachaniin nam: nekin lähtevät siitä keskusaukiolta, jotkut 10 nurkilla aamulla ja jotkut 14 pintaan (kai?).

Sligachaniin selkeämmällä kelillä päästyä selkeni senkin paikan tarkoitus. Sinne ei ole tarkoitus mennä olemaan, vaan menemään Sligachanin laaksoon eli Glen Sligachaniin.

dscn0833

Sligachanin vanha kivisilta. Tämän läpi on kai tapana kuvata takana näkyviä Cuillinin vuoria. Reitti menee joen vasenta puolta tuonne keskellä olevaan baanaan.

dsc_1806

Hakeuduin parisen kilsaa Sligachanin taloilta Glen Sligachanin laakson suuntaan ja tuuppasin sitten teltan pystyyn, kun pilvet alkoivat näyttää tummemmilta. Illaksi oli lupailtu jossain paikallisessa (taisi olla Sligachanin raflan ovessa olevassa tiedotuksessa) infossa puhuria, joten raahailin kiviä teltan reunoille Trotternishin kauhut muistissa. Tämä oli väärä hälytys: norskien yr.no:n ennustama iisimpi keli oli tässäkin tarkka.

dsc_1820

Päivä 6: Sligachan-Elgol

Yöllä oli pykälän kylmä, koska en ollut muistanut kuivata kamoja toissapäiväisen Portree-Sligachanin uiton jäljiltä. En ollutkaan aiemmin herännyt keskellä yötä jaloista yläkroppaan leviävään halvaantumismalliseen jäätymisturtumiseen, joten matkailu avarsi tässäkin. Jonkinlaiset elukat mölisivät myös raivolla pitkin kukkuloita.

dscn0861

Spoileri: tämä etappi oli hyvää shittiä!

Aamulla homma lähti silti käyntiin vallan mainiosti. Herääminen 6 aikoihin onnistui, ja matkaan pääsin aika tarkalleen 7:n kohdilla, kun oli tarpeeksi valoa posotteluun. Oppaan mukaan etappi kestää 6-8 tuntia, ja arvelin eli toivoin että homma onnistuu ainakin siihen 7 tuntiin ja ehdin 14 ja risat lähtevään bussiin.

Reitti pitkin Glen Sligachanin laaksoa on vallan selkeä. Kerran pitää mennä siitä ison kivikasan kohdalta vasemmalta puolelta pitkin laaksoa eikä siitä mikä lähtee oikealle ja kiipeää ylös kiertoreitille, tosin sekin olisi varmaan siisti jos olisi enemmän aikaa.

dscn0847

Viimeisen kävelypäivän aikana oli parikin sateenkaarta, tässä ensimmäinen.

Laakso on nätti kuin piru, tosin monessa paikkaa kostea ja pienen pätkää suomainen. Silti vallan helppokulkuista ja ”ooh aah onpas siinä vuoria niin kuin Skotlannissa pitääkin”.

dscn0850

Reitti on helppokulkuinen, ja kun pidin röökitauot lyhyinä ja askeleen vähän normaalia reippaampana, ennätin alkuleiristä Sligachanin laakson etumaastoilta (ehkä pari kilsaa varsinaisesta aloituspaikasta eteenpäin) Camasunaryn lahden uuteen bothyyn suunnilleen 10:30 eli about aamuseiskan lähdöllä 3,5 tunnissa. Tapasin vähän ennen Camasunaryä pari autiomajalla majailevaa kalastajaa (ainoat ihmiset etapilla), jotka olivat semisti vaikuttuneita tahdista, mutta mistään ennätystahdista ei tosiaankaan ollut kyse. Eli 4 h Sligachanista Camasunaryyn on aika turvallinen tavoite.

dsc_1844

Ennen Camasunaryä on järveä: tämän rannassa oli vanhaa rauniota ja uimakelpoinen ranta.

Laaksosta putkahdetaan Camasunaryn lähestymiseen vähän yllättäen, mutta matka siitä kun talot näkyvät siihen varsinaiseen (uuteen) bothyyn on yllättävän pitkä, varmaan lähellä puolta tuntia. Vanhempi bothy siellä oikealla puolella lahtea oli varmaan siistimpi, mutta maanomistaja nappasi sen takaisin itselleen joskus 2014 kieppeillä.

dscn0852

Tässä lähestytään Camasunaryn lahtea. Edessä on joku mikälie-talo, josta oikealle on vanha bothy (jota ei siis saa enää käyttää). Uusi yleisessä käytössä oleva bothy on vasempaan päin.

dscn0853

Walking Dead -henkinen välitalon seinämaalaus. Tuon takana siis ei-käytettävä bothy, kuvan ottajan perspektiivistä selän takana se uusi jota saa käyttää.

Camasunaryyn tuli saavuttua niin hyvissä ajoin, että kerkesin istahtaa kokkaamaan ihan oikeaa ruokaa ja kirjoittelemaan vieraskirjaan. Jos käyt siellä niin jossain 30.9.2016 tienoilla on mun hattivatti. Jätin myös Marinolin jämät polttojuttukolehtiin.

Uudessa Camasunaryn majassa on siistiä mm. se, että kommandot teki sen nopeesti.

Camasunaryn jälkeen tulee vielä seuraavassa niemekkeiden rajaamassa kohdassa loistava biitsi Glen Scaladalin kohdalla. Jos Camasunary on täynnä, tällä rannalla on hyvää leiriä.

dscn0872

Camasunarystä Elgoliin kuljetaan hitaammin etenevää rantakalliopolkua, mutta kokonaisuudessaan etapin saa ihan OK inhimillisesti tiristettyä siihen 6 tuntiin jos tinkii tauoista ja valokuvien ottamisesta. Itse pidin aika leppoisan lounaan, useamman röökitauon ja kuvailin menemään minkä kerkesin ja silti olin perillä ei kovin paljon yli 13 (lähtö siis joskus 7 aikaan). Sateenkaaret ja likaiset pöksytkin ennätti kuvata.

dsc_1880

Reitti saapuu Elgolin kylään sopivalla siirtymällä: ensin näkyy yksi tai kaksi taloa kukkulalla, ja sitten koko Elgolin kuhiseva metropoli. Siihen minä pysähdyin.

dscn0873

Tuolta tultiin. Autoa+tätiä vaille sama kuva löytyy Ciceronen kirjasta.

Elgolista pitää mainita uudelleen se protip, että kyläkaupassa ei näkynyt missään olevan myynnissä aikuisten tai edes inkiväärikaljaa. Tähän lopettaessa saattaa siis olla tutkimisen takana mistä saa shamppanjansa (ehkä kahvila/ravintolasta jos se on joskus auki?) Irn Bru tosin löytyy kylmäkaapista.

Elgolista pääsee siis 14 ja risat bussilla kohti Broadfordia, josta puolestaan voi napata bussin kohti Glasgowia. Glasgowista pääsee sitten taas seuraavalla bussilla Edinburghiin. On siis ihan mahdollista aloittaa Sligachanista aamulla, tehdä etappi Elgoliin ja päästä vielä puolenyön aikaan samana päivänä baariin Edinburghiin. Siinä vain menee yhteensä noin 17 tuntia, mutta kävelyn jälkeen istuminen maittaa ainakin hetken aikaa.

Eli siis tuollainen reissu! Skye on Todella Hieno Mesta ja voi hyvinkin olla että tulee lähdettyä uusintavisiitille. Silloin varmaankin tekisin paikkoja näiden suhteen:

  • Old Man of Storrin näkeminen hyvällä kelillä
  • Quiraingin päälle The Tablelle
  • Taliskerin viskitislaamo (lähellä Sligachania)
  • Yöpyminen Lookoutissa (+valaankatselu) ja/tai Camasunaryssä
  • Vaihtoehtoreitti Camasunarystä Bla Bheinnille
  • Fairy Pools (sekin on lähellä Sligachania :O)
  • Venekyyti Elgolista Loch Coruiskille
  • Elgolin pyöreä kivi (vai olikohan niitä monta), rantanäkymät yleensäkin
  • Varmaan lähempänä elokuuta että tarkenisi paremmin
Kategoria(t): 1-5 päivää, Keskiraskas, Patikointi, Skotti. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 vastausta artikkeliin: Skye Trail (25.9. – 30.9.2016)

  1. Rin sanoo:

    Olipa kiva lukea raporttisi! Heitin Skye Trailin itsekin viime kesänä, kylläkin toiseen suuntaan eli Broadfordista Rubha Hunishiin ja oli kyllä mahtava reitti! Tehtiin jonkun verran lisäkeikkoja tuohon perusreittiin, esim. Camasubary bothylta käsin käveltiin Bad Stepin kautta Coruiskille ja huiputettiin Bhla Beinn. Ensi kerralla muuten ette skippaa Portree – Storr -pätkää, oli yksi reissun highlighteja maisemiensa puolesta 🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Antti P sanoo:

      No hitto, taas yksi syy revanssille 😀 Camasunaryllä olisi kyllä loistava pitää tukikohtaa ja käydä just nuo Coruiskin ja Beinnin kierrokset, se jäi paluun asialistalle aika kärkeen . West Highland Way saattaa kyllä kiilata väliin, sitä katsellut tässä kun tuonne suunnalle jäi hinku päälle. Oliko teillä mikä aika kesästä kun olitte, haittasiko ötökät tai kelit?

      Tykkää

      • Rin sanoo:

        Rin

        Tykkää

      • Rin sanoo:

        Oltiin elokuussa, kelit oli vaihtelevat mutta midgejä riitti aina. Saatiin pari aurinkoista päivää ja kaikkina muina satoi ainakin osan päivästä… Mutta hinku jäi palata, joko Skyelle tai muualle ylämaille.

        Meidän alkuperäinen ajatus oli heittää West Highland Way, mutta Skye vaikutti monipuolisemmalta ja päädyttiin siksi siihen. Tien päällä sitten juteltiin aika monen West Highland Wayn taittaneen kanssa, ja WHW:ta tunnuttiin moittivan (ainakin Skye Trailiin verrattuna) vähän tylsäksi ja – tuona elokuisena ajankohtana – kovin ruuhkaiseksi. Oikeastaan tällä hetkellä kiinnostelisi ratkaisevasti ekstremempi Cape Wrath trail… Jos ensi kesänä… 🙂

        Liked by 1 henkilö

  2. Antti P sanoo:

    Jotkut WHW:n etapit näyttivät kyllä vähän heikoilta netissä katsellessa, mutta kai Glen Coe ja Rannoch Moor ovat tsekkaamisen arvoisia ainakin (heikoilla varma tieto oliko siinä Glen Coe just reitillä kun ei oo tsekannut :D). Wrathia tai jotain saaria on tullut kanssa pähkäiltyä, siellä oisi kyllä kovin monta tsekattavaa. Toukokuisin on näköjään tämmöinen isomman effortin kisa: http://sectionhiker.com/scotlands-tgo-challenge/

    Tykkää

  3. Rin sanoo:

    Heips, vihdoin ja viimein jaksoin kirjoitella noita elokuun 2016 Skye trailin juttuja ylös (Pallontallaajiin), ajattelin että voisin kopioida tännekin – saa poistaa, jos tuntuu palstatilanne varastamiselta! Teidän raportin inspiroimana muuten harkitsen GR20 ensi kesän haasteeksi…

    Yleistä:
    Paras tietopankki on Walk highlands (https://www.walkhighlands.co.uk/skye/skye-trail.shtml). Me tulostimme mukaan reittiselosteen: ilmankin olisi pärjännyt, mutta sen kanssa oli mukava suunnitella reittiä eteenpäin.

    Kuljimme reitin etelästä pohjoiseen (Broadford-Rubha Hunish), mikä on vähemmän suosittu vaihtoehto, vaikka siihen ei mitään selkeää syytä ole. Reittiä pelotellaan kovinkin vaativaksi, mitä se ei loppujen lopuksi ollut – jos on aiemmin selvinnyt esimerkiksi Herajärven kierroksesta, selviää tästäkin. Harveyn XT40-kartta oli riittävän tarkka ja kattoi koko reitin. Lukuunottamatta Trotternish ridge -pätkää vettä oli tarjolla jatkuvasti, joten mukana kantamamme 3l/juoja oli ylimitoitettu. Veden puhdistimme aiemmilla reissuilla hyväksi havaituilla Micropur forte -tableteilla.

    Huomioita reitin varrelta:

    Saapuminen Skyelle: lento Helsinki-Edinburgh, paikallisbussilla keskustaan, jossa Rose streetillä ulkoilukauppoja vieri vieressä: kartta, kaasua ja smidgeä mukaan, juosten bussille ja suunta kohti Invernessiä. Invernessissä vastaavia tuotteita sai Sports directista (Brothers lane). Invernessistä jatkoimme lähes saman tien junalla Kyle of Lochalshiin. Tämän bussi-junasekoilun syynä oli se, että Edinburghista pohjoiseen lähtevien junien hinnat ehtivät nousta pilviin, joten tuli huimasti edullisemmaksi taittaa EDI-INV bussilla.

    Kyleen saavuttuamme bussi Broadfordiin oli ehtinyt lähteä, joten taapersimme Skye bridgen yli ja lähdimme jalan Broadfordia päin. Teltta pystytettiin illan pimettyä muutaman kymmenen metrin päähän tiestä pehmeälle mättäälle.

    1. Päivä: Broadford – Rubha Suishnish: Reput täyteen Co-opin safkaa ja sateeseen, mars. Vihreys oli vaikuttavaa ja Rubha Suishnishin vesiputoukset hienoa tähtävää, ja vähän niiden jälkeen löytyi hyviä telttapaikkoja. Koko päivän satoi, ja polut olivat välillä lähinnä nilkkaan asti ulottuvia puroja. Jo ensimmäinen päivä osoitti, että päästä varpaisiin vedenkestävä vaatetus on Skotlannissa ihan ehdoton edellytys.

    2. Päivä: Rubha Suishnish – Camasunary: lounasta Blue Shed Cafe’ssa Torrinissa (tarkista aukioloajat etukäteen, menee kiinni suhteellisen aikaisin ja on jonakin arkipäivänä kiinni kokonaan), hirveässä sateessa ja paikallisen miehen suosituksesta päätimme suunnata suoraan Kirkibostista Camasunary Bothille Am Mamin ylittävää polkua pitkin. Näkyvyys oli välillä alle metrin ja sateisena kesänä korkeaksi päässeen joen ylitys liukkailla kivillä epäilytti, mutta kirkkaana päivänä näkymät olisivat olleet upeat. Jäimme Camasunary bothyyn (vrt. autiotupa, maksuton vapaaehtoisvoimin ylläpidettävä koruton majapaikka) yöksi.

    3. Päivä: Vaatteidenkuivatusyrityksiä kylmässä Camasunary bothyssä enemmän tai vähemmän myrskyisessä säässä.

    4. Päivä: Emme uskaltaneet lähteä yrittämäään Loch Coruiskille, koska meille kerrottiin joen ylittävän sillan olevan rikki ja veden niin korkealla, ettei siitä pääse kahlaamalla yli. Otimme siis suunnaksi Sligachanin, jonne reitti kulki kauniin laakson pohjalla. Sateen yhtään tauottua midgejä oli järjettömästi – suosittelen sijoittamaan muutaman punnan midge net -hattuun, me yritimme parhaamme mukaan selvitä pelkällä Smidge-myrkyllä. Sligachaniin päästyämme kuulimme Allt Dubh -joen olevan sateiden jäljiltä ylityskelvoton, joten otimme bussin Portreehen.
    Co-opista ruokaa ja teltta pystyyn vähän kaupungin ulkopuolelle.

    5. Päivä: Portree, sadetta. Oli sunnuntai, joten lähinnä etsimme paikkaa, joka olisi auki. Sellaiseksi osoittautui Portreen uimahalli (high schoolin tiloissa), jota suosittelen lämpimästi. Turisti-infon WI-Fi toimii ulos asti. Palasimme samalle telttapaikalle kuin edellisenäkin yönä.

    6. Päivä: Portree – The Storr. Järjettömän hieno rantapätkä, The old man of Storr ja The Storrin (709m) huiputus. Teltta pystytettiin reitin varrelle kiviröykkiön tarjoamaan tuulensuojaan.

    7. Päivä: the Storr – Quiraing. Vähän raskaampi osuus Trotternish ridgeä ylös ja alas, mutta maisemat palkitsivat. Vettä oli tyrkyllä nihkeämmin kuin muilla etapeilla, mutta Bealach Uigen kohdilla oli kaunis pieni vesiputous, jota ei Harveyn karttaan ollut merkitty lainkaan. Teltta pystytettiin myöhään illalla lähelle Bealach Ollasgairten parkkipaikkaa.

    8. Päivä. Quiraing – Rubha Hunish. Aamulla oli järjetön sumu, joten paljon kehutusta Quiraingista emme saaneet oikein mitään irti ja onnistuimme vielä valitsemaan nollanäkyvyydessä väärän polun, josta seurasi vähän scramblingiä. Lounas Flodigarry hotellilla – en varsinaisesti voi suositella, mutta ajoi asiansa. Loppumatka Rubha Hunishiin oli tasaista kävelyä jyrkänteen reunalla, ja jäimme lopulta vielä yöksi Lookout bothyyn, jossa olisi viihtynyt vaikka kauemminkin.

    Lookout bothylta kävelimme seuraavana päivänä Duntulmiin, josta seurasi pieni harharetki Uigin kautta Ulko-Hebrideille. Skye kiehtoi kuitenkin enemmän, joten palasimme Uigiin ja edelleen Sligachaniin, josta vaelsimme uudelleen Sligachanin laakson halki Camasunaryyn, jonka bothysta tuli erinomainen tukikohta revanssia odottamaan jääneitä päiväretkiä varten:

    1) Bla Bheinn (928): mukava nousu, loppumetreillä meni scramblaamiseksi.
    2) Loch Coruisk Bad stepin kautta: ajoitimme lähdön huonosti, ja jouduimme ylittämään lantioon asti nousseen joen. Palatessa laskuveden aikaan selvisimme nilkkojen kastelemisella. Bad step ei ollut lainkaan ylitsepääsemätön, mutta päiväretkeläisten määrä meinasi olla. Loch Coruiskin kiertäminen oli mukava tasamaareitti, ja palasimme bothylle samaa reittiä.

    Seuraavana päivänä aurinkokin jaksoi näyttäytyä, ja lähdimme kävelemään kohti Elgolia. Merenrantareitti oli todella kaunis, ja puolimatkassa pidimme uimatauon kivisellä rannalla. Elgolista ei lopulta mennytkään sinä päivänä iltabussia, joten liftasimme Broadfordiin.

    Loppufiilikset: Lähtisin Skye trailille uudestaankin! Sää oli mitä sattuu, mutta jatkuva maisemien vaihtelu oli häkellyttävää ja piti mielenkiintoa yllä. Reittiä on helppo varioida kiinnostuksen ja kunnon mukaan. Niin ja midgeistä – ostakaa se verkkohattu. Ihan oikeasti.

    Niin ja kiitos vielä blogista!

    Liked by 1 henkilö

  4. Antti P sanoo:

    Loistoa, kiitokset lisätäydennyksistä! Nyt löydän molemmat infot samasta paikkaa kun pitää alkaa suunnitella revanssia 😀

    GR20 on kyllä aivan loistava, ainakin terveillä jaloilla ja hyvällä kylmän suihkun siedolla 🙂 Ollaan vähän pähkäilty uusintaa sinne täksi kesäksi, nyt sivuun varsinaiselta reitiltä ja ehkä pari missattua pohjoisen osan etappia tsekkaukseen. Cirque de la Solituden pentele meni tosin sulkeutumaan mutta uudella reitillä pääsee hyvin Monte Cinton huiputushollille.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s